Kauppalehden mukaan RKP:n puheenjohtaja, puolustusministeri Carl Haglund olisi valmis ajamaan alas valtion omistaman sijoitusyhtiö Solidiumin. Hän pitää ongelmallisena Solidiumin rakennetta: järjestely on epäterve kahden lajin risteymä.  Nyt ollaan sekamuodossa, jossa ministerit vedetään mukaan esimerkiksi Talvivaara-soppaan, Haglund sanoo. Hänestä Solidiumin on oltava vain sijoitustoimintaa, johon ei sekaannuta, tai koko salkusta on pitkän päälle luovuttava. Haglund olisi valmis myymään osakkeet ajan kanssa, koska Solidium harrastaa sijoitustoimintaa veronmaksajien riskillä.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että nykyinen järjestelmä toimii huonosti. Solidiumille on määritelty kaksi tehtävää: kasvattaa omaisuutemme arvoa ja vahvistaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä. Painopiste on siirtynyt jälkimmäiseen vaatimukseen: Solidiumista on tullut vaikeuksiin ajautuneiden suuryritysten hengenpelastaja. Jos yhtiö on tarpeeksi iso, valtion suurin pelko on sen kaatuminen. Rahapulan iskiessä Solidium kaivaa kuvetta. Valtio ei kuitenkaan vahvista Solidiumin kassaa, vaan se myy niitä hyviä osakkeita, joilla ei ole poliittista painoarvoa. Näin salkku tuhoutuu ajan mittaan, kun hyvät osakkeet myydään huonojen tieltä. Eli salkku toimii luottokorttina, siihen asti kun hyviä osakkeita riittää.

Poliitikot ovat pitäneet järjestelmästä, koska se mahdollistaa teollisuus- ja työllisyyspolitiikan harjoittamisen näennäisesti ilmaiseksi – harvat äänestäjät tai mediatkaan korvaansa lotkauttavat Solidiumin valtaville kaupoille. Jahka salkku kuivuu, niin todetaan vain kaikenlaista ikävää sattuvan, kun parasta yritetään.

Mutta miksi pitäisi myydä hyvin tuottavaa omaisuutta, kun ei ole pakko? Salkku on jo olemassa, joten sitä tarvitsee vain vaalia. Valtio tarvitsee rahaa, ja valtiokapitalismi on yksi hyvä tapa kustantaa menoja. Jos valtion salkkua hoidetaan hyvin sijoittamisen näkökulmasta, maksetaan osingoilla joka vuosi julkisia menoja. Valtiolla on pitkä rooli omistajana, yritysvarallisuus on kertynyt meille vuosikymmenien mittaan. Olisi synti tulevia polvia ja loukkaus menneitä polvia kohtaan tuhota hitaasti hankittu varallisuus. Norjan valtion öljytuotoilla rakennettu sijoitusrahasto, joka on lajissaan maailman suurin, kerryttää yritysvarallisuutta tulevienkin sukupolvien iloksi. Miksi Suomi ei tekisi niin – tekeväthän sitä eläkerahastotkin, jotka ovat käytännössä julkisia laitoksia tehtävänkuvansa vuoksi?  

Todellinen ongelma on, että Solidiumia käytetään valtion ”strategisen omistajapolitiikan” työkaluna, jolloin se ei voi toimia hyvänä salkunhoitajana sijoitusmielessä. Jos ja kun valtio haluaa harjoittaa strategista omistamista, pitäisi se erottaa Solidiumin tehtävistä. Se olisi perusteltua senkin vuoksi, että kukin taloudellisesti iso päätös – kuten ongelmayhtiöiden pääomitukset – tehtäisiin reilusti poliitikkojen päätöksillä, jolloin vastuunjako olisi selkeä myös äänestäjien suuntaan. Nyt Solidiumin johto tekee kovat päätökset ja kerää siitä minunkaltaisteni kriitikkojen kurat niskaansa (mielestäni tältä osin tietysti aiheesta), vaikka todellinen ongelma on Solidiumin roolissa.

Solidiumin roolista pitäisi käydä kunnon kansallinen keskustelu, siitä olen Haglundin kanssa aivan samaa mieltä.