Julkisen vallan puuttuminen vapaisiin markkinoihin aiheuttaa epätoivottuja seurauksia. Se vääristää pääomien allokaatiota, edesauttaa omaisuuslajikuplien syntyä, lisää volatiliteettia markkinoilla ja nopeuttaa varallisuus- ja tuloerojen syntyä.

Mitä pidempi boomi on, sitä enemmän ihmiset ryhtyvät kyseenalaisiin toimiin. Ahneus ajaa ottamaan liian suuria riskejä. Pelko voimakkaasti nousevista asuntohinnoista pakottaa ostamaan nyt, koska asunnon hankkimiseen ei ehkä ole varaa tulevaisuudessa. Omaisuuslajikuplissa ahneus on siten täysin ymmärrettävää ja itse asiassa hyvin rationaalista käyttäytymistä.

Jokainen kupla on kuitenkin saanut polttoaineensa siitä, että luottokanta on kasvanut liian voimakkaasti (korkotaso on ollut liian alhaalla liian kauan). Niinpä varovaista säästäjää ei enää palkita riittävästi siitä, että talletuksia kerätään tileille tai sijoitetaan valtioiden velkakirjoihin. Ylikevyt rahapolitiikka (julkisen vallan interventio rahan hintaan) kannustaa liialliseen spekulaatioon, kupliin ja kyseenalaisiin toimenpiteisiin, kun alati kasvava joukko ihmisiä pyrkii pysymään omaisuuslaji-inflaation aallon harjalla.

Ihmiset alkavat menettää luottamustaan valtiovaltaan, koska sen johtajat ja edustajat ovat joko epäkompetentteja tai korruptoituneita. Se, että suojellaan tiettyjen erityisryhmien etuja jonkinlaisella poliittisella tai taloudellisella edulla, on modernin korruption muoto.

Luottamuksen heikentyminen rapauttaa kansan moraalia. Tavallisilla ihmisillä ei ole enää roolimalleja, minkä vuoksi he pyrkivät hyväksikäyttämään systeemiä kaikenlaisilla tempuilla.

Eliitti puolestaan – koska se on läheisissä väleissä poliittisen vallan kanssa – käyttää rahaa vaikuttaakseen julkisiin päätöksiin omien etujensa puolesta. Koska poliitikotkin tahtovat osallistua hyötymismahdollisuuksiin, he iloisesti suostuvat kaikenlaisiin vaatimuksiin, joita kuplan syntyminen tuo tullessaan, joten he yleensä tekevät päätöksiä, jotka on suunniteltu pitkittämään boomia.

Kuten aina on, se mikä ei voi jatkua loputtomasti, ei jatku. Kun hinnat eivät enää nousekaan vaan alkavat laskea, valtiolle tarjoutuu kultainen mahdollisuus laajentaa lonkeroitaan talouteen ja tavallisten ihmisten elämään kuluttamalla velaksi ja kaventamalla kansan vapauksia. Ihmiset alkavat maksaa tästä korkeampina veroina, yhä häiritsevämpänä byrokratiana ja korkeampina korkoina.

Maniat eivät ole ainoastaan haitallisia taloudellisesti, koska niitä seuraa lopulta laskusuhdanne ja taloudellisesti kovat ajat. Ne ovat haitallisia ennen kaikkea yhteiskunnan moraalille. Laskusuhdanne antaa valtiolle mahdollisuuden levyttäytyä kuristamaan yksityistä sektoria yhä pahemmin.

Lopulta vapaus on prostituoitu valtiolle. Ja näin ruutitynnyrin ainekset ovat kasassa: kansan sosiaalisen siteen häviäminen, moraalinen kato, menetetty omaisuus, kadotettu näky ja turvattomuus.

Kaikki, mitä enää tarvitaan, on vain yksittäisen ihmisen tahto sytyttää tulitikku.