Mitä markkinapaniikit kertovat markkinoiden tehokkuudesta?
Niin sitten saatiin tällekin syksylle kunnon syysmyräkkä kuten niin monena vuotena. Ilmiö on sen verran yleinen, että ehkä sitä pitäisi odottaa normina. Toisaalta ei sekään aina toteudu, olen itse sitä kiroillut muutamaan otteeseen puttieni kanssa. Ja toisaalta rysäysten pohjiakin on vaikea tietää. Itse tein ostoja viime perjantaina olettaen kuopan olevan siinä, mutta maanantai olikin syvin droppipäivä. No, onneksi sain vielä muutaman lapun laariini nostamalla velkavipua.
Kun pudotus on päällä, monet aika irrallisen oloiset tekijät voivat siihen vaikuttaa. Niitä ei kukaan tiedä etukäteen. Maanantai oli indikaattoreissa poikkeuksellinen piikki jopa monien vuosien mitassa. Mutta mitä markkinapaniikit kertovat markkinoiden tehokuudesta?
Markkinoiden tehokkuusteorian mukaanhan markkinat hinnoittelevat aina arvopapereiden hinnat oikein puhtaasti rationaalisin perustein. Osakkeiden hintaan on leivottu niiden tulevat kassavirrat diskontattuna korkotasolla. Markkinat tietävät kassavirrat ja korkotason sen verran tarkasti, että virhehinnoitteluja on turha etsiä. Siinä tapauksessa ostojen ja myyntien ajoituksella ei ole käytännön merkitystä, koska et saa siitä koskaan etua verrattuna muihin markkinatoimijoihin. Markkinat ovat jumalan kaltainen tiedon ja kalkyylien verkosto. Mikään ei pysy siltä salassa.
Jos markkinat ovat todella näin tehokkaat, kuinka koetut hurjat markkinapaniikit ja niiden vastaliikkeet ovat mahdollisia? Tämän aiheuttivat pelot Kiinan talouden hidastumisesta, kun se devalvoi valuuttansa kolmesti, ja velkavetoisten amatöörien hallitsema Shanghain pörssi jatkoi romahdusta lyhyen tauon jälkeen. Muutamassa päivässä käytännössä kaikki maailman osakkeet roiskaistiin alas jopa kymmeniä prosentteja. Periaatteessa siis niiden kassavirtalaskelmia painettiin rajusti alaspäin, tai sitten korkotasoon odotettiin huomattavia muutoksia.
Koska juanin devalvointi ei ainakaan aiheuttanut paineita korkotason nousuun Kiinan ulkopuolella, kassavirtojen odotettiin laskevan reippaasti. Tässä on tietysti järkeä, jos yhtiöillä on huomattava Kiina-kytkös. Mutta roiskaus iski myös sellaisiin osakkeisiin, joilla ei ole minkään vertaa Kiinan kanssa tekemistä – muuta kuin sillä yleisellä tasolla, että oletettu talouden hidastuminen vaikuttaa jossain määrin kaikkiin yhtiöihin. On silti aika mahdoton perustella, että vaikka jokin aika sitten historiansa parhaan tuloksen esitellyt Sampo poksahti alas kymmenkunta prosenttia.
Toisaalta, jos paniikkia voi tällaistenkin yhtiöiden kohdalla pitää perusteltuna – kuten monet analyysitahot ehtivät tehdä – niin kuinka tehokkaiden markkinoiden teoriaan istuu, että monet osakkeet palasivat paniikin hellitettyä aika samoihin hintoihin kuin viikko sitten ennen rysäystä. Voivatko kassavirta- ja korkoanalyysit heitellä muutamassa päivässä näin hurjasti – perustellusti?
Eivät tietenkään. Paniikki hellitti, kun Kiinan keskuspankki laski ohjauskorkoa ja tarjosi pankeille mittavan elvytyspaketin. Toki sillä on merkitystä, mutta nuo toimet eivät olleet sitä luokkaa, että vuoristorataa voisi pitää rationaalisena. Eikä, sitä paitsi, Kiinan toimia voi pitää yllätyksenä. Oli täydet syyt odottaa, että se jatkaa elvytystoimia devalvoituaan juanin. Jos markkinat olisivat todella tehokkaat, ne olisivat ottaneet sen huomioon. Ja sen, että Shanghain velkavivutettu pörssi oli yhä matkalla alas korkean hinnoittelun ja piensijoittajien velkavivun purkamisen seurauksena.
Tietysti on mahdollista, että markkinat olivat kuin olivatkin oikeassa rysäyksessä – jos maailmantalous todella hidastuu oleellisesti, monet yhtiöt ovat vaikeuksissa. Kun USA:n hallitus kieltäytyi pelastamasta Lehman Brothersia 2008, myrsky oli perusteltu, koska kukaan ei tiennyt, mitkä rahoituslaitokset selviäisivät veloistaan. Rahamarkkinat jäätyivät ja samalla koko talous.
Mutta jos Kiina-kortti oli näin merkittävä – mielestäni ei – niin siinä tapauksessa markkinat ovat olleet väärässä viime päivinä, kun ne ovat hinnoitelleet osakkeet samoihin hintoihin kuin ennen ropsausta. Markkinoiden molemmat tuomiot eivät voi olla oikeita. Talouden fundamentit eivät voi loikkia tuolla tavalla muutamassa päivässä.
Oman käsitykseni mukaan paniikki ei ollut perusteltu ainakaan hyvin monien yhtiöiden kohdalla. Paniikit ovat määritelmänsä mukaisesti massapsykologisia ilmiöitä, joissa sijoittajat hurjistuvat odottamattomista uutisista ja kurssien syöksystä, jonka jälkeen he ampuvat ensin ja kysyvät sitten miettimättä montakaan minuuttia. Kun paniikki hellittää ja rationaaliselle puntaroinnille jää aikaa, kurssit alkavat toipua. Monet ostavat myymänsä osakkeet takaisin aiempaa selvästi kalliimpaan hintaan kiroillen hermoiluaan tai perustellen hysteeristä toimintaansa tarkoituksenmukaisella varovaisuudella.
Toki markkinapaniikit hätkäyttävät jokaista. Kun sellaiseen törmää, on itsellänikin kiire sukeltaa uutisvirtaan saadakseni selvää paniikin syystä. Mutta valtaosa sijoittajista ei käsitykseni mukaan toimi analyysin vaan tunnepaineen perusteella. Näitä viime vuosien markkinapaniikkeja on enimmäkseen ollut vaikea perustella useimpien osakkeiden kohdalla. Viime syksynä sen aiheutti Ukrainan kriisin eskaloituminen. Siitä tietysti oli kovat seuraukset vahvat Venäjä-kytkennät omaaville yhtiöille, mutta useimmille kriisillä ei ollut mitään merkitystä. Silti markkinapaniikeissa kaikki osakkeet sukeltavat.
Toki markkinat ovat arvioissaan yleensä pääpiirteissään oikeassa. Kun talous kasvaa, pörssit nousevat, ja päinvastoin. Tulostaan parantavien yhtiöiden kurssin suunta on nouseva ja päinvastoin.
Paniikit – ja toisaalta ostohysteriatkin- ovat kuitenkin psykologisia ilmiöitä, joilla ei ole paljoakaan tekemistä rationaalisen tehokkuuden kanssa. Markkinat tekevät paljon virheitä. Muuten volatiliteettia ei olisi ainakaan merkittävässä mitassa.
Toinen asia on, kuinka helppoa anomalioista on hyötyä, mutta ei se mahdotonta ole johonkin mittaan. Olen harrastanut niin paljon teknistä analyysia ja lyhyttä treidausta, että itse en ainakaan käytännössä koskaan osta kalleimpaan tai myy halvimpaan hintaan, kun kurssikehitystä tarkastellaan edes muutaman kuukauden jaksoissa. Eivät markkinat tehottomatkaan ole, mutta sijoittaminen on inhimillistä toimintaa, ja sen vuoksi siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin puhtaasti rationaaliset ja huolella punnitut analyysit.
Maanantain crash ei johtunut
Maanantain crash ei johtunut paniikista tms.
Kyseessä oli margin callit, jotka pakkomyivät ylivivutettuja positioita kurssien laskiessa.
Toisin sanoen välittäjien algot huomasivat jo perjantaina, että osa asiakkaiden positioista täytyy keventää. 1 min varoitus ja sitten algo myy kunnes velkavipu on sovitussa suhteessa salkkuun. Tämän vuoksi perjantain oli lopussa vesiputousta muistuttava käyrä.
Tämä myynti laskee kursseja ja siitä seuraa lisää margin calleja. Erityistä maanantaissa oli se, että hyvin isot hedgefundit saivat margin calleja. Myyntiin tuli niin suuria määriä osakkeita, että isojenkin yritysten kurssit laskivat merkittävästi.
Eli ihmiset olivat ottaneet liikaa vipua ja sen seurauksena robotit tasapainottivat tilanteen hieman liian kovakouraisesti.
