Kehittyvien maiden (Yli)arvostuksesta

Vuoden alusta kehittyneiden markkinoiden osakkeet (MSCI World) ovat nousseet +14.1 %, kun taas kehittyvien maiden osakkeet (MSCI Emerging Markets) ovat laskeneet -8.5 %. Suomalaiset osakkeet (+10.4 %) ovat olleet erinomainen sijoitus.

Monet investointipankit ounastelivat päinvastaista tulemaa. Kehittyvät markkinat tarjosivat samat osakemahdollisuudet kuin länsimaat, ilman näitä kalvavia taloudellisia ja demografisia ongelmia. Kaiken lisäksi idän mahtien elintaso oli vasta 20 % amerikkalaisesta elintasosta, joten seikkailu oli vasta alkamassa.

Kehittyvät markkinat ovat osakemaailman konsepteista ongelmallisimpia. Näitä käsitellessä kiinnittäisin huomiota kolmeen seikkaan. (1)  Kehittyvät markkinat ovat huonosti määritelty kokonaisuus. Onko Kiinalla, Venäjällä, Chilellä ja Etelä-Afrikalla muuta yhteistä kuin se, että heidän elintasonsa on alempi kuin kehittyneissä maissa? Maiden talouksia ajavat tyystin eri tekijät. Olisi vähintäänkin jaettava maat raaka-ainevetoisiin talouksiin ja muihin.

(2)  Toisin kuin tyypillisesti ajatellaan, talouskasvun ja osakemarkkinoiden yhteys on löyhä, joten oleellisin kehittyviä markkinoita yhdistävä piirre on kyseenalainen. Aiheesta löytyy analyysi täältä.

(3)  Kehittyvien markkinoiden riskipreemio suhteessa kehittyneisiin markkinoihin on syöty pois. Sijoittajaa palkitaan kehittyvien markkinoiden riskistä ikään kuin hän sijoittaisi kehittyneisiin markkinoihin.

Kehittyvien maiden ylituotto suhteessa kehittyneisiin maihin on uskonkappale, jota on rummutettu meihin pienestä pitäen. Rahoitusteoriahan kertoo meille, että keskimäärin suurempi riski tarkoittaa suurempia tuottoja. Sama logiikka pätee tietenkin kaikkiin omaisuusluokkiin. Jos näin ei olisi, maailma olisi pullollaan ilmaisia lounaita. Kehittyvissä markkinoissa on enemmän riskiä kuin kehittyneissä maissa, joten niistä tulisi keskimäärin realisoitua suurempi tuotto.

Riskipreemiot vaihtelevat yli ajan, mutta räikeimmät hinnoitteluvirheet korjautuvat yli ajan. Ideaalimaailmassa hyödyntäisimme riskipreemioiden heiluntaa siten, että ostaisimme korkean ja myisimme alhaisen riskipreemion omaisuusluokkia. Ottaisimme riskejä, joista palkitaan. Tämä kaikki tietenkin sillä ehdolla, että hajauttaisimme salkkumme.

Tätä taustaa vasten liitin kuvion kehittyvien maiden riskipreemiosta suhteessa kehittyneisiin markkinoihin vuosina 2004–2013. Kuvio on Harvardin professori Aswath Damodaranin mainiosta blogista. Riskipreemioiden laskeminen ei ole eksaktia tiedettä ja Damodaran on tehnyt joitakin väistämättömiä yksinkertaistuksia. Kuvio osoittaa, kuinka kehittyvien maiden riskipreemio suhteessa kehittyneisiin maihin on supistunut trendinomaisesti, kunnes vuoden 2012 lopulla riskipreemio on lähes haihtunut. Tämän vuoden divergenssi osakeindekseissä on vuorostaan leventänyt preemiota. Ero on kuitenkin hyvin kaukana kriisiä edeltävistä tasoista, puhumattakaan 90-luvun preemioista.

Yksi syy konvergenssiin on se, että kehittyvistä markkinoista on tullut kehittyneempiä, suorastaan salonkikelpoisia. Kehittyvät markkinat eivät enää tarjoa satumaisia tuottoja, mutta niiden riskitaso ei myöskään ole päätä huimaava.

Tarkastelua vaikeuttaa se, että kehittyneiden maiden yritysten tulovirrat heijastavat enenevissä määrin niiden menestystä kehittyvillä markkinoilla. Yritykset globalisoituvat. Toisaalta kehittyvien maiden yritysten sektorijakauma on vieläkin erilainen kuin kehittyneiden maiden.Analyysihaasteista huolimatta ajatus siitä, että kehittyvien markkinoiden riskistä maksettaisiin vain 0.5 % enemmän kuin kehittyneiden markkinoiden riskistä tuntuu ylilyönniltä. Tämän vuoden markkinaliikenne on siinä mielessä johdonmukainen korjausliikkeen alku.

 

Related Posts

Sijoittaminen

Home bias

Termi on määritelty esim. tuossa. Nojaaminen yhteen maahan, jollaiseksi EU:nkin vallan hyvin voi laskea (siis onko USA varmasti vain yksi kansatalous?), sisältää riskin.

Toisaalta me kaikki

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com