Japanin tauti
Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen
Mitä tapahtuu varallisuudelle maassa, jossa reaalikorko on negatiivinen? 1990-luvun pankkikriisistä kirjoitetun kirjan ”Minä Christopher Wegelius” mukaan SKOP:in entinen varatoimitusjohtaja Juhani Riikonen olisi esittänyt tämän kysymyksen Björn Wahlroosille 1980-luvun puolivälissä.
Kyse oli Japanista ja Nallen vastauksen mukaan matemaattisesti omaisuuden arvon pitäisi nousta äärettömäksi. Nyt tiedämme, että näin ei tapahtunut. Päinvastoin Nikkei-osakeindeksi on menestynyt huonosti jo yli 30 vuotta ja on edelleen yli 50 prosenttia matalammalla tasolla kuin vuonna 1990.
Japanin yhden vuoden korko on ollut alle prosentin tasolla yli 20 vuoden ajan, mutta tämäkään ei ole siivittänyt Japanin taloutta kunnolliseen kasvuun. Japanin BKT on kasvanut keskimäärin alle prosentin vauhtia viimeiset parikymmentä vuotta ja inflaatio on ollut sitkeästi nollan tuntumassa.
Puhutaan Japanin taudista. On suuri riski, että tästä taudista on tulossa myös Euroopan tauti. Euroopan keskuspankin massiiviset tukiostot ja matala korkotaso eivät näytä saavan Euroopan taloutta kasvuun. Nykyinen korkoympäristö on sairas ja näyttäisi ilmeiseltä, että rahan tarjontaa lisäämällä ei tästä kriisistä päästä yli. Se ei ole toiminut Japanissa eikä se ilmeisesti toimi Euroopassakaan. Sen sijaan matalalla korkotasolla on monia kielteisiä vaikutuksia ja lopulta holtiton rahan painaminen voi tuhota myös rahan arvon.
Maailma on muuttunut. Digitalisoituminen ja väestön ikärakenteen muutos ovat keskeisiä tekijöitä. Nyt tarvitaan uusia ajatuksia. Suomessa keskustelu kansalaispalkasta oli ihan hyvä avaus. Ennen kaikkea tarvitaan kuitenkin jotakin, joka vahvistaisi eurooppalaisten tulevaisuudenuskoa. Pitäisikö EKP:n tutkia tarkemmin Japanin kehitystä ja todeta, että korkoelvytys on tehotonta. Nurinkurista kyllä, matala korkotaso voi yllyttää ihmisiä säästämään entistä vimmaisemmin kulutuksen sijaan. Ainakin Suomessa kotitalouksien talletukset ovat korkotason laskiessa viime vuosina lisääntyneet eivätkä suinkaan vähentyneet.
Talous on isolta osin psykologiaa. Pitäisikö EKP:n yrittää oppikirjojen vastaisesti jotain ihan muuta ja vaikkapa nostaa ohjauskorkoa? Ehkäpä tämä toimisi positiivisena signaalina siitä, että EKP näkee kaikesta huolimatta jotain valoa tunnelin päässä. Jospa tämä pönkittäisi Euroopan taloutta ja kuluttajat uskaltaisivat laittaa rahansa pankkitileiltä kiertoon.
—
Lue Punaisen mukin blogia.http://www.norvestia.fi/blogi
Kokemukset vaihtelevat
Eurooppaa varmaan uhkaa Japanin tauti, mutta on siinä kyse paljon muustakin kuin rahapolitiikasta. Japanissa ei koskaan siivottu pankkisektoria, joten siellä on yhä 80-luvun peruina valtavat määrät kuolleita luottoja ja pankit sen myötä kuralla. Rakenteellisia uudistuksia ei ole tehty jne.
USA ja Britannia ovat harjoittaneet yhtä agrressiivista rahaelvytystä kuin EU utta aloittivat sen paljon aiemmin. USA siivosi pankkinsa pääomituksilal heti finanssikriisin jälkeen. Ne ovat pärjänneet teollisuusmaista parhaiten. USA miettii edelleen vasta varovaista rahapolitiikan kiristäistä, vaikka talouskasvu on ollut eri luokkaa. Britannia löyhäsi taas korkoa hoitaakseen brexitin seurauksia. Enpä oikein usko että rahapolitiikan kiristiäminen euroalueella auttaisi. Mikä tämän linjan peruste olisi, kun inflaatiosta ei ole tietoakaan? En oikein usko, että hypotermiapotilastakaan kannattaa kokeen vuoksi laittaa pakastimeen virkoamaan
Kiitos kommentistasi Heikki.
