Osake- ja omaisuusarvojen inflatoituminen käynnistymässä

Piksu Media kävi yhdessä Espoon Superosakken kanssa World Money Show tapahtumassa tutustumassa kansainvälisten sijoittajien ajatuksiin ja tuntoihin.

Sijoittajat tuntuvat olevan kaikkialla yhtä ymmällään ja peloissaan. Maaimanlaajuista julkista, näkyvää, keskustelua dominoivat Euroalueen ongelmat ja nimenomaan Eurooppaa uhkaava talouskasvun hidastuminen. Mutta pelko ja huoli ei ollut koko kuva.

Pohjavirta ja suuret kalat kulkevat eri suuntaan kuin näkyvä pinta. Vaarana ei ole niinkään pörssikurssien ja kiinteän omaisuuden arvon romahtaminen talouskasvun hidastuessa vaan päinvastoin, inflatoituminen. Pörssikurssien ja kiinteän omaisuuden liiallisen arvonnousun käynnistyminen on aivan todellinen riski.

Raha on halpaa ja halpana pysyy

Keskuspankkikorot ovat matalalla, raha on halpaa (reaalikorko on -1% tuntumassa) eikä muutosta ole tulossa. Valtiot kaatuisivat velkataakkansa alle, jos vielä keskuspankkikin nostaisi rahan hintaa.

Eikä keskuspankeilla ole intressiä koronnostoihin. Toisen maailmansodan jälkeinen valtioiden velkakupla hoidettiin siististi inflatoimalla pois päiväjärjestyksestä ja samoja lääkkeitä ollaan nytkin nauttimassa.

Keskuspankkikorkoja (Lähde: Suomen Pankki / Bloomberg)

Mutta inflaatio ei ole yksinkertainen asia. Inflatoitua voi nimittäin moni asia. Ylimääräinen rahan tarjonta voi siirtyä palkkainflaatioksi, tavaroiden hintainflaatioksi, osakkeiden hintoihin tai kiinteistöjen hintoihin. Olemme nähneet kaikkia näitä inflaation muotoja ja esimerkiksi vuoden 2009 lama alkoi USA:n asuntoinflaatiolla. Vuoden 2000 jälkeinen keveä rahapolitiikka ei kanavoitunut tavaroiden hinta ja palkkainflaatioksi vaan pullahti esiin asuntokuplana.

Inflaatio kanavoituu osakkeisiin ja kiinteään omaisuuteen

Mutta mitä tapahtuu nyt, kun rahaa saa realisesti alle nollakorolla? Mihin tuo raha kanavoituu?

Ainakaan raha ei kanavoidu valtioiden kautta julkisen sektorin palkkoihin ja tulonsiirtoihin ja sitä kautta kuluttajatuotteiden inflaatioksi. Valtiot nimittäin säästävät.

Raha ei myöskään kunnolla kanavoidu yritysten tuotannollisiksi investoinneiksi ja sitä kautta palkkoihin ja kulutukseen ja kulutustuotteiden inflaatioksi. Ostopääliköt ja yritysjohtajat näkevät kasvunäkymät heikkoina (teollisuuden luottamusindikaattori mataa pohjassa) eivätkä suosittele investointeja.

Jäljelle jäävät osakkeet ja kiinteistöt, joihin rahansa uskaltaa laittaa turvaan. Ne sentään säilyvät kun rahan arvo pankkitilillä tai turvallisissa korkoinstrumenteissa vääjäämättä hupenee.

Japanissa oli 90- luvun alkupuolella sama tilanne. Rahalle ei saanut kunnon korkoa ja osakkeet sentään tuottivat. Niinpä pörssiosakkeet nousivat taivaisiin ja Japanilaisille osakkeille mitattiin 40…50 tasolla olevia keskimääräisiä P/E lukuja.
Maailmantalous kasvaa edelleen 3% vuositasolla ja ensi vuoden alkupuolelle ennustettu väliaikainen kasvun hidastuminen on sekin kohta menneen talven lumia. Sitten ei ole enää mitään pidäkkeitä ja inflaatio-ori irtoaa helposti hallitsemattomaan laukkaan.

Omaisuusarvojen inflatoituminen ei ole hyväksi yhteiskunnalle eikä edes sijoittajalle

Mutta matalat korot jäävät ja riski omaisuusarvojen liialliselle inflatoitumiselle on todellinen. Sijoittaja voi hetken iloita tuosta omaisuutensa näennäisestä kasvusta, mutta yhteiskunnalle kehitys ei ole hyväksi, eikä se ole loppujen lopuksi siunaukseksi edes sijoittajalle.

 

Related Posts

Talous Yhteiskunta

Kiinasta

Viime päivinä markkinat ovat hermoilleet Kiinan kehityksestä, eikä suotta.

Jos suoraan sanotaan, en ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmeessä maailmanhistorian tuhoisinta hallitsijaa Maoa rajattomasti ihaileva kommunistinen valtio

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com