Käppyrät elävät edelleen lähes yksinomaan keskuspankkien työvuorojen pituuksilla. Näkyvintä lienee Japanin keskuspankin henkilöstövaihdokset, joissa on melko suoraan otettu agendaksi deflaation torjuminen. Jos "siinä sivussa" jeni hieman heikkenee ja Tokion pörssisalissa ostetaan niin eipä tuo nyt varsinaisesti haittaakaan? Euroopassa taas pohditaan tuskaisasti. Näin esimerkiksi viime kirjoituksessa mainitsemani Banco Popolare on syventänyt post-vaalien lukemia -19%:sta noin -25% lukemiin. Voisi ajatella, ettei ko. rahoitusalan yritys ole niin merkittävä tekijä, siis liian iso kaatumaan. Toisaalta, jos vaikka firma tulisikin vatsa edellä pintaan niin miettikääpä, millaisia seurauksia tällä olisi ihan yleisen tunnelman kannalta? Tätä ei siis varmaankaan päästetä tapahtumaan.

Irlantilaispankkien "omaan käyttöön" loihditut eurot, toki EKP:n hartaalla siunauksella, antavat melko yksiselitteisen toimintastrategian. Totta kai pidän mielessäni, että Euroopan komission paljon kaipaama kiiltokuvaesimerkki vyönkiristelyn toimivuudesta johtuen päätettiin katsella Irlannin toimia läpi sormien. Menetelmä oli toki kallista, mutta kun Irlannissa nämä vaihdettiin irkkubondeihin siten, että EKP:n Draghille lähetettiin muodollinen tiedoksianto, niin tämä tuli Irlannille paljon halvemmaksi. Tempusta voidaan kenties olla juridisesti montaakin mieltä, mutta eiköhän irlantilaiset ole jo aivan piisalle asti kärsineet?

Nyt Italian vaalituloksen jälkeen jäätiin pohtimaan, ettei EKP:n viime syksynä lanseeraamaa OMT:ä voida ottaa käyttöön, koska Italialla tuskin on itseruoskinnan ylistävää hallitusta. Irlannin esimerkki toki kertoo, mitä loppupeleissä tehdään olettaen, että tilanne pääsisi äitymään pahaksi. Torppaisiko EKP tällaisen menetelmän laittomana ja antaisi mahdollisesti Italian kaatua paitsi poliittisesti (jota se on jo jossain määrin tehnyt), myös taloudellisesti? Saksan (ja Saksan satelliittivaltioiden, kuten Suomen) Weidmannilla on EKP:ssa vain yksi ääni, kuten myös Liikasella. Näiden kahden miehen äänestyskäyttäytymisellä ei Italiaa saada ajettua konkurssiin. Muualta kuuluu pikemminkin jo vaikerointia, että jos nyt jätettäisiin ne kansoja sivaltavat ruoskat edes suolaamatta.

Entäpä Kypros? Äänestäjiä sumuttavat "tutkimukset" tulevat parissa minuutissa esille, sen verran aikaa menee vaihtaa tuoreet päiväykset edellisiin "puolueettomien" tutkimustuloksiin liittyen Kyproksen rahanpesuepäilyihin. Tukea siis tulee. Saavista kaatamalla. Ongelmana on, että täysihoito nostaisi Kyproksen julkisen velan asteen epämiellyttävän korkealle. Jollain kauniilla arviokäyrien sopivalla taittelulla saadaan loihdittua kuva, jossa velka asettuu kestävälle tasolle vuoteen 2020 mennessä. Siitä ei puhuta, että jos se nyt olisikin kestämättömällä tasolla. Tämähän siis viittaisi jo nimestään päätellen tilanteeseen, ettei visioidut käppyrät tule toteutumaan. Hetkenhän tämän vain onkin tarkoitus lämmittää.

Ja vielä Kreikka. Troikka palaili pois Ateenasta (toivottavasti jättivät kalvosinapit kotiin!) ilmeisen tuohtuneena, ettei Kreikan valtiovarainministeri Stournaras ollut vielä onnistunut hiomaan pieniä "teknisiä juttuja" kuntoon, kuten marginaalisen 150 000 ihmisen ohjaamista työttömyyskortistoon. Huoli Kreikan työvoimareservistä lienee aivan aiheellista. Koska tässä nyt kinastellaan mitättömän tuntuiselta, vajaan kolmen miljardin euron, tukierästä; ei liene väärin ajatella tämänkin nyt jotenkin hoituvan. Että ensin lapataan kymmeniä ja taas kymmeniä miljardeja, ja sitten yhtä-äkkiä jäädään marisemaan ja kiukuttelemaan taskurahoista?

Kuka on huomannut Espanjan saaneen hivuttauduttua pois estradilta? Bankia esitteli kauniit tulokset, joskin niissä oli outo etumerkki. Mutta tässähän hiljattain tuli EU-27:n ja euroalueen teollisuustuotannon lukemat. Vaikka vuositasovertailussa Espanja rämpiikin Suomen kanssa samassa kastissa, niin viimeaikaisia kuukausitason muutoksia on hyvä maiskutella: Espanja +0,6% ja Suomi -4,1%. Espanjan murheena on edelleen ne pari miljoonaa tyhjää asuntoa ja näistä aiheutuneet happamat luotot.

Lyhyen ajan trendinä en näe mitään suurempaa karhuntanssia. Jos keskuspankeissa jaksetaan vain painaa pitkää päivää niin kurssien kehitys on suotuisaa. Pidemmällä välillä ongelmat ovat edelleen edessä. Irlannissakin valtiolla on vielä käsissään ongelmapankkeja. Happamia asuntoluottoja on pilvin pimein. Valtio on toki neuvonut viisaasti, että jospa niistä nieltäisiin vain ne tappiot, mutta tämä tietäisi nyt ainakin n. 20-25 miljardin aukkoa irlantilaispankeille. Pääomitusta vai kippiaaltoa? Ensimmäiseen ei saa EVM:ä käyttää (ainakaan vielä), joten tätitiukkoja hieman pehmennetään ensin, jotta heistä tulee ladylöysiä ja irkkupankitkin pääsevät yhteisvastuullisesti pinteestä. Tässä pelataan vain aikaa. Näillä näkymin joskus myöhemmin tulee märkää rättiä kurssikehitykselle, mutta sen aika ei ole aivan vielä.

Huomautan, että näkemykseni ovat aivan omiani, ja tarkoitus on olla vain informatiivinen – ei suosituksia ostaa ja/tai myydä mitään tiettyä arvopaperia.