Jatkan viime viikolla aloittamaani juttua arvosijoittamisesta hyvien osinkojen ja niiden uudelleen sijoittamisen eli korkoa korolle –tekijän avulla, joka on tyypillinen strategia mm. Warren Buffetille. Otan esimerkiksi suomalaisille läpeensä tutun yhtiön – en siksi, että se olisi paras mahdollinen, vaan siksi, että se tuskin herättää mielikuvaa mainiosta sijoituskohteesta muuten kuin läpeensä tylsän osinkopaperin muodossa, jos sitäkään.

Po. osake ei ole ollut pitkäjänteisen arvosijoittajan kannaltakaan mahtikohde; paljon parempiakin on löytynyt Suomenkin pörssistä. Mutta näinkin epäseksikäs ja kasvuluvuiltaan huomaamaton yhtiö voi oikealla strategialla tuottaa kärsivälliselle sijoittajalle ällistyttävän hyvin – etenkin jos ei tarvitse maksaa osingosta veroa, kuten on tilanne instituutioiden ja rahastojen kohdalla. Piensijoittajakin voi välttää verot tiettyyn mittaan vähennyksillä.

Kyseinen yhtiö on kaupan kotimainen jättiläinen Kesko. Sehän tuo mieleen lähinnä keskikaljaa särpivän tuulitakkikansan lähiömarketin jonossa. Keskon omistajakin tuonee lähinnä mieleen neloskaljaa särpivän tylsimyksen, joka ei paljoa ymmärrä laadukkaan sijoittamisen ja talouden draivereista kuten teknologiasta ja globaaleista markkinoista, vaan tyytyy helppoon, laiskaan ja keskinkertaiseen osakkeeseen. Siltähän Kesko äkkipäätä vilkaistuna näyttää.

https://www.nordnet.fi/mux/web/marknaden/aktiehemsidan/index.html?identifier=24288&marketplace=24

Noussut Keskon kurssi on ajan mittaan, mutta se pyöri jo parikymmentä vuotta sitten 15 euron tuntumassa, joten nykyiseen rapian 40 euron päällä olevaan kurssiin nähden hinta on hädin tuskin kolminkertaistunut. Kasvusijoittajan silmin se on surkea tulos.

Eivätpä Keskon kasvuluvutkaan häikäise. Parikymmentä vuotta sitten sen liikevaihto oli euroiksi muutettuna n. 6 miljardia ja eps euron kieppeillä. Kymmenen vuotta myöhemmin liikevaihto oli vajaat 10 mrd ja eps parin euron nurkilla. Ihan kivaa kasvua, mutta kaukana häikäisevästä.

Kymmenen vuotta myöhemmin eli tänä päivänä liikevaihto on samaa 10 mrd tasoa ja eps on valunut yhteen euroon. Sama on ollut kaiku askelten pitkin vuosikymmentä. Suomen heikko talous näkyy ja tuntuu Keskossa. Sijoittajan silmissä Kesko on pistänyt pöydän koreaksi korvikekahvilla ja kuivuneella pullalla.

Tai ainakin hätäisesti katsottuna. Kesko on kuitenkin jakanut säntillisesti osinkoa – hiukan heilahdellenkin kasvavaa ja osakekurssiin nähden muhkeaa. Se on tyypillistä kaupan alan osakkeille: osinkotuotto on korkea, koska kasvunäkymien puutteen vuoksi kurssit eivät ylikuumene suhteessa osinkoon.

Ja se tuo makean veden kärsivällisen arvosijoittajan suuhun. Vaikka Keskon kasvu on ollut vaatimatonta, sitä se ei ollut pitkäjänteiselle arvosijoittajalle.

Keskon osake maksoi 30 vuotta sitten 1987 nykyrahassa 3,50 euroa. Tuolloin se jakoi omistajalle hulppeat 0,29 euroa osinkoa. Osinko on jonkun verran heitellyt matkan varrella, mutta keskituotto on ollut vakaa, koska osingon laskiessa myös osakekurssi on laskenut.

http://www.kesko.fi/sijoittaja/osaketieto/osinkopolitiikka-ja-osinko/osinkohistoria/

Osinkojen uudelleen sijoittaminen on siten ollut aina suhteellisesti yhtä kannattavaa, koska osinkoon nähden hinta on pysynyt vakaana. Se on merkille pantavaa, koska väliin on mahtunut rajuja taantumia, etenkin 90-luvun lama.

Jos Keskon korkean osingon olisi sijoittanut uudestaan joka vuosi suhteellisen sopivaan aikaan eli syksyllä – jolloin kurssit ovat yleensä matalimmillaan -, olisi pääoma karttunut siten, että jo kymmenen vuoden kuluttua alkuperäinen osakeluku olisi kasvanut 40 prosenttia. Jos 1987 olisi ostanut tuhat kappaletta osakkeita 3,50 hintaan eli maksanut niistä 3500 euroa, olisi osakkeita ollut kymmenen vuoden päästä 1400 kappaletta.

