Kreikkalainen rokkistara vai valtiovarainministeri?
Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä
Nyt kun pöly on laskeutunut Kreikan historiallisten vaalien jälkeen, on syytä katsoa mitä todella tapahtui. Vaaleissa meno oli kuin tivolissa; populismi eli uutta tuloaan niin, että muu Eurooppa pidätteli henkeään. Poliittiset palikat menivätkin kokonaan uusiksi. Valtaan nousi vasemmistoliiton Syriza, jota monet pitävät mielellään kommunistisena puolueena. Sen johtokaksikko – pääministeri Alexis Tsipras ja valtiovarainministeri Gianis Varoufakis – kiersivät Euroopan pääkaupunkeja tuulispäänä, takki auki ja ilman kravattia. Meno näytti aika hurjalta.
Meidän valtiovarainministerimme Antti Rinne kuvasi Varoufakisen ensikäyntiä Brysselin EU-kokouksessa seuraavasti: ”Ensimmäiseen kokoukseen hän tuli vähän kuin suurena rockstarana takinliepeet liehuen paikalle. Nyt tässä viimeisessä kokouksessa hän hyvin asiallisesti esitteli Kreikan näkemyksiä ja käyttäytyminen oli aivan toisenlaista”. (IL 25.2.2015).
Yleinen johtopäätös on, että Siperia oli miestä opettanut. Hän oli ehtinyt kunnolla perehtyä maansa talouden tilaan, ja se kyllä panee napittamaan takin. Vuonna 1961 syntynyt Varoufakis on taloustieteilijä, professori ja kahden maan – Australian ja Kreikan – kansalainen. Laajasti maailmaa nähnyt mies. Myös pääministeri Tsipras on taloustieteilijä. Eli molemmat osaavat kyllä EU:n talouskielen ja tulevat juttuun Brysselissä.
Seuraava ongelma heillä onkin omiensa kanssa. Vaaleissa pidettiin karnevaalia ja luvattiin kuut taivaalta. Kreikkalaisilla on kuitenkin vaihtoehdot vähissä, kun panivat toivonsa Syrizaan. Siinä on nyt vaan pysyttävä.
Johtokaksikko tietänee myös, että Kreikka on jo niin tehokkaasti kapseloitu, ettei se enää pysty EU:ta heiluttamaan tai saamaan mitään dominoefektiä aikaan. Uhkailla ei enää voi. Ylpeä kreikkalaisuudestaan voi olla, mutta ei uhmakas. Sillä huonontaa vain omaa tilaansa. Eurooppalaiset suurpankit ovat saaneet Kreikka-sitoumuksensa järjestykseen, ja niinpä Kreikan avustaminen meneekin enemmän humanitaarisen avun puolelle. Se ei ole mitenkään väheksyttävä asia, sillä voi hyvinkin olla, että Kreikka sai kriisihoitoa väärillä lääkkeillä. Ainakin tavallinen kansa kärsii kovasti.
Suurvaltapoliittisesti hetken pelättiin, että Kreikan uudet johtajat pelaavat EU:lta uudet sopimukset Venäjä-korttia käyttämällä ja kaveeraamalla Vladimir Putinin kanssa, mutta näin ei käynyt. Venäjä on heikossa hapessa ja kreikkalaiset haluavat kuulua EU:hun.
Kreikka, eikä enää oikein Ukrainakaan, häiritse Euroopan talouden menoa: EKP painaa rahaa ja pörssikurssit nousevat! Saattaa kuitenkin olla, että Espanjassa tapahtuu samanlainen vallankeikaus kuin Kreikassa. Vanhat miehet pannaan vaihtoon ja tilalle tulee nuoria, hyvin trimmattuja ”rokkikukkoja” populismilla höystettynä. Espanja on toki suuri kansantalous ja sillä on huomattava vaikutus koko euroalueella, mutta Siperia opettaa sielläkin.
Todennäköistä onkin, että eurokriisin jälkeen meillä on entistä tarkemmat rakenteet valvoa taloutta ja ehkäistä uuden vahingon syntymistä. Niitä ei tavallinen kaduntallaaja niinkään huomaa, sen sijaan eurokriisin valtaan tuomia nuoria miehiä ei voi olla huomaamatta.
Vallanpitäjiä vaihdetaan, vaikka politiikka ei muuttuisikaan!
—
Lue Punaisen mukin blogia.
Peliteoreetikolla pelurin luonne
Varoufakishan ei ole turha kaveri, hän on ollut maailmalla tunnettu talouskommentaattori jo vuosia sitten, ilmeisesti aika narsistinen tapaus eli nauttii julkisuudesta vähän liikaakin.
Mutta on fiksu kaveri, ja peliteorian hallitsijana rakastanee riskinottoa (sanovat miehen työtoveritkin) nähdessään kertoimen sopivaksi – kuten tässä tapauksessa kai sitten oli. Eli takki kirjaimellisesti auki julkisuuteen vaatimusten kanssa, ja jos ei toimi toivotullla tavalla – kuten ei käynyt -, niin aina vaatimuksia voi sovittaa realistisiksi. Varoufakis ei hävinnyt tempauksillaan mitään, jos ei nyt hiukan uskottavuuttaan, mutta asiansa hallitsevan ihmisen ei sitä ole vaikea saada takaisin. Paitsi kenties äänestäjien, jos tuli luvattua liikoja…
Muutenhan kuvio eteni aika lailla kuten ennustin viikkoja takaperin. Syriza sai vähän, mutta antoi enimmäkseen periksi.
Heikki
Toivottavasti Suomea ei vaalien jälkeen johda kukot vaan kyvyt
Varoufakiksen kunniaksi täytyy sanoa, että hän on poikkeuksellisen älykäs poliitikko vaikka en jaa hänen poliittista näkemystään. Hän tulee puhtaalla älyllään tyrmäämään eurooppalaiset Antti Rinteet ja muut vanhan maailman poliittiset jyrät. Vain Merkel ja Schäuble pystyvät pistämään älyllään kampoihin Varoufakikselle. Eurooppalainen päätöksenteko saattaa kuitenkin muuttua, kun siellä on mukana yksi aidosti älykäs twiittailija.
Suomikin valitsi oman nuoren kukkonsa. Alexander Stubbin. Kyseessä ei ole rokkikukko, mutta aivan samalla tavalla esiintymistaitoinen dynaaminen kukko, joka saa kuuntelijat kuuntelemaan ja näyttää hyvältä. Suomalaisella kukolla taisi vain olla älyä hieman vähemmän, koska hän otti itselleen liian ison haasteen juuri ennen julkista arviointitestiä (vaaleja).
Toivottavasti Suomea ei vaalien jälkeen johda kukot vaan kyvyt. Henkilökohtaisesti uskon, että Suomen talous ja suomalaisten elintaso kehittyisivät parhaiten jos pääministerinä olisi Juha Sipilä ja valtionvarainministerinä Eero Lehti. Molemmat edustavat vahvaa johtajuutta ja sellaista liiketoimintaosaamista jota Suomen johtaminen tarvitsee.
Ehkä joo
Kokoomus puhui viime vaalien alla oikeaa asiaa kuten nytkin, mutta näytöt suomen tervehdyttämisestä jäivät heikoiksi. SDP on aina puhunut elvyttämisen ja velkaantumisen puolesta ja näytöt pitkäjänteisestä velkaelvytyksestä ovat kieltämättä vahvat, mutta tuo suunta ei puhuttele minua. Persut ei muutenvaan puhuttele minua. Kepu ehkä ok vaikka siinä arveluttaakin se, että SDP+Kok hallitus on saanut menoja sentään pari kolmemiljardia pienennettyä, päinvastoin kun kepu oli pääministeripuolueena niin sinä aikana julkisen puolen menoja pelkästään paisutettiin. Pitää varmaan vielä katsoa olisiko pienpuolueiden joukossa joku sopiva mulle….