EU ei ratkaissut likviditeettikriisiä
EU:n huippukokouksen päätökset olivat pääosin odotettuja. Budjettikontrollin vahvistaminen euromaissa niiden keskinäisellä päätöksellä on eurojärjestelmän kannalta väistämätön muutos. Eurojohtajien toive on, että se ratkaisisi myös kriisimaiden tilanteen, eli tieto tulevasta budjettikurista palauttaisi markkinoiden luottamuksen niiden maksukykyä kohtaan. Itse en siihen usko, ja pankkisektorilta lehtien kautta kantautuneiden kommenttien perusteella sijoitusinstituutioillekin kokouksen tulokset olivat pettymys. Vuosien taakse tulevaisuuteen sijoittuva talouskuri kun ei helpota kriisimaiden likviditeettiongelmaa, eli rahaa ei ole, vaikka laskut painavat päälle.
Kokouksen päätös 200 miljardin euron kanavoimisesta IMF:lle vaikuttaa köpelöltä ratkaisulta. Se on ilmeisen hidas ja mutkikas tie, etenkin ottaen huomioon, että euromaissa erääntyy ensi vuonna satoja miljardeja eriaikaisia luottoja. Lisäksi IMF:n periaate on, että sen jakamat luotot ovat ensisijaisia vastuita, eli IMF saa rahansa takaisin ennen muita sijoittajia. IMF:n väliintulo ei sen vuoksi takaa, että yksityiset sijoittajat näkisivät euromaat nyt aiempaa turvallisempana kohteena.
Yleinen toive markkinoilla oli, että EKP antaisi vahvan signaalin kriisimaiden velkojen tukiostoista. Näin ei käynyt, vaan EKP piti kiinni kannastaan, että jäsenmaiden rahoitus ei ole keskuspankin tehtävä. Toinen oletus tosin on, että kun budjettikontrollista nyt saatiin sopu, EKP voisi höllätä linjaansa tuonnempana. Oma ennusteeni on, että se on vielä kovasti tarpeen, koska en usko nyt tehtyjen päätösten pudottavan kassakriisimaiden korkoja. Ennen pitkää se johtaa kovaan käteispulaan, joka uhkaa saman tien luotottajiakin – ja silloin jo kehittynyt luottolama pahentuu pankkikriisiksi. Jos kehitys kulkee näin, on vaikea keksiä muuta instanssia kuin EKP, joka voisi tilanteeseen dramaattisesti vaikuttaa.
Pörssit ovat ottaneet EU:n päätökset toistaiseksi vastaan varovaisen myönteisesti, mutta optimismi haihtuu, jos tilanne kehittyy kuvaamallani tavalla. Siihen voi mennä jokunen viikko, mutta sikäli kun kriisimaiden likviditeettiongelma ei ratkea, pankkisektorilla paniikki vahvistuu, ja markkinat rysähtävät. Samalla kasvavat paineet EKP:ssa tukitoimien lisäämiseen, ellei nyt sitten taivaasta sada jumalaista luottamusta sijoittajien korvien väliin.
PS
Eivät korkomarkkinat ainakaan riehaantuneet perjantaina. Kriisimaiden korot pysyivät entisillä tasoilla eli liian korkealla, ja se vähäinen lasku niissä oli tiettävästi EKP:n tukiostojen tulosta. Jos markkinat olisivat EU:n päätöksistä riemastuneet, olisi sen vaikutus ollut nopea, eli velkoja olisi haalittu innokkaasti jälkimarkkinoilla. Kun näin ei tapahtunut, on vaikea kuvitella, että siten tapahtuisi tuonnempanakaan ilman likviditeettiä tukevia päätöksiä – eli EKP:n astumista peliin.
EU:ssa on toivottu, että Euroopan ulkopuoliset valtiot toisivat lisää rahaa IMF:ään, mutta ainakin Yhdysvallat ilmoitti jo, ettei se vastaa euromaiden pelastamisesta IMF:n kautta. Amerikkalaisten mielestä eurooppalaisilla on siihen resurssit omasta takaa, aivan kuten heillä itsellään – eli keskuspankki.
Taloussanominen kirjoitus
Jani Hurrin ”Tällaisella talouden löylykisalla ei kriisiä voiteta” esittää mielenkiintoisen näkemyksen, joka perustuu analyysiyhtiö Lombard Street Researchin Charles Dumasin kirjoitukseen.
Siinä nostetaan euro-ongelman keskiöön euro-alueen vaihtotaseiden sisäinen tasapainottomuus: Alueella on ylijäämämaita ja alijäämämaita, mutta ulospäin kokonaisuus on tasapainossa. On mahdottomuus saada aikaan tasapainoa puuttumalla pelkästään alijäämämaihin. Toinen mahdollisuus olisi Roubinin esittämä maapallon viennin suuntaaminen juuri löydettyyn maan kaltaiselle planeetalle.
Muita kirjoittajia samasta aiheesta
Financial Timesin Martin Wolf on usein kirjoittanut samasta aiheesta, samoin Joseph Stiglitz Project Syndicatessa (löytyvät helposti googlaamalla jne). Saksan valtavat ylijäämät (ja Suomenkin) ovat mahdollisia vain siten, että jonnekin syntyy velalla rahoitettuja alijäämiä. Pitkällä aikavälillä toimiva talous ei voi perustua jatkuvaan epätasapainoon, eli siihen, että velkoja rahoittaa asiakastaan, jolle myy tuotteitaan. Siinä käy huonosti lopulta niin velalliselle kuin velkojalle, taivaaseen astihan piikki ei voi jatkua.
Alkuperäiseen asiaan palatakseni – kassakriisi on edelleen edessä, väitän. Pörssit sujuttelevat alas, samoin euro. Italian korot ovat korkealla tasolla tänään, joskin hiukan alempana kuin viime viikolla, mutta ero ei ole oleellinen. Keskiviikkona Italia myy 3 mrd velkojaan. Jos korot eivät tule alas, tilanne pahenee pikku hiljaa, kun taantuma painaa päälle ja rahoitusmenot nousevat. Yksi italialainen liikemiestuttuni kertoi, että epävarmuus hermostuttaa kovasti bisnesväkeä siellä.
Saa nähdä, eikö Draghi muuta linjaansa, kun nyt sai aika hyvin poliittista selkänojaa EU:lta.
Italian ja Espanjan korot yhä nousussa
Kriisimaihin ei luoteta yhtään enempää, vaan korot jatkavat ylös. EKP on kohta tosipaikan edessä.
Heikki Ikonen
linkki:
http://www.ft.com/intl/cms/s/0/29d579d6-24d1-11e1-ac4b-00144feabdc0.html#axzz1gK1S7jlD