IMF pelkää USA:n joutumista velkojansa, Kiinan, pinteeseen
Keskuspankin kansainväliset reservit koostuvat muiden maiden velkakirjoista, valuutoista ja kultavarannoista. Näitä reservejä hyödynnetään tasaamaan valuutan arvoa tilanteissa, joissa viennissä ja tuonnissa on kausivaihteluita. Vakaa valuutta luo talouselämälle paremmat toimintaedellytykset.
Dollarin osuus reservivaluuttana on sen merkityksen hienoisesta rapautumisesta huolimatta edelleen kolmasosa kaikista reservitalletuksista. Euron osuus on kasvanut hiljalleen noin 25% suuruiseksi, joka muutos heijastelee keskuspankkien keskuudessa vallitsevaa luottamusta Euroon.
Keskuspankkien reservit miljoonina dollareina (Tietojen lähde: World bank, IMF)
IMF on nyt raportissaan "International Reserves: IMF Concerns and Country Perspectives" ilmaissut huolensa siitä, että tiettyjen maiden reservit ovat kasvaneet niin suuriksi, että niiden väärinkäyttö voi uhata maailmantalouden vakautta. Huolen takana lienevät ennen kaikkea vahvasti velkaantuneet angloamerikkalaiset valtiot USA ja Englanti, joiden keskuspankkireservit ovat olemattomat ja liikkumatila olematon.
Ketä IMF sitten pelkää? Eurojärjestelmän reservit ovat EKP:n jämäkän toiminnan seurauksena tasapainossa suhteessa talouden kokoon, eikä siltä osin ole mitään pelättävää. Sen sijaan Kiina, Venäjä ja Saudi-Arabia lienevät tässä tapauksessa IMF:n pelkäämiä tahoja, kuten yllä olevasta graafista voi hyvin arvata.
Keskuspankkireservien tasoa pidetään oikein mitoitettuna, jos niillä pystyy rahoittamaan muutaman kuukauden tuonnin. Paljon suuremmat reservit ovat tarpeettomia. IMF onkin luonut ohjeelliset ylä- ja alarajat keskuspankeille ja se toivoo, että kohtuuttomat reservit voitaisiin sulattaa.
Mutta asia ei ole kovinkaan yksinkertainen. Varannot ovat syntyneet teollisuuspolitiikan tuloksena. Esimerkiksi Kiina piti valuuttansa pitkään keinotekoisen alhaalla ostamalla USA:n valtion velkakirjoja ja lainoittamalla amerikkalaisten kulutusta samalla kun sen oma teollisuus kukoisti ja kasvoi. Ja velan antajalla on nyt yliote velallisestaan. Kiina voi niin halutessaan myydä suuria määriä USA:n valtion bondeja, romahduttaa dollarin arvoa, ja tehdä USA:n valtiolle vaikeaksi nostaa uutta velkaa. USA:n valtiontalous onkin nyt ennen kaikkea Kiinan, mutta osin myös Japanin, Venäjän ja Saudi-Arabian armeliaisuuden varassa ja siinä mielessä IMF:n havainto on oikeaan osunut.
IMF on tämän havainnon lisäksi ilmaissut huolensa tilanteen vakavuudesta. Mutta onko IMF:n syytä olla huolissaan? Ei välttämättä. Joskus on hyvä että velallinen joutuu ajoissa kunnioittamaan velkojaa. Tästä meillä on Euroalueella kokemuksia.
Velan omistaja
Rahanpainokoneen omistajan velka on kummallista. Se ei ole velkaa se voidaan maksaa päivässä takaisin. USAn liittovaltio omistaa itse velkaansa kuusi kertaa enemmän kuin Kiina. Jos Kiina myisi markkinoille tuon 1000 miljardia velkapapereita niin Liittovaltio voisi keskuspankin kautta ostaa ne pois. Ei kävisi kuinkaan, ainoastaan säästöjen teko vaikeutuisi kun kansa näkisi rahan mielettömyyden.
http://finance.yahoo.com/news/biggest-holders-of-us-gov-t-debt.html
FED ei kykene hoitamaan edes nykyisiä sitoumuksiaan
Jos keskuspankki, FED, maksaisi USA:n liittovaltion velan, niin millä se sen velan maksaisi. Dollareillapa hyvinkin.
Dollari on itse asiassa haltiavelkakirja, jonka esittäjälle keskuspankki on sitoutunut maksamaan vastaavan määrän jotain muuta korvausta. Yleensä ulkomaanvaluttaa. Jos siis keskuspanki maksaisi velan takaisin, niin tilanne ei muuttuisi kovinkaan oleellisesti. Valtion velka olisi siirtynyt keskuspankin velaksi.
