Eläketurvasta ja muusta sosiaalipolitiikasta on Euroopan unionissa tähän saakka päätetty pääosin jäsenvaltioissa. EU:n talouskoordinaatio ulottuu kuitenkin yhä vahvemmin myös sosiaaliturvan alueelle. Samalla sosiaalipolitiikkaa halutaan nivoa aiempaa tiiviimmin myös talous- ja rahaliiton uudistamiseen ja vakauttamiseen.

  Eläketurvaa koskeva päätöksenteko täytyy pitää kansallisissa käsissä. Työeläkkeissä on kyse jo liki 1,5 miljoonan suomalaisen toimeentulon perustasta. Työeläkejärjestelmää ja työeläkevakuuttajia koskevaa lainsäädäntöä on siksi kehitettävä omista lähtökohdistamme käsin myös tulevaisuudessa, sanoo Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Siimes puhui tänään Helsingissä Telan seminaarissa "Sosiaalipolitiikan muutos syventyvässä talous- ja rahaliitossa". Hänen mukaansa Euroopan unioni on oikeutetusti huolissaan jäsenmaidensa julkisesta taloudesta ja eläkejärjestelmien kestävyydestä. Jäsenvaltioiden taloudellinen ja sosiaalinen kehitys eriytyvät ja eriarvoisuus kasvaa.

– Koko Euroopassa tarvitaan pidempiä ja myös parempia työuria. EU:ssa lakisääteisten eläkejärjestelmien pitkän aikavälin rahoituksen kestävyyttä on parannettava, jotta kansalaisille annetuista eläkelupauksista ja riittävästä vanhuudenturvasta pystytään pitämään kiinni myös jatkossa, Siimes muistuttaa.

Komissio haluaa lisätä valvontaa, yhteisvastuullisuutta ja vankempia ohjauskeinoja unionin sosiaalipolitiikkaan. Sosiaalipolitiikan avulla halutaan tasata suhdanteita ja sen odotetaan myös tuottavan uusia edellytyksiä talouskasvulle.

– Työeläkejärjestelmän tehtävänä ei kuitenkaan ole suhdanteiden tasaaminen vaan kansalaisten vanhuudenturvasta huolehtiminen. Eläkkeet on maksettava suhdanteista riippumatta. Talouksien tasapainottamiseen ja suhdanteiden tasaamiseen on siksi käytettävä muita keinoja, Siimes huomauttaa.

Suomi varautumisen edelläkävijä

Siimes muistuttaa, että sosiaaliturva on luotu jokaisen maan omista tarpeista ja arvoista käsin. Sen periaatteet ovat siksi juurtuneet syvälle eri maiden rakenteisiin. Sosiaaliturvan kehittämisessä onkin kyse ennen kaikkea kansallisista arvovalinnoista.

– Jokaisen maan tulee huolehtia ikääntyneiden ja työkykynsä menettäneiden toimeentulosta jollain tavalla. Me olemme valinneet sukupolvien välisen mallin, jossa eläke kertyy työstä, työikäiset kantavat vastuuta vanhuksista, ja jossa niin sijoittamisen kuin vakuuttamisenkin riskit ja vastuut kannetaan yhdessä.

– Nämä arvot ja valinnat on hyvä pitää mielessä myös silloin, kun sosiaalipolitiikasta keskustellaan koko EU:n tasolla. Eläkepolitiikan harmonisointi EU:ssa johtaisi todennäköisesti ansioihin perustuvien työeläkkeiden merkityksen vähenemiseen meillä Suomessa.

Suomessa väestö ikääntyy ensimmäisenä EU-maiden joukossa, mutta me olemme myös monella tapaa edelläkävijöitä ikääntymiseen varautumisessa.

– Meidän työeläkemallimme tukee työvoiman liikkuvuutta ja se toimii myös muuttuvilla työmarkkinoilla, kun kaikki työ kerryttää eläkettä. Meillä on myös rahastoitu tulevaa varten useimpia EU-maita enemmän eläkevaroja.

– Kansallista päätäntävaltaa onkin kunnioitettava erityisesti niissä maissa, joiden eläkejärjestelmät ovat kestävällä pohjalla, Siimes korostaa.