Kolmen suuren hallitus on järkevä valinta
Uusi eduskunta on valittu. Onneksi olkoon voittajille. Voittajat ovat osoittaneet johtajuutta tuomalla esille kaikille tärkeitä asioita ja he ovat myös olleet parhaita kansan ideaaleja – henkilöitä joihin me haluamme samaistua ja joiden tapaa toimia ja tyylitajua me kaikki kunnioitamme.
Seuraavaksi on vuorossa hallitusneuvottelut. Eduskuntavaalipaikkojen perusteella arvioituna näyttäisi siltä, että keskustan Juha Sipilän kannattaa ottaa, jos yhteishenkeä riittää, hallitukseen mukaan kaksi muuta suurta puoluetta ja tueksi vielä kenties yhden pienemmän puolueen. Tällä koaliitiolla päästään siihen että:
- Suomen kansa sitoutuu tarvittaviin päätöksiin
- Eduskuntaan jäävä oppositio on sopivan suppea, mutta kuitenkin riittävän toimintakykyinen
Hallitusneuvottelut ovat luultavasti helpot. Harvalla puolueella on ollut ehdottomia ehtoja ja lähes kaikki ovat hallituspaikkaa vastaan olleet valmiita joustamaan.
Hallitustyö ja eduskuntatyö tulevat sen sijaan olemaan vaikeampia. Tarvitaan johtajuutta, sopimista, lojaalisuutta ja älyllistä reheillisyyttä. Tämä saavutetaan vain, jos kansa luottaa johtajiinsa, eduskunta luottaa hallitukseensa, hallitus luottaa virkamiehiinsä ja virkamiesasaiantuntijat luottavat poliittisen johdon älylliseen rehellisyyteen. Kaikki lähtee siitä, että keulakuvat, pääministeri ja presidentti, osoittavat omalla toimillaan älyllistä rehellisyyttä ja lojaalisuutta kaikkia, myös oppositiota, kohtaan.
Keskeinen osa vallasta on vaalien ulkopuolella – korporatiivisessa päätösprosessissa
Suomen tärkein työelämän toimintaa ja eläkeläisten asemaa ohjaava vallan linnake, ammattiliitot ja elinkeinoelämän keskusliitto (EK), ovat erilainen osa yhteiskuntaa. Ammattiliittojen ja EK:n käytännössä yhdessä omistaa ja pyörittää korporatiivista päätösprosessia, jossa muodostetaan työelämän ehdot, eläkkeelle siirtymisen ehdot, eläkkeiden suuruudet ja annetaan omistajaohjaus lähes kaikille suomalaisille pörssiyrityksille.
Tämä korporatiivinen, parlamentaarisen demokratian ulkopuolinen päätösprosessi ei ole kaikin osin toiminut toivotulla tavalla. Vientiteollisuuden kilpailukyky on tuhottu eikä kilpailukykyä korjaavia palkkaukseen liittyviä toimia (noin 5% palkanalennukset suhteessa kilpailijoihin) ole näköpiirissä ennen kuin ehkä vähitellen, noin kymmenen vuoden viiveellä. Tämä muodostaa ongelman Suomen taloudelle, uudelle hallitukselle sekä uudelle eduskunnalle ja sen päätösvallalle.
Korporatiivinen päätösprosessi on ominaista pohjois-Euroopan valtioille, Suomi kärjessä. Se toimii demokraattisesti – päättäjät valitaan yrityselämän (EK) ja työntekijöiden ammattiyhdistysvaalien avulla. Korporatiivisen päätösprosessin suuria saavutuksia ovat koko maan työelämää harmonisoineet keskitetyt ratkaisut sekä työeläkeyhtiöiden menestyksekäs ohjaus siten, että työläkevarat ovat karttuneet ja suuret suomalaiset yritykset ovat saaneet asiantuntevan omistaja-ohjauksen ja hallitusstrategian ja pätevät johtajat.
Hallitukseen päteviä eikä ”poliittisesti sopivia”
Hallituksen toimintakyvyn määrää sinne valittavat henkilöt.
Toivon hartaasti, että jokaisesta puolueesta valitaan päteviä eikä "poliittisesti sopivia".
Esimerkiksi valtionvarainministeri on yksi tärkeimpiä tehtäviä. Jos se perinteisesti jaetaan esim. Persuille ja sen ottaa perinteisesti puolueen puheenjohtaja, niin saamme valtionvarainministeriksi Timo Soinin.
Parempia vaihtoehtoja olisivat Olli Rehn tai Juhana Vartiainen.
Valitettavasti Olli Rehn "ei käy", koska pääministerin salkku meni jo keskustalle. Pätevyydestä viis veisataan.
Juhana Vartiainenkaan "ei käy", koska kokoomuksen nokkimisjärjestyksessä on ensin Stubb, jonka pitää saada painava salkku. Pätevyydestä viis veisataan.
Jos demarit on hallituksessa, niin voi Suomi parka. Valtiovarainministerinä jatkaa Antti Rinne vaikka hän on jo osoittanut, että ei saa aikaan toivottuja tuloksia.
Toivon, että Sipilä rakentaa hallituksen kuin yrityksen johtoryhmän. Päteviä henkilöjä sopivasti eri "divisioonista" edustettuna.
Toivotaan
että neuvottelut on läpihuutojuttu. Pieni epäilys kuitenkin: 2011 vaaleihin verrattuna PS hävisi vain vähän ja on profiloinut itsensä vaalivoittajaksi, joka kuuluu hallitukseen ja myös menee sinne. Kok ja SDP hävisivät enemmän ja he ovatkin hiukan ottaneet taktista pesäeroa hallituskuvioista. Tämä on looginen veto, nimittäin Sipilä ei oikein voi kasata hallitusta isosta määrästä takiaispuolueita: hän tarvinnee mukaan SDPn tai Kok. SDP ja Kokoomus voivat tätä tietoa hyväksikäyttäen neuvotella itselleen kohtuullisen hyvän aseman/ohjelman.
Vaalit
Eduskuntavaalit on hieno instituutio. Mielestäni on ok, että parlamentti luovuttaa valtaansa vähintään yhtä jämpteillä prosesseilla rakennetulle ja kaikinpuolin uskottavalle maanosaparlamentille, mutta silloin olemme vaarallisilla vesillä jos kansan valitsema parlamentti luovuttaa lainsäädäntövaltansa jollekin pienehkölle vaikeasti valvottavalle taholle. Parlamentin kannattaa välttää vallan luovuttamista:
– vaikka tuo taho itse järjestäisi jonkinlaisia vaaleja (kuten Metsäliitto, Osuuskauppa, Ammattiyhdistys, Metsänhoitoyhdistys, Seurakunta, (ehdotetut) Sotealue jne.), …
– ja vaikka säädettäviä lakeja ei enää kutsuttaisi laeiksi vaan niille keksittäisi joku hyväksyttävämpi termi kuten "(yleissitova) työehtosopimus (TES)". Työlainsäädännöstä vastaa aivan oikein Työ ja elinkeinoministeriö (TEM), mutta työehtosopimusta rikkomalla voit joutua rikosoikeuden puolelle, joten TESit ovat nimestään lainsäädäntöä, jonka osalta TEM on luovuttanut valtansa kansanvallan ulottumattomiin.
Tämä pitäisi korjata niin, että EK ja AY olisivat pelkkiä Työ- ja elinkeinoministerin alaisuudessa toimivaa ja lakeja valmistevaa TEMiä lobbaavia edunvalvontajärjestöjä.