Tasan kolme! Siis prosenttia – jota kelpaa virnistellä kuten pääkuvan nassikan inflaation jäähtyessä Yhdysvalloissa ehkä omaakin odotusta makeammin.

Mutta kuten pitkin kevättä vatkutin, viime vuoden hintaryntäys taittui kesällä ja heinäkuun raportista sopi odottaa helpotusta. Sitä se keskeisin osin tarjoaa.

Kaikki hintaluokat huomioiva kuluttajaindeksi CPI valui siis tasan kolmeen prosenttiin, kun keskuspankkien tavoite on noin kaksi. Matkaa siihen ei enää ole paljon.

Käytännössähän prosenttiyksikön ero ei hirveästi vaikuta kuluttajan elämään. Jos vaikka perheen ruokamenot ovat kymppitonnin vuodessa niin kahden prosentin nousu tarkoittaa kahden sadan ja kolmen prosentin kolmen sadan lovea budjettiin.

Kuukausitasolla ero jää alle kymppiin. Se ei aja kerjuulle tulojen kehittyessä vähänkään suotuisasti. Toki näin ei kaikille valitettavasti käy, mutta työnsä säilyttävillä laajasti ottaen kyllä.

Ydininflaatiokin hidastui

Vuosi sitten inflaatio jytisi liki kymmenessä prosentissa. Siihen nähden palasimme takaisin arkeen.

Toki vaikka juuri ruokainflaatio jatkaa yhä korkealla yli viidessä prosentissa, mutta se liikkuu herkästi ja putoaa edelleen lujaa. Keskimääräinen taso 2-3% ruokainflaatio voi olla vastassa äkkiäkin.

Näin on kuvio ennenkin toiminut. Miksei nytkin, kun korkeat korot jäähdyttävät kysyntää ja pakottavat laskemaan hintaa.

Ruoan ja energian sulkeistava ydininflaatio, jota keskuspankit pitävät tärkeämpänä kuin CPI:tä, pysyi yhä turhan korkealla liki viidessä prosentissa. Mutta sekin jäähtyi matalimpaan vauhtiinsa pariin vuoteen.

Ja toukokuusta ydininflaatio nousi vain 0,2% eli asettui vuositasolla jo tavoitehaarukkaan. Yksi kuukausi ei toki kauheasti todista, oikein hyvä merkki sekin silti.

Reaalikorko jo korkealla

Samaan aikaan Yhdysvaltojen talous jatkaa iskussa. Atlantan Fedin tilaston mukaan bkt kasvoi kakkoskvartaalilla 2,3% vuositahtia eli oikein mukavasti.

Tällä hetkellä tilanne alkaa lähestyä niin sanottua kultakutria: inflaatio talttuu talouden silti vetäessä. Ei ihme, että pörsseissä kohisee.

Fed saattaa silti nostaa ohjauskorkoa vartilla vielä syksyyn mennessä. Reaalikorko on kuitenkin jo vahvasti plussalla useimmilla mittareilla eli niin ohjauskorko kuin valtionlainojen korot ylittävät inflaation, toki hiukan hintaindeksistä riippuen.

Ei se kauan voi jatkua vaikuttamatta keskuspankkiin. USA:n reaalikorko ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole pysynyt prosentin päällä kuin hetken 2018. Keskimäärin se on pyörinyt puolen prosentin tuntumassa.

Jos inflaatio asettuu tätä tahtia niin kohta seuraa ohjauskorko. Mihin korko päätyy vaikkapa vuoden päästä riippuu hintakehityksestä.

Markkinoita ei voi lukea makrodatasta

Karkeasti laskien, jos inflaatio putoaa kahden prosentin tavoitteeseen niin ohjauskorko putoaa normaalin laskuopin mukaan alle kolmeen, kun se nyt on päälle viisi.

Toki jos inflaatio taas virkoaa niin tilanne muuttuu toiseksi. Nykyinen ohjauskorko vaatisi kuitenkin sen pysyvän päälle neljän prosentin, mihin en ainakaan itse usko pätkääkään.

Kun kerran Fed haluaa inflaation kahteen prosenttiin niin sinne sen kyllä saa – pitämällä rahahanat tarpeeksi kireällä tarpeeksi kauan. Seurauksena voi olla taantuma, mutta sitten niin.

Sitä ei sijoittajan kannata Pörssihaukan linjan mukaan juuri arpoa. Osakesijoittajan menestyksen ratkaisee yhtiöiden valinta ja kauppojen ajoitus.

Siinä ei keskuspankkien sielunelämän syynääminen ole keskeisin väline, vaikka seurata sitäkin täytyy. Markkinat toimivat kuitenkin paljolti toisin kuin makroekonomiasta kompassia etsivät kuvittelevat.

Syksyinen arvio osui

Harva uskoi viime syksynä pörssien pohjaamiseen noihin aikoihin. Itse niin tein, kuten tuossa 14.9. 2022 julkaistussa inflaatioraportissa. Sitaatti sen lopusta:

”Epämieluisasta sisällöstä huolimatta inflaatioraportti ei muuta Pörssihaukan perusvisiota: laskumarkkina korisee viimeisiään… Jos mitä ostamatta jäi suositelluista niin nyt saa taas vähän halvemmalla. Kohta osta-suositukset ilman ihmettä lisääntyvät. Pitkän salkun rakentajalle markkinatilanne on oikein valoisa.”

Pörssit pohjasivat kaksi viikkoa myöhemmin. Aika mahdoton sitä oli povata makrodatan perusteella, se pysyi ankeana vielä pitkään ja keskuspankit vasta pääsivät hevoskuurissaan vauhtiin.

Mutta näin markkinat toimivat: se mikä näyttää ilmeiseltä tai väistämättömältäkin ei sitä yleensä ole. Kuten osakkeiden laskumarkkinan jatkuminen tuolloin useimpien mielestä.

Laumaviisaus on tässä touhussa sitä pahinta lajia. Taakse jäänyt laskumarkkina osoitti sen taas kerran.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta