Kirjoitusvuorossa Juha Mikkola

Yrityskauppoihin keskittyvät pääomasijoittajat (ns. private equity -rahastot) ovat historiallisesti pärjänneet melko hyvin verrattuna muiden sijoitusluokkien tuottoihin. Tämä on hyvä asia myös suomalaisille palkansaajille, koska kotimaisten eläkevakuutusyhtöiden pääomasijoitukset ovat pääsääntöisesti private equity -rahastoissa eli yrityskaupparahastoissa. Vain pieni osa eläkeyhtiöiden pääomasijoituksista on ns. venture capital -rahastoissa, jotka sijoittavat nuorempiin yrityksiin.  

Yrityskaupparahastot ovat yleensä parempia järjestelemään tasetta kuin rakentamaan yrityksistä suurempia. Yleensä kasvua haetaan ostamalla muita alan yrityksiä ja yhdistämällä niitä.  Suurin vipu tuotolle saadaan kuitenkin velkarahan oikealla käytöllä. Joskus sijoituksen tuotto voi tulla varsin hyväksi huolimatta siitä, että yhtiö ostetaan samalla hinnalla kuin se 5 vuoden jälkeen myydään. Miten tämä sitten käytännössä toimii?

Yksinkertainen esimerkki voisi olla seuraava:

– Pääomasijoittaja perustaa uuden yhtiön, ”newco:n”, joka ostaa operatiivisen yhtiön.

– Jos kauppahinta olisi 100 milj. euroa, pääomasijoittaja tekee Newcoon oman pääomansijoituksen 40 milj. eurolla  ja hakee pankkirahoitusta 60 milj. eurolla. Tällä rahoituskombinaatiolla maksetaan ostettavan yrityksen kauppahinta.

– Oletetaan, että operatiivisen yhtiön liikevaihto on 160 milj. € ja liikevoitto on 15 milj. €.

– Pääomasijoittaja siirtää operatiivisen yhtiön tuloksen newcoon ja maksaa sillä kauppahinnan velan, korot ja lyhennykset.

– Hyvässä tilanteessa 4-5 vuoden aikana velka on lyhennetty ja pääomasijoittaja myy operatiivisen yhtiön eteenpäin samalla 100 milj. euron kauppahinnalla. Tuotto omalle 40 milj. euron sijoitukselle on kuitenkin varsin hyvä, koska yhtiö myydään velattomana ja 40 milj. € sijoituksesta saadaan takaisin 100 milj. €. Yhtiö on siis omalla kassavirrallaan maksanut valtaosan kauppahinnasta takaisin lyhentämällä velkaa.

Useimmiten pääomarahasto parantaa rahaston omaa IRR (Internal Rate of Return) tuottoa siten, että rahaston omasta sijoituksesta (40 milj. €) vain 4 milj. € on omaa pääomaa newcon taseessa ja loppu 36 milj. € on rahaston antamaa omistajalainaa. Jos yhtiöllä on mennyt normaalisti, käytetään ensimmäiset velan lyhennykset omistajalainan lyhentämiseen. Hyvässa tapauksessa 2-3 vuoden sisällä on 36 milj. € omistajalainaa lyhennetty,  jonka jälkeen pääomasijoittajalla on yhtiössä enää sijoitettuna 4 milj. € omaa pääomaa. Seuraavaksi yritys lyhentää pankkilainaa mahdollisimman nopeasti. Kun operatiivinen yhtiö sitten myydään eteenpäin muutamien vuosien jälkeen voi pääomasijoittaja laskea tuotoksi 1) pieni korkotuotto omistajalainalle parin vuoden ajalta ja 2) valtava oman pääoman tuotto 4 milj. euron osakepääomalle. Näin siitä huolimatta, että yhtiön kauppahinnan arvo ei ole kehittynyt lainkaan viiden vuoden aikana.

Uskon kuitenkin, että velkavivutettujen yrityskauppojen tuotto tulee merkittävästi tippumaan myös eläkeyhtiöiden osalta seuraavien vuosien jälkeen. Kun aiemmin on yrityskauppoja varten saanut yli 60 % (joskus jopa 80 %) lainaa, ovat pankkien vakavaraisuusvaatimukset myös yrityskauppojen osalta pienentyneet siten, että kauppahinnasta ehkä 30-40 % voi olla enää lainaa. Nyt pääomasijoittajan pitää laittaa merkittävästi enemmän omaa rahaa kiinni ja pitää rahaa yhtiössä pidempään kiinni, mikä voi jopa puolittaa pääomarahastojen tuoton. 

Norvestian teollisuussijoituksia ei yleensä vivuteta, vaan sijoitukset on toteutettu pääsääntöisesti omalla pääomalla. 

Lue Punaista mukia