Mutta keskuspankin holvissa ei ole vastinetta noille velkapapereille, jota dollareiksi kutsutaan. Yllä olevan artikkelin pylväsdiagrammista nähdään, että sieltä holvista ei löydy juurikaan enempää kuin esimerkiksi Algerian tai Malesian keskuspankeista. Holvit ovat tyhjät. Ei ole mitään.
Eikä keskuspankin tulorahoituskaan ole kunnossa. USA:n vaitotase on pakkasella ja USA:n dollareilla ostetaan ulkomailta kovaa vauhtia tavaroita ja nämä dollareita saaneet onnettomat käyvät esittämässä dollariksi kutsutun haltiavelkakirjan USA:n keskuspankissa ja vaativat oman maansa valuuttaa vastineeksi. Sieltä ei tipu. Ei ole, eikä mistään tule uutta ulkomaanvaluuttaa kun USA ei myy merkittävästi tuotteita ulkomaille.
USA:n keskuspankki on pulassa. Ei se pysty valtiota paremmin toimimaan minkään lainan takeena. Dollareita saaneet joutuvat USA:n keskuspankin sijasta luottamaan, että joku muu ostaa nuo dollarit. Ja yleensä ne loppujen lopuksi päätyvät Kiinan, Japanin, Venäjän ja Saudi-Arabian keskuspankkien holveihin. Vain ne ostavat dollareita. Kukaan muu ei huoli, eikä USA:n keskuspankki kykene lunastamaan noita antamiaan haltiavelkakirjoja, joita myös dollareiksi kutsutaan.
Siis tilanne on aika lailla patti. Ja IMF on ihan oikeassa. Katastrofihan siitä tulee, jos tämä äkisti purkautuu.
FED
Ei dollareilla ole mitään muuta arvon taetta kuin vakaa usko sen arvon säilyttämiseen. Pääosin öljykriisin ja Vietnamin sodan seurauksena USA joutui painamaan ylenmäärin dollareita jotta he pystyivät maksamaan kulunsa ulkomaille. Vaikka 1971 heillä oli sopimus vaihtaa taalat kultaan, niin kultaa ei ollut lähellekään tarpeeksi. USA joutui yksipuolisesti irtantumaan kultakannasta ja he tekivät käytännössä defaultin eli eivät suoriutuneet velvoitteistaan. Taalalla ei saanut kultaa. Tämän jälkeen kullan hinta nousi huomattavasti. Rahan arvo on täysin luottamuksen varassa. Maailmassa uskotaan Euroon, Dollariin ja Jeniin täsmälleen niiden suhteellisen arvon verran. Tämä luottamuksen määrä mitataan joka hetki valuuttahuutokaupoissa. Taala on hyvin säilyttänyt arvonsa, aivan kuten Eurokin. Ei USA eikä mikään muukaan maa laske kovinkaan paljon TIPS lainoja eli inflaatioon sidottuja velkapapereita. Niitä ei voi maksaa pois rahaa painamalla koske niiden korko nousee inflaation (kuluttajanhintaindeksin) mukana.
Kaikkihan rahaelvyttävät talouksiaan. Sitä teki jo vanha Länsi-Saksa vaikka puhui muuta. Teoriassa rahanmäärä muutos pitäisi olla realinen BKT:n kasvu + toivottu inflaatio. Näin ei kuitenkaan ole vaan rahaa voidaan lisätä paljon enemmän inflaation kuitenkaan lisääntymättä. Täällä on kun rahamäärän kasvusta ja tällä lisärahalla keskuspankki voi maksaa pois nykyiset velat. Raha on paperia johon luotetaan, ei muuta, voihan luottamuksen pettää kuten reaalielämästä tiedämme.
Tietenkin jos valuuttaan ei yhtään luoteta, niin kukaan ei huoli taaloja ja syntyy varjovaluutta aivan kuten Neuvostoliitossa oli. Tähän on kuitenkin pitkä matka. Taala on kuitenkin maailman luotetuin valuutta. Paha sitä olisi luottaa vaikka Kiinan-, Australian tai Ruotsinvaluuttaan, voisihan hekin sitä liskauttaa tarvittaessa.
Wikipediasta Nobelisti Krugmanin sanoin:
In 1996, Paul Krugman summarized the post-Nixon Shock era as follows: