Maahanmuuttajille porkkanoita eikä keppiä
Suomalaisessa maahanmuutto- ja kehitysyhteistyökeskustelussa on paljolti keskitytty kepin tarjoamiseen, porkkanoita on harvassa. Tämän näkee kun käy vilkaisemassa vaikkapa Arvopaperi-lehden keskustelupalstaa, jossa vallitseva on maahamuttajiin vihamielinen suhtautuminen.
Rakentavaa sijoituspalstalla olisi nostaa esiin mahdollisuudet sijoitustoiminnalla nostaa kehittyvää maailmaa jaloilleen. Eräs jokaisen käytettävissä oleva keino on mikrolainat.
Tai virallisempi nimi taitaa olla mikroluotto (engl. Micro-credit). Sillä tarkoitetaan pienten rahasummien lainaamista köyhille henkilöille, jotka perinteisten määritelmien eivät ole luottokelpoisia.
Mikroluottojen isänä pidetään bangladeshilaista Muhammad Yunusia, joka sai ansoistaan vuonna 2006 Nobel palkinnon. Hän aloitti 1974 lainaamalla nälänhädän uhreille rahaa omista varoistaan, ja perusti 1976 Grameen-pankin.
Takausryhmä on keskeinen osa mikroluottojen toimintaperiaatetta. Esimerkiksi Grameen-pankissa Bangladeshissa viisi naista muodostaa takausryhmän, joka ensin keskustelee kunkin lainatarpeista. Sitten ryhmä päättää kelle tai keille ensimmäinen laina annetaan. Tämän maksettua seuraava saa lainan.
Suomessa mikroluottoja on hallinnoinut Naisten Pankki jo kolmen vuoden ajan.
Toinen, tunnettu toimija alalla on Kiva.org. Tästä amerikkalaisesta yhtiöstä löytyy paitsi nettisivu myös Facebook. Kyse ei enää ole pikkusummista, Kiva on antanut lainoja yli 100 miljoonan USD edestä (2009), lainan keskikoko on ollut 401 dollaria ja lainoja oli myönnetty jo yli 150000.
Lisää suomenkielistä tekstiä aiheesta löytyy mm. sivulta
http://maailma.net/tiedonhaku/talous/mikroluotto
http://www.kepa.fi/kumppani/3529/
Ja Markku Saksa näyttää kirjoittaneen Taloussanomiin ilmeisestikin Muhammad Yunusian Nobel palkinnon innoittamana jo 2008 otsikolla "Hiiri joka murisee".
Menestyneen sijoittamisen tarkoitus…
… on mielestäni jossain vaiheessa alkaa jakamaankin tuottojaan. Jo USA:n perinteiset dollariruhtinaat J.D. Rockefeller, A. Carnegie ja J.P. Morgan kilpailivat ensin huikeitten omaisuuksiensa hankkimisessa ja sitten niitten lahjoittamisessa pois. Gates ja Buffett seuraavat perässä.
USA:ssa lienee Suomea enemmän vallalla käsitys mahdollisuuden antamisesta. On hyvä muistaa, että joka vuosi miljoonat lapset maailmassa kuolevat ilman mahdollisuutta yhtään mihinkään.
USA:n dollariruhtinaat lienevät menneet niin pitkälle, että halusivat jättää lapsilleenkin nimenomaan tilaisuuden elää oma ainutkertainen elämänsä itse valitsemallaan uralla. Carnegie vastusti kaikkia muita veroja, mutta kannatti isoille omaisuuksille lähes 100 % perintöveroa.
“Meidän tämmösten miesten” (kuten Pohjantähden Preeti asian ilmaisi) lienee tyytyminen vähempään. Joka tapauksessa oli hämmentävää lukea Pekan lähettämä HS:n Ritva Liisa Snellmanin kuvaus mikrolainoista ja yhdistää se tuttavilta kuultuun. Mikrolainoissa luottotappiot saattavat jäädä pienemmiksi kuin Kreikassa. Joka tapauksessa summat ovat pienempiä.
T. Juha
Ovatko mikrolainat hyväntekeväisyyttä vai raakaa bisnestä
Minun ymmärryksen mukaan mikrolaina on jotain tuolta väliltä.
Kiva.org sivuilta löytyy kysymys ja sen vasatus:
10. Can microfinance be profitable?
Yes.
"The November 2001 issue of the MicroBanking Bulletin includes data from 62 self-sufficient MFIs. The average return on assets for this group is 5.5%, which compares favorably to commercial-bank returns. Indeed, there are grounds for hope that microfinance can become attractive to mainstream retail bankers
….
Itse olen jos aikoja sitten päätynyt siihen, että toimivinta kehitysmaiden auttamista on luoda niihin kauppa käyvä ja pienteollisuutta harjoittava keskiluokka: Vaikka tuon keskiluokan alku olisi varastetun kehitysyhteistyötavaran saattaminen kaupankäynnin kohteeksi. Kun tämä varastetun tavaran kaupalla aloittanut keskiluokka vaurastuu, se alkaa automaattisesta vaatimaan varastelun kuriin pistämistä.
Yritteliään keskiluokan mukana maa pääsee vaurastumiskierteeseen, mikä ei ole mahdollista pienen yläluokan hallitsemassa yhteiskunnassa.
Pekka