Grexit: Mitä lysti maksaisi?

Kreikan lähtöä eurosta pidetään yhä todennäköisempänä ja jopa jotkut politikotkin ovat myöntäneet että lähtö on mahdollista. Mutta mitä tästä seuraisi? Arviot vaihtelevat hyvin paljon, ja riippuvat siitä mihin kreikan lähtö johtaa. Kaksi skenariota tuntuvat saavan kannatusta:

1: Dominoefekti tiputtaa eteläeuroopan maan toisensa jälkeen pois eurosta. Kun on kerran näytetty että eurosta lähteminen on mahdollista paine Portugalia, Espanjaa, Italiaa ja Irlantia kohtaan kasvavat. Euroalue hajoaa lopulta totaalisesti tai jää muutaman harvan jäsenen varaan. Uuudet korvaaavat valuutat devalvoituvat nopeasti ja elintaso laskee entisestään lehtevissä maissa. Pahimmissa visioissa ääriliikkeet saavat jälleen vallan. Sotilasjuntta oli Kreikassakin vallassa vielä 1974.

2: Pakon edessä Saksakin juo katkeran kalkin ja suostuu tiukempaan taloudelliseen integraatioon eurobondeineen. Kunnossa olevat valtiontaloudet maksavat silloin etelän laskut ja taipuvat elteläeurooppaa korkeampaan inflaatioon kulutuskysyntää stimuloimalla.

Entä mitä ensimmäisestä vaihtoehdosta seuraisi? ING:n Mark Cliffe on raportissaan "EMU BREAKUP Pay now, Pay later" ainakin yrittänyt arvioida lopputulosta. Raportti ei ole mukavaa luettavaa. Euroalueen BKT laskisi parin vuoden aikana 12%, myös tiukan taloukurin maissa lasku olisi lähes yhtä voimakasta.

Kovan linjan populistien kannattaa siis harkita mitä haluavat. Ehkä heidän tahtonsa toteutuu, mutta lopputulos ehkä ei ole vanhan hyvän ajan paluu.

 

18 thoughts on “Grexit: Mitä lysti maksaisi?

  1. Kallista lystiä olisi

    Euron hajoaminen johtaisi Euroopan kaupan romahdukseen joksikin aikaa, ja valtavaan pankkikriisiin. Lasku olisi kammottava.

    Viime viikon Economist puntaroi hajoamisen mahdollisuutta, ja oli varovaisen optimistinen. Pahiten riskivyöhykkeellä ovat Kreikan jälkeen raskaimmin velkaantuneet Portugali ja Irlanti. Portugalin suurin ongelma on heikko talouskasvu, mutta se on leikannut vajettaan paljon tehokkaammin kuin Kreikka. Portugalin hallitus on tehnyt talousuudistuksia, joiden pitäisi vahvistaa valtion maksukykyä. Halu eurossa pysymiseen on vahva ainakin toistaiseksi.

    Irlannin julkinen talous on numeroiden valossa liki Kreikan tasoisessa ahdingossa, koska se maksaa valtavan pankkikriisinsä laskua. Irlannilla on kuitenkin vahva vientisektori, joka on palauttanut kilpailukykynsä palkkatasoa laskemalla. Irlantilaiset ovat korkeasti koulutettuja, ja maassa on matala yritysvero. Yhdistelmä vetää jälleen Irlantiin ulkomaisia investointeja. Vienti on kiskonut maan talouden kasvu-uralle pitkästä taantumasta.

    Nämä ovat siten Kreikkaa paremmassa asemassa, joskin riskejä ei voi vähätellä. Espanja on vielä oma lukunsa, perkaan sitä omassa blogissani.

    Heikki

     

     

    1. Ps Sotilasjuntasta

      En hirveästi hämmästyisi, jos Kreikka ajautuisi takaisin sotilasdiktatuuriin. Jos Syriza voittaa uudet vaalit kuten gallupit lupaavat, on sen eru eurosta aika varmaa. En mitenkään usko, että sen hurjiin vaatimuksiin suostutaan muualla EU:ssa ja IMF:ssä. Kreikan lähtöön valmistaudutaan jo, Spiegelin mukaan Saksassa on jo ministeriön osasto sitä valmistelemassa (kaiken varalta toistaiseksi).

      Ja Syrizan äärivasemmilstolainen linja ajaisi Kreikan sisäiseen tilanteeseen (pankkien kansallistamsta valuutan romahdusta etc), jota kenraallit eivät välttämättä kauaa katso, kun heillä on viellä muistuissa, kuinka valta otetaan.

      Heikki 

    2. Hyvin siinäkin kävisi

       

      Luulen että väheksymme kapitalistisen järjestelmän kykyä selvitä kriiseistä. Otetaan esimerkiksi vaikka Irlanti. Sen 1900-luvun historia on ongelmia täynnä. Suomen kanssa samoihin aikoihin siellä oli myös sisällissota, WWII jälkeen maa erosi Brittiläisestä kansainyhteisöstä ja 1990-luvun alussa maa oli yksi Euroopan köyhimmistä maista. Pohjois Irlannin kysymys on hiertänyt jatkuvasti maan tunnelmaa. Tästä huolimatta pörssikehitys on ollut 1900-luvun aikana ihan kohtuullista.

      Vuonna 1900 sijoitettu 10 000 euroa Irlannin pörssin on noussut vuonna 2000 jo realisesti yli miljoonaan. Kyseessä on siis reaalituotto ja lähteenä Dimsonin ja Stauntonin krja. Kapitalistisella järjestelmällä on uskomaton kyky  selvitä erilaisissa, epätoivoisissakin olosuhteissa. Jos historian olisi tuntenut etukäteen, mutta ei pörssikehitystä, niin olisi ollut vaikea aavistaa yritysten hyvää menestystä.

      1. Toivuttaisiin ajan kanssa

        Totta kai siitäkin noustaisiin lopulta, mutta vähäksi aikaa tervanjuontia riittäisi enemmän kuin lääkäri määrää. Mieluumin jättäisin kuurin kokematta.

        Heikki

      2. Tuskin tuosta mitään katastrofia tulisi

         

        Viimeisen 100 vuoden aikana on 69 maata  häipynyt jostakin valuuttaliitosta. Meidän lähellä ja lähiaikoina tapahtui 1992-95 rupla-alueen hajoaminen sekä Tsekkosslovakian raha-alueen hajoaminen. Yleensä seurauksena ei ole ollut katastrofi vaan pikemminkin päinvastoin.  Eurooppalaisilla mailla pääongelma on suuret epätasapainot. Ne ovat suuria olkoon tämä euro-valuuttana tai ei. Euro on yksinkertaisesti yliarvostettu ja sen arvo pitäisi laskea kymmeniä prosentteja suhteessa maailman muihin päävaluuttoihin. Vahvistuisiko silloin Saksan vientiteollisuus liikaa? Luultavasti ja taas sasimme uusia epätaspainoja. Ongelmamaat ovat kaikki erilaisia Italialla ja Kreikalla on liikaa valtion velkaa, Espanjalla ja Irlannilla on taas paljon yksityistä velkaa ja Portugalilla on paljon yksityistä ja julkista velkaa. Mutta velkakaan ei ole ongelma, maat olisivat ongelmissa vaikka niillä ei olisi velkaa lainkaan. Yksinkertaisesti ihmisten palkat ovat liian suuret eli näiden maiden tuottavuudella ei pystytä maksamaan näiden maiden nykyisiä palkkoja ja pitämään nykyistä elintasoa. Euron pitäisi heikentyä eli tulla tuollainen inflaatio mikä oli USAssa vielä 30 vuotta sitten. Sillä saamme reaalipalkat alas ilman nimellispalkkojen laskua ja velkatasotkin laskevat.  Tällöin Eurooppaan voisi tulla myös teollisia investointeja.

        Yleensä tuo valtioiden irtaantuminen valuutta-alueista on tehty ilmoituksella ja vaihtosuhde on ollut 1:1. Kaikki lainat ja rahat vaihtuvat hetkellä t0 ja tässä on kaikki. Kun käteistä on melko vähän, se on vielä helpompi juttu kuin aiemmin. Ja tämän jälkeen uusi raha on ainoa laillinen valuutta.  Ei tuon kohdemaan lasku ole kestänyt kuin 6-12 kuukautta. Näinhän se on kun hommaan saadaan selvyys ja maan valuutan arvo hakeutuu sitten oikealle tasolle.  Yksinkertaista asiaa väännetään ja käännetään liian mutkikkaaksi.

