Sitten edellisen markkinakatsaukseni vajaat pari viikkoa sitten tilanne ei ole muuttunut oikeastaan minnekään. Dax on pysynyt 12 kk SMA:n päällä ja uppoamatta alle 7000 pisteen, josta on tullut vahva tukitaso – ainakin toistaiseksi. Mutta korjausta ylöskään ei ole kuulunut. Tekniset indikaattorit vilkuttavat edelleen ylimyytyä, ja mm viikkotason oskillaattorit nykivät jo nousua, mutta epävarmuus markkinoilla on suurta. Pudotus on ollut raju, ja se on kestänyt pitkään, mutta reipas käänne antaa odottaa. Juuri tämä markkinan kääntymisen hitaus antaa minulle varsin pessimistisen signaalin. Vahvassa nousutrendissä korjausliikkeet ylös ovat teräviä syvien pudotusten jälkeen. Dax on pakkautunut hyvin kapeaan, vain parin prosentin haarukkaan 7000 pisteen päälle. Se on odottavan markkinan merkki. Liike on yleensä raju, kun se kapeasta haarukasta jonnekin lähtee, ylös tai alas.

Helsingin pörssissä lasku taas jatkui, ja kasassa on lähes 20 prosentin pudotus viime talven huipuista, liki 8000 pisteestä. Teknisessä mielessä lähetystään jo nallemarkkinan rajaa, jota yleisesti pidetään juuri 20 prosentin pudotuksena. Kun kyseessä on näin pitkä ja syvä pudotus, se ei mene enää teknisestä korjausliikkeestä, joskin tulee muistaa, että pienet pörssit ovat volatiileja verrattuna isoihin. Kun huolet alkavat painaa markkinasentimenttiä, instituutiot myyvät hanakammin pienten pörssien osakkeita.

Tästä huolimatta on ilmeistä, että takana on selvää reaalitaloudellisten näkymien heikentymistä kuten oli viime kevään dropin yhteydessäkin. Suomen vientivetoisessa pörssissä ne ovat epäilemättä luonteeltaan globaaleja ja EU-peräisiä, sillä kotimaan talous on hyvässä hapessa ainakin moneen euromaahana verrattuna. Ennusteet ovat varsin myönteisiä, mutta niihin ei kannata isommin tuijottaa, sillä finanssimarkkinat ovat itsessään paras ennustelaitos.

Osittain pudotuksessa epäilemättä on psykologinenkin ulottuvuutensa, eli rahahamarkkinat hermoilevat valtioiden velkakriisin tulevaisuutta. Jos näihin saadaan joitakin järkeviä ratkaisuja, markkina voi toipua nopeasti. Mutta rahamarkkinoiden hermoilu on myös itseään toteuttava ennuste: jos luottamus katoaa, rahavirrat kuihtuvat ja reaalitalous notkahtaa. Juuri näin tapahtui Lehman-paniikissa, rankimman kautta.

Tilanne on mielenkiintoinen, suorastaan liiankin. Etenkin kun ottaa huomioon, ettei Kreikka ole ainoa kriisipesäke. Portugalin ja Espanjan ohella Yhdysvalloillakin on edessä vaikeita päätöksiä, koska lainakatto on vastassa, ja reittaajat uhkaavat luokituksen laskulla. Todennäköisesti lainakattoa nostetaan, mutta jotain sielläkin on budjettivajeelle tehtävä. Velkaelvytyksellä ja keskuspankkien poikkeustoimilla talouden syöksy saatiin poikki 2009, mutta nyt ei siihen ole juuri pelivaraa, jos uusi taantuma painaa päälle.

En ole taipuvainen pessimismiin, mutta eipä naurata tällä haavaa. Ilman finanssikriisiä odotan nousun jatkavan ylös, mutta varaudun pahimpaankin.