Fiskars on sijoittajan kannalta mielenkiintoinen yritys. Siinä, missä perinteinen teollisuusyritys on laittanut kaikki panoksensa tuotteisiin ja niihin liittyviin toimintoihin, on Fiskars operatiivisen liiketoiminnan lisäksi merkittävä omistajayhtiö, jonka 15% omistusosuus Wärtsilästä ja 15,000 hehtaarin maaomaisuus mukaan lukien paikkakunta Fiskarsin merkittävä ruukkimiljöö antavat yhtiölle taloudellista selkärankaa. Fiskars on kuin henkilö, joka luo taloudellista hyvinvointia osaamisensa (työtulo), sijoitusomaisuutensa (omaisuustulo) ja reaaliomaisuuden (vakuusarvo) turvin. Tämän lisäksi se, että yhtiöllä on pitkä historia ja siten ymmärrettävä tarina kerrottavana, ja että yhtiöllä on merkittäviä kasvollisia omistajia, tekee Fiskarsista jollain tavoin turvallisen ja kotoisan yhtiön omistaa.

Fiskarsin operatiivinen liiketoiminta pohjautuu brändeihin (Fiskars, Iittala, Gerber, Buster, Silva, Arabia ja Hackman), joiden edustamille tuotteille on ominaista korkea laatu; käytettävyys, edistyksellisyys ja muotoilu. Tuotteet ovat hyviä ja niistä voi olla ylpeä.

Fiskarsin tuloksesta operatiivisen liiketoiminnan osuus on vajaa puolet. Tässä suhteessa uskon yrityksen pystyvän huomattavasti parempaan ja ennustan tulossuhteen muuttuvan 85/15 operatiivisen liiketoiminan eduksi kolmen vuoden kuluessa. Näin käyden Fiskarsin osakkeen odotusarvo nousisi 25 Euron tasolle nykyisestä 15 Euron tasosta.

Brändiyrityksen menestyminen pohjautuu onnistuneeseen kansainväliseen markkinointiin. Asia, mikä ei ole ollut suomalaisten yritysten vahvuuksia. Uskon, että tässä suhteessa Fiskars tulee panostamaan riittävästi ja riittävän rohkeasti, jotta siirtyisimme myös kansakuntana seuraavalle liiketoiminnan tasolle. Menestyminen maailmalla tänään edellyttää tunnettua ja haluttua brändiä, mikä mahdollistaa riittävän volyymin ja hyvän hinnan. Nokian kulta-aika 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alkupuolella on hyvä esimerkki tästä.

Olen usein esittänyt, että asiakas- ja työntekijätyytyväisyysindeksit olisi osa yrityksen sijoittajaviestintää. Brändiyrityksiltä odotan myös analyysiä brändien tunnettuus- ja haluttavuuskehityksestä. Näin voitaisiin arvioida liiketoiminnan tulevaisuuden suuntaa ja nopeutta, mitä finanssidata ei peräpeili-luonteensa takia tarjoa.