Lisääkö työtehottomuutta omistusasuminen vai kuitenkin veropolitiikka?

Helsingin Sanomat kirjoitti 19.5. ja pääkirjoituksessa 21.5. kuinka "omistusasuminen lisää työttömyyttä". Mielestäni on erikoista, miten syypääksi asetetaan omistusasuminen itsessään. Jos verrataan omistusasumista ja vuokralla asumista sellaisenaan, voi oikeastaan tulla yhteiskunnallisilta seurauksiltaan päinvastaiseenkin päätelmään. Omistusasumiselle sellaisenaan on luontaista lähinnä se, ettei siitä tarvitse muuttaa pois, mutta hyvältä paikalta löydetystä vuokra-asunnosta voi joutua 6 kk:n irtisanomisajan puitteissa lähtemään. Tämä ei ehkä lisää varsinaisesti työttömyyttä, mutta voi pidentää työmatkaa, mikä muuttamispakon ohella lisää henkistä ja ehkä taloudellistakin rasitusta. Tämä taas voi vähentää työtehokkuutta, mistä omistusasumista syytettiin.

Talvehtivat ampiaispesät
Mikä erottaakaan omistusasujan vuokralla asujasta?

Omistusasumisesta tulee yleisellä tasolla haitallista tavallaan päinvastaisella tavalla vuokralla asumiseen nähden eli silloin, kun muuttoa pyritään välttämään sen aiheuttaman taloudellisen rasitteen takia. Tämä johtuu kuitenkin enemmän muista tekijöistä kuin omistusasumisesta asumismuotona.

Ensinnäkin jos omistusasunnosta muutetaan työn perässä vuokralle ja jätetään oma asunto vuokralle, joutuu vuokratuloista maksamaan veroa, mikä aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Tämä on yksi tekijä omistusasumisen suosimisessa, mutta vaikuttanee suhteessa vähän muuttohalukkuuteen yleisellä tasolla, sillä moni ei halua eikä välttämättä edes pysty lähtemänä vuokranantajaksi tällaisessa tilanteessa. Lisäksi mikäli asunnon vaihto ei lähtökohtaisesti aiheuttaisi kustannuksia, olisi helpompi myydä vanha asunto ja ostaa uusi tilalle, jolloin tätä ongelmaa ei olisi.

Toisena tekijänä omistusasuntojenväliseen muuttamiseen liittyvistä asuntokaupoista syntyy sinänsä tyypillisesti kustannuksia jo välittäjäpalkkioiden muodossa. Asunnon voi kuitenkin välittää myös itse, mihin voisi haluttaessa kannustaa lainsäädännöllisin keinoin, mikä alentaisi tätä omistusasuntomuuttamiseen luontaisesti liittyvää kustannustekijää. Tällöin muuton kustannukset eivät kasvaisi juuri vuokra-asunnosta toiseen muuttamista suuremmaksi – jos verotusta ei siis oteta huomioon.

Kolmantena tekijänä tuleva verotus voikin sen väistämättömyyden takia nousta pahimmaksi muuttohalujen latistajaksi. Varainsiirtoveroprosenttia nostettiin tämän vuoden maaliskuussa asunto-osakkeiden osalta 25%:lla, minkä lisäksi sen veropohjaa laajennettiin, mikä nostaa uudistuotannosta maksettavaa varainsiirtoveroa melko helposti sadoillakin prosenteilla. Tätä veroa ei voi muuttaessa välttää, mikä johtaa tilanteeseen, jossa verotus kannustaa omistusasumiseen, mutta toisaalta olemaan muuttamatta. Tästä voi tulla siihen johtopäätökseen, että hallitus lisää toimillaan työttömyyttä tai ainakin työn tehokkuutta.

 

5 thoughts on “Lisääkö työtehottomuutta omistusasuminen vai kuitenkin veropolitiikka?

  1. ”Myyntivoitto”

    Varainsiirtoveroprosentti on vielä ns. pikku perunoita, mutta "myyntivoiton" verotus on erikoinen kokonaisuus ja ankarasti Suomessa verotettua. Erikoista on se, että inflaatiosta verotetaan ja sen kompensointi hankintameno-olettamalla on kovin sattumanvaraista. Oman vak. asunnon saa myydä 2v. asumisen jälkeen ilman myyntivoittoveroa nimellismääräisesti korkeampaan hintaan, mutta tämä ei kata kaikkia tilanteita. Vanhempani asuivat aikoinaan hyvin edullisesti vuokralla ja hankkivat yhden kesämökin rinnalle toisen ja myivät myöhemmin ensimmäisen ostaakseen omistusasunnon. Tämä operaatio olisi nykyään ankarasti verotettua, mutta silloin 10 v. omistettu kiinteä omaisuus (ja 5 v. omistettu irtain, siis esim. osakehuoneisto), voitiin myydän ilman myyntivoiton veroseuraamuksia.

    Se vain on mielenkiintoinen kysymys, paljonko vak. asunnon myyminen  2v. asumisen jälkeen hidastaa muuttoliikettä. Tiettävästi esim. perittyä asuntoa voidaan näennäisesti käyttää vak. asuntona 2 v., jolloin lopputuloksena on tyhjiä asuntoja, kun faktisesti asutaan kuitenkin toisaalla. 

     

    1. Myyntivoitto monesti todellista, mutta verotus ongelmallista

       

      Kiitos kommentista! Kyllä myyntivoitto on monesti suurelta osin todellista, vaikka inflaation verotus onkin kyseenalaista. Hankintameno-olettama on tosiaan kovin erikoinen ja teennäinen viritelmä, vaan eipä se toisaalta taida asuntoihin käytännössä koskaan vaikuttaakaan, ellei sitten puhuta alusta alkaen itse rakennetuista omakotitaloista.

      Mutta ongelmallinen dilemmahan tuon verottaminen on. Toisaalta on oikeudenmukaista, että sitä verotetaan, kuten muitakin tuloja. Toisaalta se aiheuttaa pahoja muuton jarruja ja toisaalta sijoitusten osalta myös omaisuuden jämähtämistä. Mutta sitä ongelmaa ei tuo 10 vuoden sääntökään poistaisi. Oma ehdotus ongelmaan on ollut arvonnousuvero (kts. Arvonnousuverosta korvaaja varainsiirtoverolle ), mutta se olisi kyllä käytännön tasolla ongelmallinen ainakin omakotitalojen kohdalla.

      1. 10 v. sääntö

        Mutta sitä ongelmaa ei tuo 10 vuoden sääntökään poistaisi."

         

        Ei poistaisi, ei. Joku liukuva systeemi pitäisi olla, verotettavan myyntivoiton määrä laskisi esim. inflaation verran, tai vastaavaa. Mutta liian vaikeaa verottajalle!

         

        T. Juha

      2. Ja…

        toki tuo arvonnousuverokin on tutustumisen arvoinen.

  2. Siirtyminen

    Onko Suomen ongelma ollut sitten liian hidas siirtyminen kaupunkikeskuksiin? Pääkaupunkiseudun kehitys on ollut vuosina 1980-2010 kuitenkin +37% eli kaupungistminen on ollut ihan oikea trendi. Tosin monissa maissa kaupungistuminen on paljon meitä edellä. Pääkaupunkiseudulle kuitenkin työnperässä muuttaminen pääosin tapahtuu.

    Kun suuret ikäluokat alkavat kuolemaan ja eivät pysty enää asumaan omassa kodissaan niin asuntojen myynti muuttaa muotoaan. Suomesta paljastuu paljon arvotonta omaisuuttta mitä kukaan ei osta. Siinä ei paljon verotus vaikuta.

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen