Ilmastonmuutos ja globaalit markkinat tuovat maatalouteen nopeita muutoksia Euroopan koilliskulmalla. Eräiden kansainvälisten tutkimusten mukaan ilmastonmuutos lisäisi merkittävästi maataloustuotantoa ja peltoalaa Pohjois-Euroopassa, myös Suomessa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n professori Heikki Lehtonen suhtautuu arvioihin kriittisesti, sillä ne ovat koskeneet enemmän tuotantomahdollisuuksia kuin sen rajoitteita.

Suomen Akatemian Ilmastonmuutos-tutkimusohjelmaan kuuluvassa tutkimushankkeessa tutkijat selvittävät mihin pohjoisen maatalouden pitää tulevaisuudessa sopeutua ja mitä asian helpottamiseksi on tehtävissä.

Ilmastonmuutos ja pitempi kasvukausi eivät yksinään takaa korkeampia satoja. ”Viljely tulee vaativammaksi alkukesän kuivuuden, korjuukauden sateiden sekä lisääntyvien kasvitautien ja tuholaisten lisääntymisen takia”, Lehtonen toteaa. ”Vaikeuksien voittaminen tarkoittaa lisäkustannuksia. Aiempaa korkeammat viljan hinnat antavat viljelijöille toki mahdollisuuksia. Toisaalta hintojen voimakas vaihtelu lisää viljelijöiden riskejä ja heikentää niiden investointien ja toimien kannattavuutta, jotka johtaisivat korkeampiin satoihin pitenevässä kasvukaudessa. Markkinat ja maatalouspolitiikka vaikuttavat sopeutumiseen ja tuleviin satoihin.”

Tulevaisuuden ennakoiminen tärkeää

Arvaamattomiin satovuosiin ja viljelyvaikeuksiin pitäisi Lehtosen mukaan varautua, sillä kotimaisen ruuan tuotanto ei ole ainoastaan viljelijän päänsärky. Ruuan hinta pellolta pöytään riippuu monesta tekijästä ja ketjussa on monta lenkkiä, joita huonosti menestyvä maatalous haittaa. Kysymys maatalouden kansallisista ja Euroopan unionin tarjoamista tuista on poliittinen samoin kuin kysymys maatalouden kannattavuudesta.

Tukia maksetaan, koska tällä hetkellä maataloustuotannon kustannukset ylittävät markkinatuotot noin 1,5-kertaisesti. EU-tukipolitiikan muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että maataloustukia maksetaan entistä enemmän pellon kautta ja peltomaan hinta on noussut.

”Tästä on seurannut esimerkiksi se, että investoiva maatila joutuu maksamaan lisäpellosta aiempaa enemmän. Tämä rajoittaa sopeutumista”, Lehtonen toteaa.

Lehtosen mukaan maataloustuotannon olennainen lisääntyminen on Suomessa tuskin taloudellisesti kannattavaa markkinaehtoisesti vielä 10–20 vuoteen.

”Tuotannon kasvattaminen vaatisi suurempia tuotanto- tai investointitukia. Tuen tarve voi vähentyä, jos tuottavuus kasvaa Suomessa nopeammin kuin muualla Euroopassa keskimäärin.”

Kilpailukyvyn olennainen parantaminen edellyttää rajua rakennemuutosta ja tuotannon keskittämistä suotuisimmille alueille Suomessa. Nykyiseen tuotantoon nähden runsas peltoala antaisi tuotannon kasvattamiselle mahdollisuuksia. Uusiin lajikkeisiin siirtyminen ja viljelymenetelmien kehittäminen on jo parhaillaan käynnissä.

”Esimerkiksi kasvavat lypsykarjatilat voivat alentaa kustannuksiaan merkittävästi pienemmän korjuupinta-alan ansiosta, jos vain satoisampi nurmi ja parempi sadon laatu antavat siihen mahdollisuuden. Tämä voi tapahtua ilman ympäristöhaittoja tehostamalla ravinnekiertoa yhteistyössä muiden maatilojen kanssa. Toinen esimerkki on öljykasvien viljely, jossa 30 % satoisampi rapsi on korvaamassa rypsiä Etelä-Suomessa. Molemmissa tapauksissa tuotanto keskittyy harvojen osaajien käsiin entisillä vahvoilla tuotantoalueillaan. Tällöin suurimmassa osassa Suomea maataloustuotanto ja pellon tarve vähenevät.”

Kasvava ruoan kysyntä lisää oman maataloustuotannon tarvetta

Ilmastonmuutoksen seurauksena kyky vastata kasvavaan maataloustuotteiden kysyntään heikkenee suuressa osassa maailman päätuotantoalueita, kuten esimerkiksi Etelä-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Kasvanut hintojen vaihtelu on jo osittain seurausta tästä. Ruoan kasvava kysyntä lisää tarvetta Pohjois-Euroopan omalle tuotannolle.

Suomen maataloutta hyödyttää Lehtosen mukaan se, että maidon hinta on maailmanmarkkinoilla hyvä ja sen kulutus lisääntyy kehittyvissä maissa, myös Suomen lähialueilla. Lihaa syödään ja tuotetaan maailmassa koko ajan enemmän, mikä ylläpitää hintatasoa myös Euroopassa.

”Suomessa ja Venäjällä muutokset markkinoilla ja muualla yhteiskunnassa ovat olleet viime vuosikymmeninä nopeampia kuin muualla Euroopassa. Maitotili tuo noin 40 prosenttia koko maatalouden markkinatuotoista. Kannattavuus on kuitenkin heikentynyt tuotantopanosten hintojen noustessa, ja siitä seurauksena karjatilojen koko on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Maito- ja lihakarjan ostorehun hinta määräytyy maailmalla ja pääsääntöisesti se on kallista. Toteutuessaan jo 10 % korkeampi nurmen satotaso tai sen parempi laatu vähentäisivät kustannuksia.”

Kysyntä määrää kehityksen suunnan. Suomen maatalous voi hyötyä paremman tuottavuuden kautta, mutta muutokset kotieläintuotteiden kulutuksessa voivat heikentää hintoja ja kannattavuutta voimakkaastikin. Silloin katseet kääntyvät puutarhatalouteen, jolla voi olla hyviä mahdollisuuksia kysynnän kasvaessa ja kasvukauden pidentyessä.

”Kotieläintuotteiden kulutus voi vähentyä kymmeniä prosentteja, jos todella pyritään kestävään ruokatalouteen. Ekologinen ruuan tuotanto koetaan tärkeäksi ja luomuruuan kysyntä kasvaa. Tällöin luomuruuan tuotanto kasvaa, helpottuu ja monipuolistuu ja tällä kaikella on iso merkitys elintarviketeollisuudelle. Kotieläin- ja kasvitilojen välille pitäisi löytyä enemmän yhteistyötä, ja niiden toiminnan ja tuotteiden tulee olla entistä laadukkaampia, jotta moniin vaatimuksiin voidaan vastata”, Lehtonen korostaa.