PS. Vastaus kysymykseen, joka saattaa joillekin herätä on "kyllä ja paljon!"
Kiintoisa pointti
Epäilemättä tuo pitänee enemmän tai vähemmän paikkansa, olen josku tuskaillut itsekin margin callien kanssa. Sattuuko löytymään lähteitä, joista voisin aihetta perata tämän rysäyksen tiimoilta?
Joka tapauksessa tässäkin tapauksessa tilanne on se, että markkinoihin vaikuttavat monet tekijät. Ei ole kovin rationaalista pitää liian tiukkaa vipua, jos sen takia on myytävä papereita polkuhintaan huonossa raossa.
Toinen tekijä ovat kaupparobotit, jotka tekevät ostoja ja myyntejä kurssisignaalien perusteella. Aiheesta oli hyvä Gillian Tettin juttu Financial Timesissa, ei vain taida aueta kuin tilaajille.
Mutta sama pointti siinäkin: markkinoihin vaikuttavat monet tekijät, joita perinteinen markkinoiden tehokkuusteoria ei huomioi.
Heikki
Markin callejen lisäksi syöksyssä olivat mukana stop lossit
Uutislinkkiä ei ole. Yo. kirjoitukseni perustui markkinahuhuihin, treidareiden kommenteihin ja kokemukseeni. Todellista syytä tulee tuskin kukaan koskaan virallisesti vahvistamaan.
Markin callejen lisäksi tietysti syöksyssä olivat mukana stop lossit, joiden piti olla riittävän kaukana. Vaan eivät olleet.
Piensijoittajista vain pieni osa ehti panikoimaan ja myymään pohjalla. Käväisy oli niin nopea.
Kauppaa käyvät algot olivat ilmeisen villinä, sillä suureet liikkeet aiheuttivat paljon signaaleja. Algot kuitenkin toimivat aika huonosti tuollaisessa crashissä, sillä niitä ei voi historiatiedon avulla kovinkaan hyvin "kouluttaa", koska tuollaisia crashejä on harvoin.
Vipu on mukava silloin kun se vie oikeaan suuntaan. Jos taas suunta on väärä, niin harva osaa hallita salkkuaan, koska tarvittavat päätökset ovat varsin ikäviä.
Minusta tuo tehokkaiden markkinoiden teoria on yhtä pätevä kuin lausahdus "ihmisillä on hyvä tahto".
Paljon perää varmasti
Kiitos selvennyksestä, tuossa on varmasti paljon perää. Itse lopetin automatisoidun kaupan stoppareineen juuri tästä syystä aikoinaan – odottamattomat syöksyt kävivät usein kalliiksi, ja oikean rajatason vetäminen oli minusta liian vaikeaa.
– "Tehokkaiden markkinoiden teoria on yhtä pätevä kuin lausahdus "ihmisillä on hyvä tahto". –
Erittäin hauska kaneetti, kiitos!
Heikki
Tehoa kuitenkin on
Vaikka markkinoilla on tehottomuuksia, niin kovin harva voittaa indeksin varsinkaan yli 10 vuoden ajanjaksolla. Jos siellä olisi systemaattisia tehottomuuksia silloin näitä yli 10 vuoden ajanjaksolla markkinan voittajia pitäisi olla enemmän kuin vaikka vuoden ajanjaksolla.
Rahastoista on tietoa. http://www.spindices.com/documents/spiva/spiva-us-mid-year-2014.pdf
Tuossa sanottiin, että yksikään rahastoluokka ei voittanut indeksiään 5 vuoden ajanjaksolla.
Ei ne markkinat ainakaan kauhean tehottomia ole, koska muutenhan nuo ammattilaiset pääosin voittaisivat indeksin. Ja selkeästi kun 5 vuoden voittajia on huomattavasti vähemmän kuin vuoden aikana, noilla rahastonhoitajilla ei ole systemaattista etua suhteessa mekaaniseen indeksiin. Mitä lyhyempi aika sitä enemmän vaikuttaa onni ja pidemmällä ajalla vaikuttaa taito.
Kyllä ja ei
Eivät markkinat tehottomatkaan ole kuten sanoin, mutta eivät ne umpitehokkaatkaan ole. Rahastonhoitajien ammattitaidosta taas voi olla monta mieltä…
Kyllä indeksin voittaminen onnistuu – ainakin oma salkkuni on jonkin verran voitolla OMX Pohjoismaiden indeksiin nähden, johon sitä vertaan.
