Kun Trump ja Harris kohtasivat väittelyssä 10.9., luin saman firman Sanoma Oy:n 7-8 eri toimittajan selostuksen siitä, miten Harris ”voitti”. Aika monessa tekstissä tosin epäiltiin debatin merkitystä.

Kun toimittajille jopa maksetaan kirjoittamisestaan, mieleeni tuli, etteikö yhtään vähemmällä olisi tullut selväksi, kumpaa toimittajat kannattavat varsinkin, kun inho Trumpia kohtaan on huokunut ihan joka mediassa viimeiset kahdeksan vuotta.

Liberaalit puhuvat suvaitsevaisuudesta. Oikeastaan he niin kuin kaikki muutkaan eivät suvaitse vähääkään ihmisiä, joitten ajattelu eroaa omastaan. Ei kaikkia ajatuksia tarvitse tietenkään hyväksyä, mutta ajattelun taustaa ja vaikuttimia olisi syytä yrittää ymmärtää.

Edes yhden kerran voisi pohtia Trumpin menestyksen taustaa. Hän on ainakin kuuntelevinaan äänestäjiä, eihän hän oikeastaan pidä mitään puheita, sanoo vain ”meksikolaiset” ja yleisön reaktion jälkeen jatkaa ”syövät isoäitejään” yms.

Kuvassa on fiktiivinen hahmo Archie Bunker, duunari, joka kannatti republikaaneja. 1970-luvulla hän oli karikatyyri, nykyään Sauli Niinistökin varmaan kutsuisi häntä ”tolkun mieheksi”.

Ay USA:ssa tuki alun perin paljolti demokraatteja, mutta Clintonin – Obaman 16v. kestänyt hallinto keskittyi kovin runsaasti vähemmistöihin, esim. homojen asemaan asevoimissa maassa, joka on monella tavalla uskonnollinen ja jossa 60 % äänestäjistä on valkoihoisia. Jossain vaiheessa tosielämän archie bunkerit menettivät mielenkiintonsa demokraatteihin.

Clintonit ja Obamat opiskelivat USA:n hienoimmissa yliopistoissa, niihin kirjautumisen jälkeen heillä ei ole ollut mitään kosketusta tavallisiin ihmisiin, kuten ei tietysti Trumpillakaan, joka ei sellaista edes ole teeskennellyt.

Suomalaiseen mediaan nähden suurlähettiläs Mikko Hautala on koettanut vakuutella, että Trumpin kanssa pitää yrittää elää, eihän Suomen media USA:n presidenttiä valitse. Ja olemmehan me pärjänneet esim. Stalinin ja Hitlerinkin kanssa.

Trump ei ole mikään kovin outo tyyppi. USA:n ”eristäytymisellä” on vajaan 200 vuoden perinteet. Ja mitä outouteen tulee, Indira Gandhin seuraaja aloitti päivänsä juomalla kaksi lasillista omaa – virtsaansa.

Mielestäni on aivan yhdentekevää, mitä me Suomessa ajattelemme Trumpista, mutta jos pitää kertoa, niin en minä Trumpin valintaa toivonut.

Erään kirjan nimeen on vain päätynyt Urho Kekkosen sanonta:

’Totu sitä sallimahan, mik’ ei parkuen parane’