Operaatio Elop
Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen
Tätä kirjaa oli odotettu. Nokian menestystarinasta on kirjoitettu monia kirjoja, muun muassa Martti Häikiön Nokian kolmiosainen historiikki ja Jorma Ollilan kirja Mahdoton menestys. Aikaisemmat kirjat antoivat Nokian tarinasta kuitenkin liian puhtoisen kuvan, eivätkä juuri vastanneet tärkeimpään kysymykseen: miksi asiat menivät niin kuin menivät? Itsekin olen näitä kysymyksiä tällä palstalla usein pohtinut.
Pekka Nykäsen ja Merina Salmisen kirja Operaatio Elop on hyvä avaus vastauksien löytämiseksi. Teosta varten on haastateltu yli sataa henkilöä, joista useimmat ovat olleet Nokian palveluksessa. On hienoa, että nokialaiset uskaltavat vihdoin puhua, vaikka edes nimettöminä. Pelon ilmapiiri on väistymässä.
Kirjaa lukiessa johtopäätös on, että Nokian puhelinliiketoiminnan lähes täydellinen floppi oli yrityksen johdon itsensä aiheuttama. Nokia ylimmässä johdossa tehtiin jo ennen Elopia todella pahoja virheitä ja sorruttiin menestyksen suurimmalla hetkellä yritysjohdon vaarallisimpaan oireyhtymään: ylpeyteen ja ylimielisyyteen.
Elopin johdolla valittiin sitten strategiavaihtoehdoista huonoin ja hirttäydyttiin yksipuolisesti Microsoftin ohjelmistoon ”ostamalla sika säkissä”. Valittiin suurin riski ja pieni tuotto-odotus, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Elopin ehkä yksi typerimmistä puheista ”palavasta öljylautasta” viimeisteli Nokian käyttöjärjestelmän Symbianin täydellisen ja nopean tuhon. Ironinen yksityiskohta on, että puhe ei ollut edes Elopin keksimä, vaan sen ajatus on kopioitu muutosjohtamisen oppikirjasta.
Operaatio Elop -kirjan pitäisi kuulua yritysjohtajien iltalukemistoon silloin kun tuntuu siltä, että kaikki onnistuu ja menee kovaa, mutta mopo ei kuitenkaan ole vielä lähtenyt käsistä. Toinen klassikko on Mauno Saaren kirja Minä, Christopher Wegelius. Vaikka SKOP:in ja Nokian toimialat poikkeavat täysin toisistaan ja aikakausikin on toinen, on tarinoissa myös paljon yhtäläisyyksiä; molemmat alukset ajoivat kivikkoon komentosillalla tehtyjen pahojen virhearviointien seurauksena.
—
Lue Punaisen mukin blogia.
Mitä eikö korkeat työvoimakustannukset olekaan syy alamäkeen
Tuossa alempana kirjoittajat ovat hyvin vakuuttuneita siitä, että Suomen talouden ongelmien syynä on pöhöttynyt virkamieskunta tai monimutkainen yhteiskunta. Ja enimmäkseen sijoittajakunta on sitä mieltä, että palkat Suomessa ovat liian korkeat.
Mutta tuossa Nokia-saagassa suurin syyllinen näyttää olevan johdon typeryys. Ihan samaa voi sanoa maamme puunjalostuksen jättien toilailusta – tappiollisten yritysten ostamista, investointeja sanomalehtipaperiin, joka on ilmeinen auringonlaskun ala.
Ja puheissa aina syyllinen on liikaa palkkaa saava duunari, ei typerä yritysjohto.
Maailman huonoin CEO?
Kirjan toinen kirjoittaja DI Pekka Nykänen tuli jossain mitassa tutuksi KL:n blogien ylläpitäjänä. Tuolloin sain vaikutelman, että joko hänen on vaikea muodostaa käsitystä jostain asiasta tai sitten vaikea asiaansa selkeästi ilmaista.
Linkin kirjoitus ei muuta vaikutelmaa. Siinä todetaan, että yksi virke otettiin yli 300-sivuisesta kirjasta ja sitten se alkoi elää omaa elämäänsä. Muodikkaasti sanottu, mutta mitä kirjoitus tarkoittaa?
Toimittajana Nykänen tietää, ettei media toista koko kirjan sisältöä (minkä tekijänoikeudetkin kieltävät), vaan poimii sieltä jotain.
Toisaalta kirjan kirjoittajan ei pitäisi vetäytyä sen tekosyyn taakse, jota toimittajat käyttävät virheittensä selittelyyn, nimittäin kiireen. Kirjaa pitäisi kirjoittaa siksi kauan, että käsitykset voisi muodostaa paremmin kuin keskellä uutisvirtaa ja käsitykset pitäisi myös pystyä esittämään selkeästi.
Tuon Nykäsen täydennyksenkään jälkeen en tiedä, mitä hän haluaa sanoa.
Itse asiasta totean, että jo -90-luvulla eräs vuorineuvos sanoi, että pienessä firmassa tehdään pienempiä virheitä kuin isossa. Arvonimestään huolimatta hän laski omistamansa firman pieneksi.
Jos firman ja siten firmassa lähes väistämättä ajoittain tehtävien virheitten koko jätetään pois, jo pelkästään Suomesta löytyy lukuisia toimitusjohtajia, jotka eivät ainoastaan ole vieneet firmaansa konkkaan, vaan ovat lisäksi lähteneet firmastaan vankilaan.
Tällaisilla kriteereillä Elop ei ole likimainkaan edes Suomen huonoin yritysjohtaja. Maailman huonoimman tj:n löytämiseksi tarvittaisiin sellaista maailman talouselämän tuntemusta, mitä ko. kirjan kirjoittajilla tuskin on ollut. Kirja jatkaa mielestäni samaa sekavan selostamisen sarjaa, jolla Nykänen Nokiaa KL:ssä on kuvannut esim. silloisessa blogissaan. Ihan kohtuullista olisi muistaa esim. Nokian kurssiromahdus jo ennen Elopin tuloa Nokiaan.