Onko vaurastuminen vain kuvitelma
Helsingin Sanomat kirjoittaa 3.9. kuluttajahintojen laskeneen vuosina 1995-2015. Silti vanhoina hyvinä aikoina monia asia oli saavutettavissa suhteellisesti vähemmällä työllä.
HS artikkelissa oli vertailtu paljonko vuoden 1995 ja 2015 päivän keskipalkalla saisi erilaisia kulutushyödykkeitä. Mm. banaaneja, maitoa ja tiskiharjoja saisi 2015 päiväpalkalla noin 30 – 50 % enemmän kuin kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Samoin kestokulutushyödykkeitä (TV, matkapuhelin, kulmasohva) saisi vähemmillä työtunneilla nyt kuin 20 vuotta sitten.
Toisaalta monet tutkimukset kertovat, että viime vuosikymmenien talouskasvusta ovat hyötyneet lähinnä rikkain 1 % sekä kehitysmaiden keskiluokka (mm. Stiglitz: The Great Divide).
Lukiessani McNeill & McNeillin kirjaa ”Verkottunut ihmiskunta” törmäsin (sivulla 438) seuraavaan tietoon amerikkalaisten ostovoimasta reilut 100 vuotta sitten: ”Henry Fordin tehtaan työntekijä pystyi ostamaan kahden kuukauden palkalla itselle T-mallin Fordin”.
Onnistuuko sama tänä päivänä vaikkapa Uudenkaupungin autotehtaan työntekijältä? Tämän päivän halvin Ford taitaa olla Fiesta ja jostain löytyi sille hinta 14 642 €. Jakolasku suomalaisten keskiansiolla (3 538 €) tai mediaaniansiolla (3 135 €) antaa auton ostoon tarvittaviksi työkuukausiksi 4,1 – 4,7. Siis palkka ennen veroja, verot nostavat auton hankintaan tarvittavat työkuukaudet 6-7:ään.
Toinen jo aikaisemmin löytämäni esimerkki edistyksen puutteesta on asuntojen hinnat. Asunnon maksamiseen suomalaisella keskipalkalla meni 1960, 1980 ja 2011 suunnilleen yhtä monta eli 68-73 työkuukautta. Ala tarkemmat luvut Tilastokeskuksen sivuilta.
Taulukko 1. Keskimääräinen kuukausipalkka ja asunnon neliöhinta 1960, 1980 ja 2011
|
Vuosi |
Bruttopalkka euroa/kk |
Keskimääräinen neliöhinta, euroa |
70 m2asunnon hinta, euroa |
Montako kk meni maksamiseen 1) |
|
1960 |
77 |
80 |
5 600 |
73 |
|
1980 |
625 |
500 |
35 000 |
56 |
|
2011 |
3 460 |
3 352 |
235 000 |
68 |
Eli onko palkkatyöläisen vaurastuminen ollut vain näennäistä ajanjaksona, jona maailman talouskasvu oli ennätyksellistä; vuosina 1950-1990 talous kasvoi kuusinkertaiseksi (McNeill & McNeill s. 454).
Ei ihan näennäistä
Kyllä kuvattujen teollisuustuotteiden halventuminen on kuitenkin merkittävää, vaikka inflaationkin osuus palkkojen nousussa on merkittävä. Reaaliansiot ovat silti kasvaneet. Ja tietysti riippuu mitä listaan laitetaan. Olisi kiintoisaa nähdä vaikka lentolippujen suhteellisen hinnan muutos, ja tietoteknisen datan – kuten puhelinlaskujen.
Toisaalta monien hyödykkeiden laatu ja varustelutaso on ihan toista nykyään. T-mallin Ford oli aika alkeellinen vehje. Huomattavasti paremman auton kuin se saa tänä päivänä käytettynä muutalla satasella jopa, ja parin kuukauden kuukausipalkalla saa jo vuosia kestävän hyvän käytetyn perusauton.
Asuntojen hintakehitys on hiukan ihmeellinen, koska rakennusteollisuuden kehtiyksen olisi pitänyt pudottaa periaatteessa enemmmän työhintaa. Toisaalta tuo neliöhinta tuntuu aika kovalta tuossa listassasi, reilusti yli kolmen tonnin neliöhinta ei pidä kutiaan ainakaan haja-asutusalueella, Hesassa varmasti.
Ruoan suhteellinen osuus kuluttajien menoista on pienentynyt koko ajan, vaikka ravinnon laatu on parantunut. Se kuvaa todellista elintason kasvua aika hyvin. Samoin se, kuinka paljon rahaa käytetään matkailuun ja muihin itsensä hellimispalveluihin. Ero lapsuuteeni 60-luvulla on iso.