”Naapuruus Venäjän kanssa on kuin lottovoitto suomalaisille”
Otsikko ei ole oma näkemykseni, vaan kyllä se on hyvin paljon merkittävämmältä henkilöltä, itse herra vuorineuvos Ilpo Kokkilalta.
Arvio on esitetty YLEn venäjänkielisille uutisille, mutta pahus vie, nykyään on nuo käännösohjelmat. Lausunto annettiin toki jo ennen Krimin valtausta, mutta kyllä se annettiin taatusti sen jälkeen, kun 30.11. 1939 oli arvottu ensimmäiset kranaatit.
Kokkilan lisäksi myös pörssiyhtiö SRV on antanut oman lausuntonsa:
”SRV Yhtiöt Oyj on pörssiyhtiö, jonka Code of Conduct -ohjeistuksessa todetaan, että yhtiön varoja, resursseja tai tiloja ei käytetä poliittiseen yhteistyöhön. Tästä johdetun sisäisen toimintaohjeen mukaisesti SRV ei osallistu poliittiseen toimintaan, eikä tue poliittisia liikkeitä tai ehdokkaita.”
Jos joku on kesälukemisen puutteessa, kehotan tutustumaan H. C. Andersenin kertomukseen Pienestä tulitikkutytöstä, siinä on realismia!
Jokainen joka tavallani on rakennuttanut omilla rahoillaan keskelle korpea pikkuruisen hirsimökin tietää, miten rakennusvalvonta toimii. Kestävyyslaskelmat tarvitaan paksuista hirsistä tehdyssä ”komerossa”, jossa hirsien välissä ei paljon tilaa ole.
Kun taasen rakennettiin Turkuun silta minimaalisella betonilla ja yleisellä rahoituksella, kestävyydellä ei ollut niin nokon nuukaa. Maskussa aikoinaan okt-rakentaminen oli vaikeaa, kun oikein mikään ei tahtonut kunnalle kelvata. Voisi ajatella, että okt on rakentajaperheen yksityisasia, joka piilotetaan kotirauhan saamiseksi pensaitten ja puitten siimekseen. Sen sijaan ns. julkisten rakennusten osalta voisi ulkonäköä hiukan katsoakin.
Edellä kuvattu tilanne johtuu siitä, että rakentaminen on Suomessa peräti korruptoitunutta. Yksityiset rakennuttajat eivät ymmärrä maksaa lahjuksia virkamiehille ja poliitikoille, minkä takia rakennusvalvonta käyttää koko virkavaltaisen intonsa em. mökkeihin ja tupiin.
Korruption korkein aste on puolueitten tunku kiinteistösijoittamiseen, mallia kepun Nuorisosäätiö ja AY:n Lumo. Siis rakentamisesta päättävät ovat markkinaosapuolia!
Sitten on tarvehankinta. Perustuslakimme 16 ja 19 § takaa kansalaisille perusopetuksen ja sosiaaliturvan. Perustuslaissa ei ole erikseen määrätty julkisen sektorin tehtäväksi järjestää peli- ja konserttihalleja. Olen ollut erittäin tympääntynyt kok:n koottuihin selityksiin Helsinki Gardenista: ”kun demareillakin on, kepullakin on, Tampereellakin on”. Juuri Orpon hallitus on säästöjen takia tinkinyt esim. sosiaaliturvasta, varmasti se joillakin vakavastikin kirpaisee. Mutta Jan Vapaavuori on jatkanut vanhalla ”tyylillä”, vaikkei siitä tyylipisteitä jaetakaan.
Tämä kokoomuksen tapaus, eikä rakennussektori ole sekään ainutlaatuinen korruptiotapaus.
Haluan puolustaa koomusta sillä kyllä muutkin puolueet ovat korruptoituneita. Vasemmistoliitto ja SDP saavat käsittääkseni laajalle levinnyttä vaalirahoitusta esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeiltä ja niitä lähellä olevista liiketoimista joista taisit mainitakin yhden, Lumo kodit Oy:n.
Tämä kokoomuksen tapaus antaa kuitenkin hyvän esimerkin siitä miten lobbausta kannattaa tehdä lain mukaisella tavalla. Poliitikoille annetaan ”tietoa” lobbarin kautta. Rahaa ei tässä siirry.
Raha siietään lobbarin taustalla vaikuttavan tahon kautta pienissä erissä monille kyseisen puolueen edustajien erillisille vaalitileille, joita on valtiovallan tarkistusviraston (VTV) mukaan yhteensä muistaakseni yli 6000 (tämän jälkeen heiltä meni laskut sekaisin eikä tutkimusta jaksettu jatkaa kun oli niin paljon tutkittavaa). Vältetään turha julkisuus kun siirrettävä raha jaetaan riittävän pienissä erissä.
Suomen korruptiojärjestelmä on mielestäni selkeä ja lainmukainen. On selvät pelisäännöt siitä miten poliitikkoja lobataan ja miten rahat siirretään.
Ministeri Rydman yritti hieman suitsia toista korruption muotoa, poliittisia virkanimityksiä. Rydman:n mielestä on väärin että valtio maksaa erilaisille keskusjärjestöille tukea siitä että näiden keskusjärjestöjen ensisijainen tehtävä on lobata (korruptioida) poliittikkoja. Rydman:n mielestä on väärin että valtio maksaa siitä että ikääntyneet poliitikkot saavat näin suojatyöpaikkoja joiden ensisijainen tehtävä on lobbaus (poliittinen tarkoitusperähakuinen vaikuttaminen eli korruptio). Rydman taitaa epäonnistua. Yleensä tämän tyyppiset häiriköt siivotaan pois tärkeistä tehtävistä. Vain joskus harvoin käy hyvin.
Suomalainen ja globaali korruptio voi olla lainmukaista, mutta lait olisi syytä muuttaa. Käytännössä kaikki yksityinen vaalirahoitus yksityisten toimijoiden, säätiöiden ja muiden yleishaitallisten yhdistysten (nämä voisivat olla hyödyllisiä ilman niiden vaalitukien korruptoivaa vaikutusta) kautta olisi kiellettävä ja löytää toinen tapa tukea vaaliehdokkaita. Jokainen voi itse miettiä mitä tulisi tehdä.
Käytännössä suurimmat tuotot ”investoinneista” tulevat lobbaamisesta missä puhutaan tuhansien prosenttien hyödyistä käytettyihin rahasummiin nähden. Ilmiö on globaali ja käytännössä vain totalitarismeissa sitä ei tapahdu.
Täsmentäisin viimeistä kappalettani. Ilmaisu ”tarveharkinta” viittaa järkevyyteen, mutta asia on myös juridinen. Perustuslaki ”velvoittaa” julkista sektoria huolehtimaan perusopetuksesta ja sotesta, olkoonkin, että perustuslain pykälät tulkitaan liian usein ohjeellisiksi kyseenalaisin perustein. Suuri osa tuhlauksesta tapahtuu kunnissa ja siitä on selvää oikeuskäytäntöä KHO:lla, kunnan tehtävät voidaan valituksen jälkeen tuomita hyvinkin rajallisiksi https://piksu.net/tuhlaamisen-sietamaton-keveys/