Nykyinen energiakriisi ei ole iloinen asia, mutta itse löydän siitä myös hyviä puolia. Siitä kärsiminen tai hyötyminen on yksilöllinen asia, mutta yritän löytää muutaman hyötynäkökulman. Osa niistä on toteutumatta ja siten ne ovat arvailuja siitä mitä voi tulevaisuudessa tapahtua. Jääköön nähtäväksi mitkä niistä toteutuu ja mitkä eivät pidä ollenkaan paikkaansa.

Aloitetaan ensin siitä tosiasiasta, että energiakriisi olisi tullut eteemme ennemmin tai myöhemmin. Nyt se tuli ennemmin. Tämä tarkoittaa, että sen ratkaiseminen nopeutuu eli energiatehokkaiden ideoiden muuttaminen käytännön ratkaisuiksi kiihtyy. Tämä on spekulatiivinen hyöty toistaiseksi, koska näyttöjä energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöönotosta on vähän tai en vain ole niitä huomannut. Se mitä tarkoitan energiakriisillä on pulaa energiantuotannosta ja sen hyödyntämisestä. Aurinkohan tuottaa tarpeeksi energiaa maapallon tarpeisiin, mutta sitä ei voida nyt hyödyntää riittävästi. Voidaan siksi puhua myös resurssipulasta. Tämä resurssipula ei ole riippuvainen ilmastonmuutoksesta vaan johtuu ennen kaikkea liiallisesta kulutuksesta. Se ei myöskään johdu suoraan liiallisesta ihmismäärästä vaan ennen kaikkea siitä eniten kuluttavasta vähemmistöstä maapallolla. Miljardi ihmistä kuluttaa resursseja keskimäärin noin 30 kertaa enemmän kuin muut vajaa seitsemän miljardia. Kestävä määrä resursseja kulutetaan nyt keskimäärin vuodessa elokuun alkuun mennessä. Jokainen voi itse päätellä mitä tapahtuu, kun loppu seitsemän miljardia haluaa samanlaisen elintason kuin tuolla miljardilla.

Nykykriisin yksi parhaimmista hyvistä puolista on, että miljardin vähemmistöstä suuri osa on havahtunut liialliseen resurssien käyttöön ja ymmärtää paremmin ettei niitä ole varaa tuhlata. He ovat alkaneet säästämään niitä. Se myös näkyy suurempina hyötyinä suuressa mittakaavassa. Energiansäästö on välttämätöntä ja se onkin lähtenyt hyvin käyntiin monissa maissa, joissa sitä on tuhlattu kuten Suomessa. Säästötavoilla ei ole niin suurta väliä, koska lopulta kaikki resurssit ovat energiaa tavalla tai toisella. Tässä kontekstissa ei siis ole väliä mitä energiamuotoa tuhlataan. Hiilivedyistä kuten maakaasusta ja öljystä puhutaan eniten, mutta yksi tärkeä asia niistä unohtuu. Erityisesti maakaasua tarvitaan lannoitteissa tarvittavien urean ja ammoniakin valmistukseen.

Kriisin seurauksena monet energiantuhlaajat menevät konkurssiin tai joutuvat keskeyttämään toimintansa talveksi ja tämä on hyvä asia. Jälkimmäinen ei ole hyvä asia pienemmälle väestöryhmälle, mutta kokonaisuutta katsoessa sitä voi pitää hyötynä. Esimerkiksi tomaattien kasvattaminen kasvihuoneissa talvella Suomessa on suurta energiantuhlaamista. Niitä pitäisi tuoda talvikaudella niistä maista missä auringon tuottama energia tuo maksimaalisen hyödyn. Energiakriisi hyödyttää myös suomalaista energiaomavaraista raskasta teollisuutta sen kilpailukyvyn parantumisen myötä. Kun kilpailijat joutuvat lopettamaan toimintansa korkeiden energiahintojen vuoksi niin suomalaisyritykset saavat paremmin tuotteitaan kaupaksi ja myös korkeammilla hinnoilla. On sillä toki negatiivisia vaikutuksiakin kysynnän mahdollisessa pienenemisessä, mutta hyödyt näyttäisivät olevan suurempia suomalaisille.

Muista hyödyistä voi mainita muun muassa, että venäjä-riippuvuuden havaitsemisen myötä ollaan myös huomattu riippuvuutta muihin ongelmiin kuten Kiina-riippuvuuteen monilla eri aloilla. Lisäksi aloitetaan panostamaan myös muihin uusiin energian tuotantotapoihin kuin tuulivoimaan tai aurinkoenergiaan kuten ydinvoimaan. Omassa elämässäni hyötyjä en ole juurikaan löytänyt. Lukemista olen lisännyt turhan netin selaamisen sijaan, mutta muita hyötyjä en ole kokenut vielä löytäneeni energiakriisistä.

Onko joku löytänyt energiakriisistä muita hyötyjä kuin edellämainitut? Onko lukijoilla henkilökohtaisesta elämästä löytyneitä hyötyjä energiakriisistä kuin energia-alan sijoitusten arvonnousut?

Hyvää viikonjatkoa!

– Tommi T