Kreikka ajoi sitten markkinat liki paniikkiin. Syklisin perustein laskun olisi pitänyt jo loppua, olettaen että olemme nousumarkkinassa, mutta siitä taisikin tulla sotien jälkeisen historian lyhin nousumarkkina. Tai oli samantapaisia 1970-luvulla, tuolloin kurssit sahasivat vuoristorataa öljykriisin ja keskuspankkien ottaessa mittaa toisistaan. Yleisesti 70-luku oli sijoittajille surkeaa aikaa, mutta parhaat spekulaattorit varmasti nauroivat makeasti myrskyisien nousujen ja laskujen kyydissä. Ilmeisesti koemme 70-luvun uusiksi.

Itse en ainakaan osaa sanoa lähiajoista mitään tolkullista. Periaatteessa trendin pitäisi taittua ylös, koska se on kestänyt jo pari kuukautta, mutta euron hajoamisen riskiin ei saada selvyyttä ainakaan ennen Kreikan uusia vaaleja, joten epävarmuuden aika jatkuu. Jossain vaiheessa keskuspankit tehnevät jonkin kikan korkomarkkinoiden rauhoittamiseksi viime talven tapaan, mutta euron tulevaisuus ei ole EKP:n käsissä.

USA:ssa indeksit ovat nekin lopulta liki vapaassa pudotuksessa, ja mm SP:ssä daily ultimate oscillator on uponnut niin alas, että yhtä syvällä se kävi vain 2008 Lehman-paniikin jyllätessä. Indikaattorit sojottavat siinä asennossa, että pudotus ei ihan heti pääty. OMX on jo maagisella 5000 pisteen rajalla, joka on toiminut vahvana tukitasona. 2009 sen alle mentiin aina 4000 asti, mutta siitä alkoikin pari vuotta kestänyt nousu.

Pitääkö 5000 nyt pintansa? Ei siltä näytä, sen verran voimissaan syöksy on, eikä euroalueen tilanne ratkea ainakaan ennen vaaleja. Ja senkin jälkeen on monta kipeää kysymystä edessä: Kreikka lähtee aika varmasti, mutta saako se matkaseuraa?

Joskus pudotus päättyy, mutta kysymysmerkkejä on niin paljon, että itse ainakin nautin siitä, että salkussa on vahva käteispaino, ja osaan shortata. Joku kovan sarjan poliittinen päätös on saatava, muuten markkinat tuskin rauhoittuvat.