        Alla on valuutta-alueesta häipyneitä maita.

        Lähde

         

      3. Joitakin oleellisia eroja on

        Kiintoisa lista, kiitos. Tässä on kuitenkin se oleellinen ero, että eurooppalaisten instituutioiden keskinäiset velkasidokset ovat valtavia. Jos joku eroaa eurosta ja devalvoi rajusti valuuttansa – niinhän tietysti silloin käy – niin ulkoisten velkavastuiden määrä kasvaa hillittömästi. Ja kun sitä velkaa on niin isot läjät, tappioita kertyy samassa suhteessa. Joko velallliset joutuvat pohjattomiin maksuvaikeuksiin eli käytännössä konkurssiin (Suomessa on 1990-luvun devalvaation uhreja edelleen, siis valuuttaluotoilla konkurssiin ajautuneita), tai sitten velkojat menettävät rahansa, kun velallinen jättää velkansa maksamatta. Sillähän Kreikka nyt uhkailee, ja se on vielä pieni maa, tosin velkaa on älytön määrä kokoon nähden.

        Jos Italia tai Espanja lähtisi eurosta ja jättäisi velkansa maksamatta, niin tappiot laskettaisiin tuhansissa miljardeissa. En usko tähän skenaarioon, koska kehittyneet teollisuusmaat eivät ole defaultanneet velkojaan kymmeniin vuosiin, Kreikka on poikkeus (onko se teollisuusmaa…). Samalla ne joutuisivat ulos kv-luottomarkkinoilta pitkäksi aikaa kuten Argentiina. Ja kuten tulee käymään Kreikalle.

        Mutta jos euro hajoaa, niin lyhyen aikavälin luottotappiot ovat niin rankat, että se johtaa syvään lamaan, kun rahamarkkinat hyytyvät. Sieltä ne ongelmat nousevat.

        Heikki

      4. Eroaminen

         

        Valtiot päättävät, että he maksavat kaikki velkansa omassa valuutassaan, koska he ovat ottaneet velkansa aikoinaan myös omissa valuutoissaan. Heidän omat valuuttansa heikentyvät ja luultavasti he käynnistävät/käynnistyy inflaatio . Valtiot voivat tehdä tuon, jos homma ei kiinnosta niin ainoa tapa on tehdä vallankaappaus. Ja tuota ei kukaan edes vastustaisi. Jos ajatellaan, että euro-alue supistuisi puoleen ja kaikki maat maksaisi euro-velkansa euroissa niin euro vahvistuisi tolkuttomasti. Näin siksi kun kaikkien vanhojenkin maiden pitäisi koko ajan ostaa itselleen euroja ja euroalue olisi kuitenkin paljon pienempi kuin ennen. Seurauksena olisi euron vahvistuminen sietämättömän korkeaksi, mikä ei olisi Saksan etu. 

        Inflaatiolla euro-alueella saamme saman asian tehtyä jotenkin kauniimmin. Jos nyt inflaatio nousisi 7 %/ vuosi, niin velat supistuisi suunnilleen samaan tahtiin. USA teki juuri näin 1970-luvulla kun se laittoi muut maat maksamaan öljykriisin sekä Vietnamin sodan. Öljydollarit tulivat sitten takaisin Amerikkalaisiin pankkeihin josta ne lainattiin mm. Latinalaiseen Amerikkaan. Tunnetuin seurauksin. Ongelmana olisi vaan kilpailukykuepätasapaino. Saksa olisi entistä kilpailukykyisempi ja maat mitkä ovat riippuvaisia kotimaisesta kulutuksesta, olisivat entistä vähemmän kilpailukykyisiä. Suomi luultavasti pärjäisi, koska me olemme vahvasti viennistä riippuvaisia.

