Nykyisessä informaatiotilanteessa ei liene häpeäksi myöntää, että pitkästyn armottomasti pitkinä pyhinä. Ja maan sulkeminen ei ole kauhean viisasta muutenkaan. 2004 tsunami tapahtui tapaninpäivänä ja Tšernobyl vappua odotellessa.

Juhannusyö 2023 oli naapurimaassa ihan mielenkiintoinen. Taianomaisuutta siinä saattoi olla, mutta lempiminen taisi jäädä vähemmälle. Todennäköisesti vodkankulutus oli vähintään normaalilla tasolla.

Aiheesta on USA:n think tank ISW kirjoittanut seuraavaa: ”Prigozhin walking around the headquarters with Deputy Defense Minister Colonel General Yunus-Bek Yevkurov and Deputy Chief of Military Intelligence Lieutenant General Vladimir Alekseyev while demanding to see Defense Minister Sergei Shoigu and Chief of the General Staff Valery Gerasimov.”

ISW kiistää, että kaikki olisi ollut teatteria, kyllä Prigožin vaati rakennusinsinööri Šoigun ja ammattisotilas Gerasimovin eroa, mutta sopuili kuitenkin Šoigun varamiehen Junus-bek Jevkurovin kanssa. Jevkurov on taustaltaan muslimi ja erikoisjoukkojen mies.

Aiemmin vain yksi henkilö saattoi kertoa itsevaltiaalle totuuden, nimittäin hovinarri, joka siten oli tietenkin todella merkittävä tekijä politiikassa. Prigožin on vaikuttanut sen verran puolijauhoiselta tyypiltä, että ehkä vain kokki uskalsi kertoa Putinille, että Kiovan valtaus on ihan pikkaisen myöhässä. Kokit ja narrit ovat toki helpoimmin uhrattavia henkilöitä.

Kaikki ei ole leikkiä. USA:n demokraatti- JA republikaanisenaattori yhdessä ajavat kannanottoa, että radioaktiivinen laskeuma natomaahan laukaisisi Naton kollektiivisen puolustuksen. Tämä lienee tarkoitettu viimeiseksi varoitukseksi Putinille olla räjäyttämättä ydinvoimalaa saati ydinkärkeä Ukrainassa.

Otsikollani on kuitenkin laajempikin merkitys. Aika, muutos ei koskaan pysähdy. Vetoaminen siihen, että ”näin oli ennenkin”, on huono argumentti.

Erkki Tuomioja kritisoi hiljattain Mika Aaltolaa politikoinnista. Ongelma on vain siinä, että kun ulkopoliittinen instituutti tuotti 2016 varsinaisen tutkimuksen, etenkin s. 62-63, sekään ei kelvannut. Kepussa sitä moitti ulkopolitiikan ekspertti ja sikalan emäntä Sirkka-Liisa Anttila, SDP:ssä muutkin kuin Tuomioja, esim. juristi Antti Rinne. Näille henkilöille ulkopolitiikan tutkimus lienee Kekkosen hiihto- ja kalastusreissujen muistelua. On vain erikoista, että verovaroin tuotetaan tutkimusta ja kun se eroaa teiniliitossa opituista asenteista, tutkimus on huonoa.

Linkissäni kerrotaan hallinnon ottaneen vakavissaan tutkimuksen, jossa muuten varoitettiin myös investoimasta Venäjälle. Oma itsenäinen havaintoni on, että UM:n ja PE:n virkamiehet alkoivat 2010-luvulla ottaa yhä kriittisemmin kantaa Venäjään. Vain poliitikot (esim. Niinistö, Lipponen ja Aho) sopuilivat, vaikka rajojen muuttaminen voimakeinoin Euroopassa oli kestämätön tilanne ja sota Itä-Ukrainassa jatkoi 2014 jälkeen keskeytyksettä.

Itse olen historiasta oppinut yhden asian:

»Πάντα ῥεῖ καὶ οὐδὲν μένει.

Panta rhei kai ouden menei.

Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.»