Finanssialan keskusliitto on ehdottanut että edunvalvojille eli lobbaajille perustettaisiin rekisteri. Lobbausrekisteri tekisi edunvalvonnasta yhteiskunnan siunaamaan ja kontrolloimaa toimintaa. Poliitikot tietäisivät ketkä ovat todellisia lobbareita, joilta voi odottaa todellista vastapalvelusta. Riippumattomat asiantuntijat kuten yliopistojen ja korkeakoulujen edustajat erottuisivat lobbausvaltaa käyttävistä tahoista. 

Lobbarien tärkeä tehtävä on oman näkökantansa ohella tarjota poliitikoiden avuksi valikoivaa asiantuntemusta joka verhoaa tarkoitusperät tieteellisen asiantuntemukseen. 

Lobbaus on tätä nykyä salakähmäistä puuhaa ja lobbaajat (kuten Finanssialan keskusliitto) eivät julkaise tulos- ja tasetietojaan. Niiden ei tarvitse koska ne ovat ”hyvää asiaa edistäviä aatteellisia yhdistyksiä”. Niinpä lobbaajien on mahdollista, ilman julkisuutta, avustaa poliittisten yhdistysten taustajärjestöjä rahallisella tuella.

Lobbaajien on myös mahdollista varmistella poliittisten päättäjien tulevaisuutta. Lobbaajien kautta järjestyy hallituspaikkoja ja virkoja poliittisesta elämästä syrjään jääville suosiollisille poliitikoille.

Olisiko lobbausrekisteri aiheellinen? Minun mielestäni se ei ratkaise todellista ongelmaa. Aatteellisten yhdistysten toiminnan pitäisi mielestäni kestää päivänvalo ja niiden tulisi kehdata julkistaa tulos ja tasetietonsa niin, että hyviä tarkoitusperiä varten annettu rahallinen tuki tulisi näkyväksi. Myös lahjoituksia vastaanottavien aatteellisten yhdistysten tulisi julkaista rahavirtojen lähteet. Näkymättömissä liikkuvat rahavirrat herättävät aina epäilyksen väärinkäytöksistä. Julkisuus olisi salamyhkäisyyttä parempaa. Eikä aatteellisilla yhdistyksillä pitäisi olla mitään hävettävää. Tekeväthän ne aatteen nimessä ja uhrautuvasti pelkää hyvää.