Koska Kreikan tilanne on lähiajat avainkysymys niin markkinoiden kuin reaalitalouden kannalta, niin valotan tilannetta hiukan laajemmin kuin televisiouutiset. Suurin osa uudesta parlamentista haluaa Kreikalle helpommat luottoehdot. Kovinta linjaa ajaa vaalien suurvoittaja, äärivasemmistolainen Syriza. Luotottajat tyrmäävät uudet ehdot yhtä tiukasti. Etenkin saksalaiset kiehuvat kiukusta.  

Hallitus ei näy syntyvän, joten uudet vaalit häämöttävät. Ne eivät muuta avainasiaa: vaikka Kreikka saisi kaikki velkansa anteeksi, olisi sen leikattava julkisia menojaan, koska veropohja ei niitä kata. Sitä Syriza ei tunnu hyväksyvän, vaan lupailee äänestäjille, että valtiontalouden leikkaukset eivät ole välttämättömiä, ja luotottajille pannaan luu kurkkuun. Syriza haluaa pitää Kreikan eurossa, mutta se väittää euromaiden luottoehtoja bluffiksi.

Totta kai kaikissa sopimuksissa on pelivaraa johonkin mittaan, mutta Syrizan mielestä Kreikka voi jatkaa täysin ilman sisäistä devalvaatiota eli kustannustason leikkauksia. Totuus kuitenkin on, että kreikkalaiset ovat hinnoitelleet velkarahan varassa itsensä kilpailukyvyttömäksi. Monet velkakuplan kokeneet maat ovat olleet samassa tilanteessa.

Euron koossa pitämisen vuoksi jonkin asteen lievennykset lainaehtoihin ovat varmaan mahdollisia kovasta retoriikasta huolimatta, mutta keskeisestä periaatteesta euromaat eivät voi luopua: kenenkään ylivelkaantumista ja menetettyä kilpailukykyä ei pidä tukea loputtomalla luototuksella. Ei sitä rahaakaan pian enää mistään löydy, paitsi EKP:n rahapajasta.

Jonkinaisteinen setelirahoitus on mahdollista, mutta saksalaiset ainakaan eivät sitä suvaitse kuin armottoman tappelun päälle. Ei se pitkän päälle olekaan ratkaisu, vaikka johonkin mittaan se toimii kriisinhallinnan välineenä, kuten USA:ssa. Mutta Syrizan ehtoihin eivät vakavaraisemmat maat suostu, eikä ole syytäkään. Euromaiden Kreikalle asettamissa ehdoissa on niin paljon oikeaa asiaa, kuten kilpailun lisäämistä ylisäänneltyyn talouteen, verotuksen tehostamista etc.

Syriza julistaa Kreikan pärjäävän tarpeen tullen ilman tukeakin. Keinoina se pitää muun muassa pankkien kansallistamista ja kreikkalaisten säästöjen käyttöä talouden elvyttämiseen. Sitä Kreikan on pian kokeiltava eli sen on palattava drakmaan, jos Syriza nousee uusissa vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Se olisi Kreikalle paljon kovempi tälli kuin Syriza antaa äänestäjien ymmärtää.

Se olisi  kova tärsky maailmantaloudellekin, koska Kreikka jättäisi velkansa hoitamatta. Kyse on sadoista miljardeista. Kreikan velkoja saneerattiin kuitenkin niin reippaasti, että yksityisen sektorin tappiot on jo pitkälti kirjattu taseisiin. Ainakin tältä osin tukipaketeilla ostetusta ajasta on ollut hyötyä.

Euroopan keskuspankille ja Kreikkaa luotottaneille euromaille koituisi silti isoja tappioita, ja euron hajoamisen uhka laajenisi muuallekin kuin Kreikkaan. Eli melkoinen paniikki puhkeaa, jos Syriza nousee Kreikan suurimmaksi puolueeksi, koska se on osoittanut ainakin tähän asti olevansa tinkimätön linjassaan.

 Ja noin tinkimättömän linjan kanssa euromaat eivät voi tehdä uutta sopimusta, siitä pitävät huolen niiden omat äänestäjät. Kreikassa äänestetään siis näillä näkymin kuukauden päästä seuraavasta markkinapaniikista. Ja paniikkien seuraukset ovat aina karmeat etenkin lyhyellä aikavälillä, vaikka pitkän päälle Kreikan lähdöstä kyllä toivuttaisiin.