Euroopan velkakriisin hoidon aiheuttama kansallismielisyyden nousu ja EU:n jäsenvaltioiden keskinäinen epäluottamus ovat haitallisin seuraus koko velkakriisistä, sanoo aihetta käsittelevän kirjan julkaissut akatemiaprofessori Kaarlo Tuori. Kriisistä on seurannut jotain hyvääkin: suomalaiset ovat huomanneet, että EU:lla on suora vaikutus heidän elämäänsä.

Neljä vuotta kestänyt Euroopan velkakriisi ei ole ohi, vaikka myrskyisimmät ajat saattavat olla takanapäin. Samaan aikaan, kun jäsenvaltioiden budjettisuunnitelmia syynätään ja yritykset painivat rahoitusongelmien kanssa, tavallisen kansalaisen luottamus EU:hun lähentelee lattianrajaa.

Akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin mukaan kansallismielisyyden nousu sekä apua saaneissa että antaneissa jäsenvaltioissa on kaikista ongelmallisin seuraus koko kriisissä.

– Kriisin hoidossa poikettiin EU:n sopimuksesta, jonka mukaan jokainen maa vastaa omista veloistaan. Velkakriisin hoito hallitusten välisillä sopimuksilla ja avun rahoittaminen toisten jäsenvaltioiden budjetista, on johtanut maiden vastakkainasetteluun ja kansallismielisyyden nousuun. Tämä lisää epäluottamusta, mutta toisaalta muutakaan vaihtoehtoa ei ole ollut, Tuori sanoo.

Perustuslakivaliokunnan vakioasiantuntijanakin toimiva Tuori avaa eurokriisin ja sen hoidon seurauksia yhdessä Klaus Tuorin kanssa kirjoittamassaan tuoreessa kirjassa. Kaarlo Tuori on tutkinut aihetta Suomen Akatemian huippuyksikössä, jossa on perehdytty Euroopassa käynnissä olevaan oikeudelliseen muutokseen.

Tuorin mukaan aikaisemmin kansalaiset ovat kohdanneet EU:n lähinnä omien jäsenvaltioidensa kautta, mutta nyt ihmiset ovat tunteneet velkakriisin vaikutukset suoraan nahoissaan. Tällä on myös positiivisia seurauksia. Tietoisuus siitä, että EU vaikuttaa merkittävällä tavalla meidän elämäämme on kasvanut.

– Yleinen EU-tietoisuus on noussut eri jäsenvaltioissa, esimerkiksi Suomessa. Eduskuntavaaleissa 2011 ensimmäistä kertaa EU-asiat olivat Suomessa todella keskeinen vaalikysymys, Tuori sanoo.

EU-tietoisuuden kasvusta myös hallaa unionille

EU-kansalaisten tietämyksen kasvu unionista ja sen vaikutuksista aiheuttaa EU:lle myös hallaa. Kun EU-tietoisuuden kasvu yhdistetään kansallismielisyyden nousuun, seuraa tästä se, että Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tarkastellaan hyvin ahtaasti vain omasta kansallisesta näkökulmasta.

– Loppusummaksi taitaa tulla se, että kriisi on tehnyt enemmän tuhoa kuin hyvää Eurooppa-tason demokratialle ja kulttuurille, Tuori pahoittelee.

Tuorin mukaan nyt pitää vahvistaa yleiseurooppalaista keskustelua ja rakentaa yhteinen eurooppalaisuus uudestaan. Tulevissa EU-vaaleissa yritetään ottaa askeleita tähän suuntaan.Nyt ensimmäistä kertaa eri poliittiset ryhmät ovat asettaneet omat ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi. Tausta-ajatuksena on muun muassa se, että vaaleissa todella keskusteltaisiin EU:n suunnasta.

– Pieni muodollinen uudistus, mutta ehkä tällaisten toimenpiteiden kautta pystytään synnyttämään keskustelua, Tuori sanoo.