Laajasti hajautetun salkun tuoto-riski suhteen voi säätää haluamalleen tasolle
Salkun arvon vaihtelu (volatiliteetti) on noin kaksinkertainen verrattuna Helsingin OMXH25 indeksiin, jos pitää kuutta osaketta (oheinen kuva). Tämä yksinkertainen sääntö on hyvä muistaa kun suunnittelee salkun hajautusta.
Hajautuksen unohtaminen ei avita kohti hyvää tuottoa
Monasti väitetään että parhaaseen tuottoon pääsee jos valitsee vain pari tuottopotentiaaliltaan parasta vaihtoehtoa. Tämä ei pidä paikkaansa:
– Huonosti hajautettuun salkkuun liittyvä riski on suurempaa eikä sellaiseen salkkuun voi ottaa pientäkään velkavipua edes hyvänä aikana. Itse asiassa salkun riski on niin suurta, että sijoitusaste täytyy pitää pienenä, jos haluaa hajautettuun salkkuun verrattavan riski-tuotto suhteen.
– Huonosti hajautetun salkun kehityksestä tulee niin kaoottista, ettei pysty seuraamaan oman päätöksenteon osuvuutta. Ei pysty enää näkemään toimivatko valitut päätöksentekokriteerit vai onko salkun kehitys pelkän sattuman tulosta. Epäonnistumisista ja onnistumisista seuraava oppimisprosessi häiriintyy ja lakkaa usein kokonaan toimimasta.
Laajasti hajautettu salkku tuottaa tarvittaessa yhtä hyvin kuin kapeasti hajautettu
Laaja hajautus ei ole virhe eikä johda huonompaan menestykseen. Laajasti hajautetun salkun tuoton voi säätää sijoitusasteella ja/tai velkavivulla haluamalleen tasolle. Suurempaan tuottoon liittyy aina suurempi riski. Laajasti hajautetun salkun yhteydessä tuo riski/tuotto suhde säädetään sijoitusasteen avulla hallitusti sopivalle kohdalle.
Ammattilaiset hajauttavat aina useampaan kohteeseen
Mikä on oikea hajautuksen taso? Ammattimaiset yksityissijoittajat hajauttavat ainakin 6…15 osakkelajiin. Hajautus on suurempaa, jos salkussa on pieniä, kaupankäyntivoluumiltaan ohuita ja volatiileja osakelajeja.
Oikea hajautuksen taso riippuu tavoitteista. Jos haluaa säilyttää varallisuutta, niin kannattaa hajauttaa laajalle ja jos taas tavoitteena on maksimoida tuotto, niin silloin voi olla otollisempaa käyttää harvempia ja erityisellä huolella valittuja kohteita.
Kirjoitin vuosi sitten kirjassa ”Löytöretki sijoitusmaailmaan” kokemuksistani hajauttamisen suhteen eräitä käytännön näkökulmia seuraavasti. Ehkä näin ajattelevat jotkut muutkin pitempään asiaa pohtineet.
”Hajautuksesta ja hajautushyödystä
Monet hyvin kokeneetkin sijoittajat saattavat olla liian varakkaita herätäkseen ajattelemaan omaa sijoitussalkkuaan kokonaisuutena, jossa jokaisella osalla pitää olla oma selkeä ansaintaroolinsa.
Kun rahaa on paljon ja ideoitakin liikaa, saattaa salkusta alkaa muodostua kaatopaikka, jonne kertyy tavaraa ylenpalttisesti eikä salkun kokonaisuudesta ole huolehdittu sanottavasti tai lainkaan.
Hajautushyötyä ei ole se, että salkussa samaa asiaa toistetaan eli kaikki päällekkäiset tai lisähyötyä tuottamattomat osat salkun osat olisi katsottu kriittisesti. Päällekkäisyydet kannattaa karsia salkusta, jotta
kokonaisuus tuottaisi paremmin.
Aloittelevia sijoittajia varoitetaan usein liian suppeasta salkusta, mutta liian hajautetuista salkuista ei yleensä suuremmin pidetä ääntä. Liiallinen hajautus maksaa ja turhalle varmistelulle tulee hintaa ja oman
salkun tuotto kärsii.
Tässäkin asiassa on tarvetta kultaisen keskitien etsimiseen, jolloin salkussa pitää olla riittävä hajautus eri toimialoille tai hyvin erilaisiin ansaintatapoihin. Samalla pitää huolehtia siitä, että salkkuun ei tule tarpeetonta tavaraa eli ylihajautusta. Ylihajautuksesta voisi pitää esimerkkinä sitä, että pelkässä osakesalkussa on yli 25 osaketta tai rahastosalkuissa on yli 10 rahastoa. Jos salkussa on molempia teemoja, näin selviä suuntaviitoja ei voi suoraan esittää.
Lisäksi saatetaan ostaa rahastoja ja osakkeita niin, ettei päällekkäisyyksiä tarkastella lainkaan. Rahastojen kärkinimet saattavat olla myös suorina osakkeina salkussa.
Kansainvälisen hajautuksen saa helpoimmin ja halvalla pörssirahastojen avulla, jolloin tällaisen rahastosalkun voi rakentaa arviolta jo 5 – 10 eri sijoituksella.
Varsinaisen osakesalkun rakentamisessa hyvä lähtökohta voisi olla osakkeiden määrä 12 – 20 olkoonpa salkku kuinka iso tahansa.
Hajauttamisessa pitääkin olla kieli keskellä suuta, että salkussa olisi varmasti hyvin erilaisia ansaintatapoja eri toimialoilta.
Sijoitussalkkua ei usein ajatellakaan kokonaisuutena, jossa toisaalta riskit olisivat hallinnassa ja toisaalta tuotot. Jos tekee liian isoriskisen salkun, ei siinä hajautus paljon auta, jos kaikki toimialat ovat liian
isoriskisiä eli salkun hintavaihtelu on iso ja kokonaisuuden meno on yhtä vuoristorataa.
Toisaalta hajautus ei paljon auta, jos salkku on täynnä samankaltaista keskivertopapereita. Joku vetojuhta tai mieluummin usea tarvitaan tekemään tuottoa salkkuun, muuten sen arvo seisoo paikallaan eikä tuotto
ylitä edes sitä 4 – 5 % minimitasoa, joka olisi jokaisen salkun tuottotason minimi normaalivuosina
Olen Tapion kanssa täsmälleen samaa mieltä.
Helposti sortuu ostamaan lisää” pientä kivaa”, jolla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä tuoton kanssa.
Hajautukseen riittää hyvin 10-15 arvopaperia. Mukava kuitenkin pitää salkussa muutamia ”jokereita”.
Joskus näistä ”pienistä ja kivoista” voi tulla ajan myötä ”suuria ja mahtavia”. Näin on minulle käynyt esimerkiksi Applen ja Revenion kanssa.
Nytkin on muutama tällainen vetämässä, esimerkiksi Kempower.