Tein vuosi sitten juttusarjan Pohjoismaisia laatuyhtiötä. Jos olisi ostanut ao osakkeita juttujen ilmestymisen aikaan, olisi tosi reippaasti voittanut po indeksin. Ao mallisalkku ei ollut järin leveä, mutta toistakymmentä osaketta kuitenkin. Vertailujakso on lyhyt, mutta erokin tosi iso. Omassa salkussa on muutakin kuin juttusarjan osakkeita, mutta iso pala niistä koostuu. Palaan jossain välissä tarkemmin tähän asiaan luullakseni.
Ja nyt oleellinen pointti oli markkinavolatiliteetti – eivät talouden fundamentit heilu niin rajusti kuin pörssikurssit, joten kläppiä löytyy molempiin suuntiin.
Heikki
Vertailu on vaikeaa
Rehellinen vertailu on vaikeaa. Mikäli ostat myös pieniä suomiosakkeita niin silloin pitää valita sellainen indeksi missä myös niitä on. Yksiköön rahasto ei itse vertaa itseään sellaiseen indeksiin. Ja toinen on tietenkin salkun heilunta, sitäkin pitää verrata. Pääsääntö on jos on vähemmän osakkeita kuin indeksissä niin heiluntaakin on enemmän. Heilunta voi olla myös 'piilevää'. Joku yritys voi mennä vuosia tai jopa vuosikymmeniä kuin juna, mutta sitten tapahtuu jotain ja meno loppuu.
Tälläinen esimerkki on esim Coka Cola. Se nousi kivasti vuodesta 1982-1998, mutta sitten meno loppui ja kurssi ei ole vieläkään tuolla vuoden 1998 tasolla.
http://finance.yahoo.com/echarts?s=KO+Interactive#{"useLogScale":true,"lineWidth":"4","range":"max","allowChartStacking":true}
Osingonjakopolitiikka
Yahoon Coca Cola -käyrä lienee ns. hintaindeksin mukainen.
Tätä nykyä yhtiö näyttäisi jakavan kvarttaaliosingot. Mutta ostaako lisäksi omia osakkeitaan?
Onko osingonjakopolitiikka ollut nykyisenkaltainen myös vuosina 1982-1998.
näinkin mutta
— Mikäli ostat myös pieniä suomiosakkeita niin silloin pitää valita sellainen indeksi missä myös niitä on. Yksiköön rahasto ei itse vertaa itseään sellaiseen indeksiin. —
No joo, mutta oleellista on, voitko voittaa indeksisijoittamisen tavalla tai toisella. Jos sijoitat pohjoismaisiin osakkeisiin, vertaat varmaan sitä kyseiseen isoon indeksiin. Tai sama se mulle mihin vertaa, mutta mikä se indeksi sitten on mihin pitää sijoittaa, jos ei kerran indeksiä voi voittaa?
— Ja toinen on tietenkin salkun heilunta, sitäkin pitää verrata. Pääsääntö on jos on vähemmän osakkeita kuin indeksissä niin heiluntaakin on enemmän. Heilunta voi olla myös 'piilevää'. Joku yritys voi mennä vuosia tai jopa vuosikymmeniä kuin juna, mutta sitten tapahtuu jotain ja meno loppuu. —
Tämä on totta ja siksi lyhyt vertailujakso on huono mittari. Toisaalta kukin voi myös vaihdella salkkunsa sisältöä jos katsoo että joku osake on yli- tai alihintainen tai muuten perusteltu vaihdettavaksi. Itse möin pois em salkussa olleen Elektan aikaa sitten kun en ollut sen tuloskuntoon tyytyväinen jne.
En tiedä pärjäänkö indekseille ajanjaksolla x tai y mutta nyt olen tyytyväinen, en vaihda strategiaani toistaiseksi, indekseissä on paljon surkeita yhtiöitä joita en halua omistaa, loikkikoot ajoittain vaikka kuinka paljon.
Heikki
Mielenkiinnolla odotamme
"Tein vuosi sitten juttusarjan Pohjoismaisia laatuyhtiötä. Jos olisi ostanut ao osakkeita juttujen ilmestymisen aikaan, olisi tosi reippaasti voittanut po indeksin. Palaan jossain välissä tarkemmin tähän asiaan luullakseni."
Esim. Tukholman yleisindeksi on vuodessa noussut yli 10 %. Eikö esitellyistä osakkeista NCC, H&M, Atrium, Elekta ja TGS Norjasta ole suunnileen kaikki laskeneet vuodessa?