EKP sitten onnistui katkaisemaan pörssien laskun bondiohjelmallaan. Syy sinänsä oli hyvä, koska Draghin malli on mielestäni välttämätön euron selviytymiselle. Nythän EKP sitoutuu ostamaan jälkimarkkinoilta kriisimaiden lyhyitä velkoja rajattomasti, kunhan ne pyytävät apua vakausrahastoilta, mikä taas on ehdollista. Tästä en jaarittele enempää, olen käsitellyt Draghin mallia seikkaperäisesti aiemmin.

Muuttiko tämä jotain oleellista markkinakuvassa? Mielestäni ei pitkäksi aikaa. Päivätason MACD oli jo selvässä laskussa, ja kun nyt kurssit kiskaisivat uudet huiput, syntyvä divergenssi on melkoinen. Samanlaisen koimme viime maaliskuussa, kun MACD oli jo laskussa ja pörssit innostuivat vielä yhteen hurjaan loikkaan ylös pudottuaan jo senoloisesti, että lasku jatkuu pidempään. Tuota divergenssirallia kesti viikon verran, ja tuolloin takana oli nousua jo kaikkiaan kolme kuukautta aivan kuten nytkin. Dax piikkasi aivan samalla tasolla kuin nyt olemme, 7200 pisteessä, ja aloitti sitten syvän syöksyn eurokriisin pahentuessa ja poliittisen umpikujan uhatessa.

Historia ei ole tae tulevasta, mutta yli kolmen kuukauden mittaiset rallit ovat todella harvinaisia. Odotukseni on edelleen, että alas tullaan pikapuolin. En millään jaksa uskoa, että korjausliike jäi tuohon parin viikon mittaiseen loivaan alamäkeen. Vaikka EKP:n toimet tehokkaita sinänsä ovatkin, niin paljon siitä oli jo hinnoiteltu osakkeisiin kesän mittaan.

Opettavainen kesä tämä on ainakin ollut, sillä perinteisen viisauden mukaanhan kurssikehitys kesäisin on heikkoa. Nyt potkaistiin tämä viisaus pitkälle tunkiolle.

En silti luovu vielä keskipitkien trendien opettamasta historiallisesta viisaudesta eli siitä, että yhteen suuntaan trendit eivät kestä mittaansa enempää. Siitä näkökulmasta tämän rallin elinkaari on aivan lopuillaan. Jos tämäkin osoittautuu vanhentuneeksi tiedoksi, niin aika mahdottomaksi menee spekulointi.