        Tilanne, eli se että maat eivät suoriudu velvollisuuksistaan, on hyvin yleistä. Sitä on aina tapahtunut ja tulee aina tapahtumaan.Valuuttarakennelmatkin ovat aina murtuneet.  Tunnetuin tällainen valuuttajärjestelmän murtuminen on koko länsimaiden valuuttarakennelman murtuminen eli Bretton Woods 1970-luvulla. Kaikkien maiden valuutat oli sidottu putkessa taalaan ja taala taas kultaan. Kun taalan kultasidonnaisuus purettiin, niin taalasidonnaisuus purkaantui myös. Voidaan sanoa, että kaikki teollisuusmaat irtaantuivat BW valuuttaunionista.

        Jos ajatellaan vaikka Eurooppaa niin tätä eurooppa-aatetta on pyritty nostamaan yhteistoiminnalla. Ajatellaan kun teemme samalla valuutalla ja poliittisella unionilla yhä enemmän yhteistyötä voimme myös poliittisesti rakentaa Eurooppa maata. Näin, politiikka edellä, lähes kaikki Eurooppalaisvaliot on luotu. Eikä siitä ole edes kauheasti aikaa. Italiakin keksittiin vasta 1800 luvun puolessa välissä ja ensin oli siellä oli poliittinen tahto/juoni/peli ja sitten alettiin vasta rakentamaan kansallisuutta. Aivan kuten Suomessakin.  Valuuttaunionin hajoaminen olisi iso takaisku tälle Eurooppavaltiolle, tuskin taloudelle. Taloudelle se voisi olla jopa hyvä juttu kun tuntematon epävarmuus poistuisi ja tilalle tulisi jollain lailla tuttu inflaatiopelko. Hetkellistä heiluntaa tulisi, mutta jatkuva kätinä poistuisi. Parasta olisi että Eurooppa yhdistyisi täysin eurooppavaltioksi. Se on vain kädettömien poliitikkojen aikana vaikeaa.

        Argentiinankin ongelmat johtuivat ainakin osin siitä, että se roikkui US dollarissa. Mellakoiden ja US valuuttaunionista eroamisen jälkeen valuutta oli oikean arvoinen ja kehitys oli pitkään melko mukavaa.

        Itse olisin vahvan eurooppavaltion kannattaja. mutta ehkä se on nyt vaikeaa lähinnä Saksan vuoksi. Luultavasti Eurooppavaltio olisi parasta meille, mutta jos se ei ole mahdollista niin hajotkoon Eurooppa pieniin maihin. Italiakin on varmasti liian iso, se pitäisi hajota vähintään etelä- ja pohjoisosaksi.Kun kokoomuspoliitikkoja kuuntelee, niin Suomikin voisi hajota 2-3 osaan. Näin näkisimme kuinka vahva on pääkaupunkiseutu ilman talouden siirtoja muualta Suomesta. 

      5. Valtiolta onnistuu, muilta ei

        Valtio voi toki maksaa velkansa omassa valuutassa, tai jättää maksamatta, siihen ei auta kuin sota. Mutta vastuunsa hoitamatta jättävä suljetaan luottomarkkinoilta, kuten Argentiina parasta aikaa. Ei se ihan herkkua ole.

        Ja muilta toimijoilta se ei onnistu. Jos yksityinen tai vaikka luottolaitos on ottanut euroissa lainaa ulkomailta, niin euroissa se on maksettava. Sen takiahan valuuttaluotot riskaabeleja ovat, jos on devalvaatiouhka olemassa.

        Heikki

      6. Argentiina

         

        Ei kai Argentiina ole missään lainakiellossa. Vuosina 1999-2002 Argentiinassa oli kriisi ja silloin valtio teki defaultin. Se myös irrotti oman valuuttansa US dollari kytkennöistä ja oma valuutta devalvoitui voimakkaasti.  CIA:n mukaan (https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/ar.html) Argentiinan BKT:n reaalikasvu oli 2009:0,8%, 2010:9,2% ja 2011 8%. Pääsisipä Suomi samaan! Julkista velkaa sillä on nyt 42,9% BKT:sta kun Suomella on 49%. Argentiinalla on paljon poliittisia ongelmia kuten tämä Repsolin (YPF) kanssa oleva kansallistaminen on yksi merkki. Siksi S&P arvioi Argentiinan lainaluokitusta negatiivisesti. Repsol osti yhtiön vuonna 1999 eli kriisin juuria alkaessa ja siitä Argentiina on hieman vihainen kuten myös Falklandin saarista. YPF löysi vuonna 2010 paljon öljyä ja kaasua ja Argentiina haluaisi kontrolloida sitä itse. Kun nuo latinalaisen Amerikan maat vahvistuvat, he haluavat yhä enemmän päättää omista asioistaan aivan kuten kaikki nousevat kehitysmaat. Ja muutenkin tämä on mielenkiintoinen asia kun kiinalaiset ovat kiinnostuneita ostamaan tuon yksikön 15 miljardin hintaan vaikka sitä ollaan kansallistamassa.

      7. Economistin ja Roubinin mukaan

        Tuon Economistin jutun mukaan Argentiina on luottomarkkinoiden ulkopuolella:

        http://www.economist.com/node/15814868

        Olen törmännyt asiaan tuonnempanakin, tuo juttu on pari vuotta vanha toki jo.

        Jutun alussa tämä lukee: IN DECEMBER 2001 Argentina defaulted on $81.8 billion of sovereign debt, after months of turmoil in the country’s banking system. That led to the abandonment of its exchange-rate regime and a sharp devaluation of the peso. Argentina’s GDP plummeted by 10.9% that year. It has been locked out of international capital markets ever since. 

        Roubinin sivuilta löytyy tämä selonteko, en tiedä tosin koska se on päivitetty:

        Although it was once the darling of investment banks and the International Monetary Fund, in 2001 the country suffered a lengthy recession that culminated in the government halting debt repayments to its private creditors—a default on some US$95 billion in government debt, the largest sovereign default in history. A highly overvalued, fixed 1-to-1 exchange rate from 1991 and an excessive amount of foreign debt were the two primary causes of the Argentine crisis. The negative trade imbalance caused by an expensive local currency made it impossible for the country to earn the foreign reserves needed to pay the interest on its foreign debt. Argentina had to keep borrowing to pay interests, causing the debt to grow ever larger, eventually reaching 50% of GDP by late 2001. As became evident, Argentina could no longer borrow to meet its obligations and the government was forced to default and to devalue the peso, abandoning its former parity with the U.S. dollar in January 2002. The move essentially shut Argentina out of international markets and slowed the flow of investment into the country, with many creditors filing lawsuits against the government in courts. Eventually, the government struck a deal in 2005 to pay back approximately 75% of debt-holders at a deeply discounted rate of 30%. In June 2010, Argentina tried to restructure what remained of the debt with similar conditions to the one in 2005. This debt swap had a participation rate of approximately 70%, which, added to the previous restructuring, led to a total level of 90%. In order to gain total access to international capital markets, Argentina needs to settle its outstanding debt with the Paris Club nations—approximately US$7.5billion. On November 15, President Fernandez announced that the Argentine government and the Paris Club reached an agreement to start the renegotiation of the debt, on the condition—proposed by Argentina and accepted by the Paris Club—that there would be no intermediation by or presence of the IMF in the process.

         

        http://www.roubini.com/briefings/57113.php

        Joka tapauksessa velkojen hoitamatta jättäminen rajun devalvaation yhteydessä johtaa yleensä luottomarkkinoilta sulkemiseen, luonnollisestikin, ainakin joksikin aikaa. Voihan se luottamus palautua aikanaan, ainakin jos valtio hoitaa edes osan veloistaan. Mutta hetkessä se ei tapahdu.

        Heikki

      8. ps

        Molempien lähteiden mukaan Argentiina oli siis ainakin 2010 asti luottopaitsiossa. Siis noin kymmenen vuotta, josko tilanne nyt sitten on muuttunut.

      9. Argentiina

         

        Argentiina teki defaultin vuoden 2001 viimeisellä viikolla. Alla olevasta kuvasta näemme, että välittömästi tämän tapahtuman jälkeen alkoi nousu. Ja nousu oli pitkään nopeaa huolimatta lainan saannin vaikeudesta. Argentiina palasi vuonna 2010 vasta lainamarkkinoille.

        Argentiinan nousu alkoi heti kun se päästi valuutan arvon laskemaan ja teki defaultin. Itse asiassa he näyttivät IMFfän kursituspolitiikalle pitkää kieltä. 

        Kun talous lähti kasvuun järkevän valuuttapolitiikan jälkeen niin velkataso maassa laski hyvin nopeasti.