Kiitos kommentistasi Heikki. Eikö hypotermiapotilaatkin pidä lämmittää hitaasti tai ei heitä ainakaan saunaan saa viedä. Vakavasti ottaen matalasta korkotasosta alkaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Se ei ole kohta varsinaisesti kenenkään etu, ei yritysten eikä yksityishenkilöiden. Korkoelvytys ei toimi toivotusti. Pankkien lainananto ei ole lisääntynyt eivätkä investoinnit ole käynnistyneet matalasta korosta huolimatta. Talouden ongelma ei ole liian korkea korkotaso. Sen sijaan matala korkotaso aiheuttaa ongelmia. Tuottoa etsivä likvidi raha valuu vääriin kohteisiin ja muodostaa erilaisia mahdollisia kuplia. Kiinteistöjen hinnat voivat olla tästä yksi esimerkki eivätkä osakkeetkaan yleisesti ottaen ole erityisen halpoja.
Pankkitoiminta on kovassa myllerryksessä korkokatteiden pienennyttyä. Tästä on osoituksena Deutsche Bankin syöksykierre. EKP tosin kieltää että korkotasolla olisi asian kanssa tekemistä. Meidän suomalainen eläkejärjestelmäkin on paineessa. Korkotulot ovat niille tärkeitä. Työeläkevakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu tuotto oli negatiivinen tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden osalta. Riskittömän koron ollessa negatiivinen nekin joutuvat etsimään tuottoja vastentahtoisesti osakemarkkinoilta ja muista kohteista. Rahan negatiivinen aika-arvo on monin tavoin ongelmallinen asia.
Inflaatio on mielenkiintoinen kysymys. Siitä, onko se oikein mitattu, saisi aikaan pitkän keskustelun. Voidaan ehkä kuitenkin vain todeta, että nykyinen kori ei mittaa kovin hyvin niitä asioita joihin monien kuluttajien rahat todellisuudessa menevät. Matala korko aiheuttaa inflaation mittaamisessakin ongelmia. Ohessa naapurimme Riksbankin huomio:
“The Riksbank has used the CPI inflation rate as the target variable since the inflation target was introduced in 1995. Ever since then, but especially more recently, the choice of target variable has been discussed. The reason for this is that changes in the repo rate – via household mortgage rates – have a direct effect on CPI inflation which has nothing to do with the underlying inflationary pressure. The effect is in ”the opposite direction” in that rate cuts aimed at pushing up inflation instead lead to a further fall in CPI inflation in the near term, when household mortgage costs go down.”
On toki niinkin
Terve, Juha, kiitos vastauksesta.
On totta, että raha ei liiku toivotulla tavalla, ja matalasta korosta aiheutuu erinäisiä ongelmia – aivan kuten rahaelvytyksestäkin. Mutta kun on ajauduttu vaikeaan jamaan, niin helppoja ratkaisujakaan ei ole. Vaikka korkojen nousu helpottaisi kuvaamiasi ongelmia, niin en ymmärrä, miten investoinnit ja kulutus korkojen noususta virkoaisivat. Oma lukunsa on, mikä niitä pidättelee. Toisaalta ei tilanne ihan niinkään huono ole, onhan mm Suomessa rakentaminen virkistynyt, ja kuluttajien luottamus euroalueella oli nousussa ainakin kun viimeksi asiasta luin. Esimerkiksi Espanjassa talous kasvaa jo hyvin, joten ei tauti joka paikassa paina päälle.
Oleellinen kysymys tietysti on, miksi sama lääkekuuri toimii yhdellä talousalueella ja toisella ei. Rahapolitiikan konservatiivit ovat vuosia vatkuttaneet Fedin löyhäkätisen politiikan tuhoavan vain dollarin, aiheuttavan omaisuuskuplia ja jättävän reaalitalouden tyhjän päälle, mutta näin ei ole käynyt. Osakkeiden arvostustasot ovat toki korkeat kuten matalan koron oloissa käy, mutta USA:ssa myös yritysten tulokset ovat kasvaneet pörssinousun aikana, ja sen taustana ovat olleet investoinnit.
https://fred.stlouisfed.org/series/GPDI
Dollari on pysynyt niin vahvana, että se haittaa jo vientiä ja vientiyhtiöiden tuloksia.
Jos rahapolitiikasta lienee ollut ongelmansa, niin on se tehonnutkin. Täydellistä maailmaahan emme joka tapauksessa saa. Kireällä rahapolitiikalla olisi ollut toiset ongelmat, ja itse uskon niiden olleen suurempia. Kun esimerkiksi Trichet´n EKP nosti korkoa finanssikriisin kynnyksellä ja laskusuhdanteen jo painaessa muutenkin päälle, niin seuraukset olivat karmeat pahentaessaan kriisiä.
Minun mielestäni rahapolitiikan muutoksia oleellisempaa olisi siivota eurooppalaista pankkisektoria. Se ei koske vain Italiaa vaan myös Saksaa. Minun tietääkseni Deutsche Bankin syöksykierteessä on kyse aika paljon muustakin kuin liian matalista koroista. Jenkkipankit ovat pärjänneet ihan hyvin matalan koron oloissakin, ja raha on liikkunut. Ja palkatkin kivunneet hissukseen ylös normaalin suhdannekierron mukaisesti.