Lahja ja perintöveroja vältellään enemmän kuin muita verosanktioita

Kevyttä Yhteiskunta

Lahja- ja perintö- veroja pyritään monin keinoin välttämään:

  • Läheisen ihmisen elinkuluja voi maksaa ilman veroseuraamuksia. Joissakin perheissä tämä on ratkaistu maksamalla aikuisille lapsille elämisen kuluihin tarkoitettua kuukausirahaa.  Kuluja voi maksaa myös antamalla ruokaostoksiin tarkoitetun pankin maksukortin.
  • Pienet ja vähän suuremmatkin käteisenä annetut lahjat eivät ole lahjaveron alaisia, kunhan kertaerät ovat niin pieniä kooltaan, että niiden voidaan katsoa liittyvän lahjansaajan jokapäiväisiin elinkuluihin.
  • Läheisen käyttöön voi antaa kohtuu vaatimatonta korvausta vastaan auton tai asunnon. Tätäkin keinoa on nähty käytettävän.
  • Läheisten välisten asunto- ja auto- kauppojen ja perintöjen hinnat ovat usein viritettyjä.
  • ….

Suomalaiset ovat lainkuuliaisia, mutta läheiselle annetun rahallisen tuen suhteen ollaan suuripiirteisiä. Kaikki eivät koe syyllisyyttä vaikka valtio ei saisikaan lain määräämää maksimipalkkiota eivätkä viranomaisetkaan tunnu olevan kovin tarkkoja.

Lähimmäisen auttamista on keskitetty valtiolle

Lähimmäisen auttamista on 1900 luvun aikana pyritty monopolisoimaan yhdelle toimijalle, valtiolle, mutta näin ei ole aina ollut. Historiamme tuntee yhteiskuntarakenteita, jossa on ollut valtion ja jonkin muun sosiaalipalveluita tuottavan itsenäisen toimijan välinen vallanjako:

  • Keskiajalla kokeiltiin valtion ja kirkon välistä vallanjakoa, jossa seurakunta huolehti tulonsiirtopalveluista, vähäosaisten auttamisesta, koulutuspalveluista sekä paljolti myös julkisista kulttuuripalveluista.  Valtio luotti kirkon osaamiseen näissä asioissa.
  • 1800- luvun aikana pitäjät ottivat hoitaakseen köyhäinhoitoa ja koulutusta. Vallanjako valtion ja kuntien välillä toimi. Valtio luotti kunnalliseen itsehallintoon ja sen kykyyn.
  • 1900- luvun jälkimmäisellä puoliskolla valtiosta tuli keskeinen sosiaalipalveluiden määrittelijä, tuottaja ja järjestäjä. Paikallinen itsehallinto rapautui ja paikallishallinnosta tuli lähinnä parlamentin tekemien vaatimusten toteuttaja.

Valtio (parlamentti) on 1900 luvun loppupuolen aikana vahvistanut lähimmäisen auttamiseen liittyvää merkitystään:

  • Yksityisen lahjan antamista on alettu sanktioida veroseuraumuksin. Lähimmäisen auttaminen on haluttu monopolisoida yhteiskunnan tehtäväksi.
  • Perinnöstä peritään perintöveroa,  jolla estetään kohtuuttoman varallisuuden siirtämistä läheisille.
  • Maatilojen ja yksityisten yritysten maksamista eläkkeistä (syytingit,…) luovuttiin 1960 luvulla ja siirryttiin julkisen sektorin ylläpitämään eläkejärjestelmään.

Sosiaalipalvelut ja tulonsiirrot (yhteensä 75Mrd€) muodostavat tällä hetkellä pitkälle yli puolet julkisen sektorin menoista ja ovat noin kolmasosa bruttokansantuotteesta. Kyse ei todellakaan ole pienestä summasta.

Järjestelmäämme on ehdotettu muutettavaksi vähemmän keskitettyyn suuntaan

Voisiko järjestelmää jollakin lailla muuttaa? Seuraavia toimenpiteitä on viimeisen vuoden aikana ollut esillä:

  • On esitetty että valtion tulisi keskittyä takaamaan perustoimeentulo. Jos joku haluaa itselleen suuren eläkkeen, niin sitä varen on yksityisiä eläkevakuutuksia.
  • On myös esitetty että keskinäistä luottamusta voisi lisätä niin, että parlamenttimme voisi luottaa muihin toimijoihin kuin itseensä ja voitaisiin tämän seurauksena toteuttaa vallanjakoa, joka tarkoittaisi paikallishallinnolle enemmän itsemääräämisoikeutta koskien sekä rahoitusta että palveluportfoliota.
  • Perintöveron korvaamista myyntivoittoverolla on ehdotettu. Myyntivoitto perittäisiin vasta sitten kun perijä myy omaisuuden ja hankintahintana käytettäisiin alkuperäistä hankintahintaa.

 

Kuvan lähde:

 

One thought on “Lahja ja perintöveroja vältellään enemmän kuin muita verosanktioita

  1. Hyvä, haluan vielä kaiuttaa pienin lisäyksin muutaman jutussa olleen pointin, ne jotka minun mielestä oli keskeisimmät: 1)paikallishallinto ja hyvinvointialuehallinto ovat ajautuneet ”suoritusportaaksi”. Strategisemmat työt valtiolla, Norfolkissa ja Brysselissä. 2) Rahana maksettavien tulonsiirtojen painopiste pitäisi siirtää ansiosidonnaisesta turvasta perusturvaan, ehdottomasti. Näin meillä olisi varaa säädylliseen perusturvaan 3) Valtion lisäksi tulonsiirtoja hoitelee soturahastot, melko tarkkaan puolet tuosta mainitusta 75mrd€ kokonaissummasta.

Vastaa

Related Posts