Listaamattomien yritysten osinkoverotus kiristymässä
Petteri Orpon asettama yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä esittää osinkoverojärjestelmää muutettavaksi siten, että listaamattomien yritysten osinkoverotusta muutetaan lähemmäs listattujen verotusta.
Palkkatulojen verotusta esitetään kevennettäväksi niin, että palkkatulojen verotus ei enää olisi missään tuloluokassa paljon raskaampaa kuin osinkojen verotus. Toteutuisi tulolähteestä riippumattomampi neutraali verotus ja sen seurauksena veronkierto vähenisi luonnollisella tavalla.
Muutos johtaisi kuitenkin siihen että listaamattomien yritysten verotus kiristyy. Keveämmin verotettua osinkoa voisi jakaa enää 4 % yrityksen omasta pääomasta (ennen 8%). Tähän rajaan asti pääomatulona verotettavan osinkotulon veronalaisuusaste korotettaisiin 40 %:iin ja 150 000 euron raja poistettaisiin.
Listaamattomien yritysten verotus lähenisi listattujen yritysten verotusta ja päästäisiin lähemmäs sitä tilannetta että kaikkia osinkoja kohdeltaisiin samalla tavalla. Monet yksinyrittäjät ovat ottaneet merkittävän osan tuloistaan kohtuullisen edullisesti verotettuina osinkoina ja pienemmän osuuden palkkana. Nyt tuo osinkojen veroetu pienenisi ja yksinyrittäjän (esim. monen lääkerin) asema heikkenisi.
First North -kauppapaikalle listautuville yrityksille suunnattua erillistä verohuojennusta ja pienten osinkojen verovapautta ei pidetä perusteltuina. Ne vääristäisivät ja monimutkaistaisivat järjestelmää.
Työryhmä esittää ansiotulojen ylimpien rajaverojen alentamista kohti tavoitteeksi asetettavaa 50 %:ia. Tämäkin olisi muutos kohti sitä että eri tulomuodot, osingot ja palkkatulo, olisivat samalla tavalla verotettuja. Ehdotuksessa rajavero pysyttelisi enimmillään 50 %:ssa n. 130 000 euron vuositulotasoon asti. Keskipitkän aikavälin tavoite olisi, ettei ansiotulon rajavero ylittäisi millään tulotasolla 50 %:ia.
Koulutusvähennys ehdotetaan poistettavaksi.
Lisää tietoa: Työryhmän raportti
Yrittäjyyden kannusteet jäisivät olemattomiksi
Työryhmä esittää ylimpien ansioverojen laskemista – ilmeisesti itselleen, korkeimmat virkamiehet ja professorit kai kuuluvat tähän ryhmään. On aika outoa, että jutussa puhutaan veronkierrosta, kun tarkoitetaan osinkojen maksamista ja niihin kohdistuvaa verotusta. Kyse on verosuunnittelusta ja vieläpä pienimuotoisesta sellaisesta verrattuna isoihin konserneihin.
Työryhmä esittää, että ” palkkatulojen verotus ei enää olisi missään tuloluokassa paljon raskaampaa kuin osinkojen verotus”. Toisin sanoen työryhmän mielestä osinkotulojen verotuksen tulee olla samalla tasolla tai korkeampaa kuin ansiotuloverotuksen. Yrittäjälle osinkokohtelu on ainoa etu verrattuna palkansaajana olemiseen. Yrittäjällä on haittapuolina taas merkittävä taloudellinen riski ja huonompi sosiaaliturva. Työryhmä kuitenkin keskittyy osinkoihin kuin ne syntyisivät riskittä yrittäjille ja olisivat epäoikeutettu etu.
Jutussa viitataan yksinyrittäjiin ja lääkäreihin. Ensinnäkin yksinyrittäjistä suurimmalla osalla on varmaankin jokin muu yritysmuoto kuin osakeyhtiö. Ja osakeyhtiöissä ei ole varauksia yms käytettävissä verosuunnitteluun kuten henkilöyhtiöissä. Toisekseen lääkärit eivät ole kovinkaan edustava otos Suomen osakeyhtiöistä. Lääkäreillä on suojattu markkina, jossa kysyntää on paljon ja tarjontaa vähän. Muut yritykset joutuvat ihan oikeasti kilpailemaan markkinoilla. Haetaanko viittauksella lääkäreihin nostattaa kateutta?
Populistit puhuvat (lähes) verottomista osingoista, mutta sellaisiahan ei ole olemassakaan. Yrittäjä voi maksaa itselleen palkan sijaan osinkoa. Tällöin maksetaan ensin yhteisövero ja sitten sen päälle osinkovero. Jos maksaa 8%-säännön mukaisen osingon, päästään lähelle keskituloisen palkansaajan tuloveroprosenttia. Jos maksaa yhtään enemmän osinkoa, päästään jo niin kovaan veroprosenttin, ettei sitä kukaan yleensä halua tehdä.
Nyt jos yrittäjiltä poistetaan kaikki mahdolliset edut verrattuna palkansaajana olemiseen, mutta riskit luonnollisesti säilyvät, niin mikä vaikutus sillä on tulevaisuudessa yrittäjien määrään? Sitäkin voisi miettiä eikä teoreettisia tulomuotojen veroluokkia.
Kateus veropolitiikan perusteena
Suomi on leimallisesti yhä vahvemmin palkansaajayhteiskunta. Yrittämisen kannustelogiikkaa ei ymmärretä päättäjien piirissä, sillä valtaosa heistä on taustaltaan palkansaajia. Yritysten kokonaisverotaakka on rankka jo ennen yhteisöveroa. Esim. lääkäriasema ja moni muu palveluyritys joutuu tilittämään 24%:n arvonlisäveron liikevaihdostaan pystymättä juurikaan hyödyntämään arvonlisäveron vähennyksiä. Palkatusta työvoimasta joudutaan maksamaan veroja ja veroluonteisia maksuja. Kun lähdetään laskemaan kuinka suuri osa yritysten liikevaihdosta kiertyy yhteiskunnan veroiksi, päästään todella suureen prosenttiin. Poliitikoille pitäisi aina korostaa kokonaisverokakun merkitystä, niin eivät laittaisi niin paljon paukkuja ja aikaa jonkin osinkoveron viilailuun, jonka osuus on aika pieni. Tietysti palkansaajakateutta saadaan paremmin kanavoitua vaaleissa puolueen ääniksi, kun aina nostetaan tikunpäähän osinkoverot.