        Maa oli velkaantunut kuin Kreikka nyt ja kymmenessä vuodessa velkamäärä on jo hallittua. Tätä esimerkkiä jotkut käyttävät malliesimerkkinä kuinka väärää saattaa olla tämä kuristava politiikka mitä nytkin Euroopassa tehdään. Katsomme tätä politiikkaa niin oudosta lähtökohdista. Ilmeisesti Saksa haluaa tahallaan pitää nuo etelä-Euroopan maat kuristuksessa valtapolitiikkansa vuoksi. Yleenä ei ole seurannut hyvää kun Saksa johtaa Eurooppaa suvereenisti.

      10. Devalvaatio auttaa vientiä, mutta

        Tottahan devalvaatio kiihdyttää vientiä, mitä järkeä siinä muuten olisikaan. Mutta itse puhuin siitä, että defaultit maksavatkin, joko velallisille tai velkojille. Ja euroalueella ne ristikytkennät ovat valtavat. Kreikan kohdalla pahin on ehkä jo takana, mutta jos Espanja tai Italia jättäisi velkansa maksamatta, niin pankkikriisi olisi armoton.

        Argentiinan ja Meksikon keskuspankkien johtajat Mario Blejer ja Guillermo Ortiz pitävät muuten Argentiinan ratkaisumallia huonona Kreikalle:

        http://www.economist.com/node/21547750

        Pääsyyt ovat nämä:

        Argentiinan vientisektori on vahvempi kuin Kreikan, ja 2000-luvun alkuvuodet olivat maailmantaloudessa kovan kasvun aikaa. Kreikka on tässä suhteessa huonommassa asemassa.

        –  Argentiinassa asetelma oli helpompi, koska pesosta ei koskaan luovuttu. Maan sisällä tehtyjä pesopohjaisia sopimuksia ei tarvinnut neuvotella uusiksi. Kreikassa valuutasta toiseen siirtyminen edellyttäisi, että kaikki talletukset, luotot, sopimukset, hinnat ja palkat määriteltäisiin uudestaan.

        Argentiinassa valuuttaluottoja ottaneet yritykset joutuivat vuosia kestäneisiin maksuvaikeuksiin, koska ne saivat tulonsa pesoina.

        Tästä jälkimmäisestä ongelmasta on runsaasti kokemuksia Suomessakin kuten sanoin. Tunnen muutamia, joilta valuuttaluotot ja devalvaatio tuhosivat koko elämän. Eli ei se devalvaatio ilmainen lääke ole.

        Lyhyen aikavälin vaikutukset olisivat joka tapauksessa rankat, pankkikriisin muodossa, vaikka ajan mittaan nekin hoituisivat. Minusta pitäisi tätä kriisiä lääkitä ihan muilla keinoilla kuin valuuttaunionin hajottamisella. Ei se sisäinen devalvaatio sen kummempaa myrkkyä ole. Yrittäjän luonteisessa asemassa olevat ihmiset kyllä osaavat asennoitua markkinatilanteen muutoksiin eli siihen, että omista tuotteista (omasta työpanoksesta) maksetaan huonommin kuin aiemmin.

        Heikki

      11. Maksukyky

        Kaikissa maissa valtaosa tuloista tulee palkoista tai palkanomaisista tuloista (pienyrittäjä, eläkeläiset,…). Jos jokin alue on menettänyt hintakilpailukykyään suhteessa muihin maihin on vaikutettava niihin kulueriin mihin voi vaikuttaa. Sisäinen devalvaatio on lähinnä vain teoriaa, eihän se ole juuri missään onnistunut. Ei se onnistunut Suomessakaan 1990-luvulla. Kreikalla on vielä ikuinen ongelma ja se on Turkki. Turkki mikä kilpailee samoista turisteista ja on monella tapaa Kreikkaan nähden kilpailukykyisempi. Kreikka on varsin riippuvainen viennistä sehän on peräti 39% BKT:sta eli samaa luokkaa Suomen kanssa. 

        Sopeuttamisessa tulee aina ongelmia. Jos Espanja ei saa suurempaa osaa porukastaan töihin ja Saksassa taas on täystyöllisyys, niin Espanjankin (ja myös italian) defaultti on ajan kysymys, ei valintakysymys. Voimakkailla tulonsiirroilla alueiden kehitys voitaisiin saada tasaisemmaksi aivan kuten Suomessakin on tehty vaikka Eiran ja Korson välillä. Nämä tulonsiirrot ovat myös antajan etu. Pankkikriisi ja valuuttaluotot ovat vaikeita kuten kaikki muistamme myös Suomessa. Mutta on syytä myös muistaa miksi niitä valuuttalainoja otettiin. Valuuttamme oli yliarvostettu maamme kilpailukykyyn ja valuutan arvoa suojeltiin korkeilla koroilla. Lainoja kuitenkin pystyi ottamaan toisessa valuutassa ja ihmiset eivät ottaneet tai liikeyritykset eivät ehkä edes pystyneet ottamaan markoissa lainojansa. Jos olisi ottanut, niin kotimarkkinayritysten kilpailukyky olisi mennyt mikäli valuutanarvo olisi voitu säilyttää, koska kilpailijat ottivat valuuttalainoja. Euroopan on nyt otettu Jeni-pohjaisia asuntolainoja, kuulostaa jotenkin tutulta.

        En missään nimessä ole sitä mieltä että devalvaatio olisi ilmainen lääke. Mutta jos sillä saadaan suunnilleen kaikki töihin ja maa positiiviseen kierteeseen se voi estää maan luisumisen helvetinkierteeseen. Eihän noiden lainojen uudelleenneuvotteleminen ole ongelma. Johan Kreikan tapauksessa jo tehtiin lainasopimuksiin muutokset joista velanantajat eivät voineet kieltäytyä. Valtionlainoja joutuu vain neuvottelemaan hallitus ja poliittisetpäättäjät. He eivät halua tehdä sitä, koska se ei ole kivaa työtä. On helpompaa näiden poliitikkojen määrätä että kaikkien pitää laskea palkkoja ja huononnetaan myös työehtosopimuksa. Se on kivempaa hommaa.

        Lainoja on uudelleenjärjestelty ikuisesti ja tullaan myös tulevaisuudessa neuvottelemaan.  Tässä linkissä on yksinkertainen tapa hoitaa asia. Samaa menetelmää voi käyttää Espanja, Italia ja myös Suomi. http://www.businessinsider.com/how-greece-leaves-the-euro-in-8-incredible-simple-steps-2012-5?utm_source=dlvr.it&utm_medium=social&utm_campaign=moneygame
        Saa nähdä kuinka käy, johan joku on joutunut jo pohtimaan eurobondeja. Toivottavasti niiden toiselle puolelle annetaan myös tarpeeksi valvontavaltaa Brysselille eli luovutetaan kansallista itsenäisyyttä. Jos niin ei tehdä katastrofi on tulossa. 

      12. tuskin helpompaa

         

        — On helpompaa näiden poliitikkojen määrätä että kaikkien pitää laskea palkkoja ja huononnetaan myös työehtosopimuksa. Se on kivempaa hommaa.—–

        Ei taida olla sisäpoliittisesti ainakaan, eikä helpompaa, kysy ay-liikkeeltä missä vaan.

        — saa nähdä kuinka käy, johan joku on joutunut jo pohtimaan eurobondeja. Toivottavasti niiden toiselle puolelle annetaan myös tarpeeksi valvontavaltaa Brysselille eli luovutetaan kansallista itsenäisyyttä. Jos niin ei tehdä katastrofi on tulossa. —-

        Tämä on asialistalla huomenna EU-tapaamisessa, ja tämä projekti olisi sitä mitä kaipaan, kunnolla rakennettuna systeeminä. Ja varmasti markkinat kaipaavat. Tästä päätöksestä muuten saadaan ehkä se markkinoiden mt-trendin kääntävä päätös, tai ainakin innostus nousupyräykseen.

        Heikki

  2. Kummatkin vaihtoehdot yhtä

    Kummatkin vaihtoehdot yhtä huonoja. Eurobondit vetävät meidät hiljalleen kölin ali.

    1. Riippuu systeemistä

      Jos eurobondisysteemi luodaan oikein eli vapaamatkustajuuden mahdollisuus suljetaan pois, kannatan eurobondeja.

      Heikki 

Comments are closed.

Related Posts