3500 euroa oli tuolloin toki merkittävä summa, muttei valtava omaisuus – ja summasta riippumatta yhtälön suhdeluvut pysyvät osapuilleen samana, toki hyvin pienet summat nostavat suhteettomasti kaupankäyntikustannuksia. Tuollaisia summia kertyi helposti vaikka pienestä perinnöstä.

Kun Kesko maksoi 1998 jo 0,67 euroa osinkoa osakkeelle, osinkosumma olisi tuolloin ollut jo hiukan vajaat tuhat euroa 3500 euron sijoituksella. Alkuperäiseen sijoitussummaan nähden osinko olisi jo lähes 30 prosenttia. Ja aikaa oli kulunut vasta kymmenen vuotta. (Verojen vaikutusta en ole huomioinut kuten sanottu, vaan tarkastelen asiaa vaikkapa rahastonhoitajan silmin.)

Keskon osingon ja kurssihistorian suhde on sen verran vakaa, että tahti on pysynyt samana läpi vuosien. Salkussa osakeluku olisi liki kolmenkertaistunut tähän päivään osingot uudelleen sijoittamalla. Kompuroinnistaan huolimatta Kesko maksoi viime vuonna 2,50 euroa osinkoa ja tänä vuonnakin 2,0 euroa. Kolme tuhatta osaketta toisivat noin kuuden – seitsemän tuhannen euron vuotuisen osinkovirran. Tuotto olisi kaksinkertainen suhteessa alkuperäiseen sijoitussummaan – joka vuosi, ja odotusarvoisesti tuotto jatkaisi nousuaan, jos Kesko pitää asemansa eikä Suomi taannu lopullisesti.

Sijoituksen markkina-arvo olisi sadan tonnin luokkaa eli se olisi noin 30-kertaistunut. Keskon osakekurssi on hiukan päälle kymmenkertainen ostohetkeen nähden. Korkoa korolle –tekijän ansiosta pääoman kasvu olisi ollut paljon suurempi kuin pelkkä kurssikehitys.

Tavallisen sijoitusasunnon sai noihin aikoihin – ainakin 90-luvun lamassa, jolloin ostimme ensimmäisen kotimme – osapuilleen kymmenkertaisella hinnalla kuin kyseinen 3500 euroa. Jos siis olisi sijoittanut Keskoon tuolloin sijoitusasunnon verran, luokkaa 30 000 – 40 000, ja sijoittanut tunnollisesti aina tuoton takaisin, olisi sijoituksen markkina-arvo aika tarkkaan miljoonan noin laskennallisesti ilman verojen vaikutusta. Osinkotuotto olisi luokkaa 60 000 euroa vuodessa – puolet pääministerin palkasta.

Kukaan täyspäinen ei toki osta yhtä osaketta koko varallisuudellaan. Laskelma kuitenkin kuvaa, miten tehokkaasti korkoa korolle –tekijä toimii pitkällä aikavälillä, jos sitä noudattaa tunnollisesti ja kuormasta syömättä, vaikka sijoituskohteet olisivat päällisin puolin umpitylsiä ja kaukana rikastumisen mielikuvista.

Hajauttamalla sijoitusasunnon verran 30 vuotta sitten Keskon kaltaisiin tylsiin mutta hyviin arvo-osakkeisiin ja noudattaen tunnollisesti kyseistä strategiaa olisi tänä päivänä rikas. Eläkettään ei olisi tarvinnut murehtia enää pitkään aikaan, vaikka olisi aloittanut jo jokin aika sitten syödä kuormasta.

Jos olisi lopettanut uudelleen sijoittamisen jo kymmenen vuotta sitten ja ryhtynyt osinkojen tuhlaajaksi, olisi silti pärjännyt ihan mukavasti. Tuolloin olisi salkussa ollut jo 20 000 osaketta, jotka euron osingolla olisivat tarjonneet pienen kuukausipalkan verran tuottoa. Tänä päivänä tuotto olisi luokkaa 40 000 vuodessa – palkansaajien keskiansion verran.

Kesko on hyvä joskaan ei likikään paras esimerkki arvosijoittajan kannalta keskeisistä tekijöistä: korkeasta kasvavasta osinkotuotosta, joka perustuu liiketoiminnan suhteellisesti pieniin kustannuksiin. Omistajille on varaa maksaa tuloksesta reippaasti. Se on aika tyypillistä kaupan yhtiöille, mutta löytyy niitä muiltakin sektoreilta. Vaikka kasvu on näennäistä, omistajan kukkaro turpoaa korkoa korolle –tekijää hyödyntämällä.

Toki Keskoa paljon parempia esimerkkejä löytyy. Niillä olisi leiponut samalla metodilla jättiomaisuuden tuossa ajassa. En itsekään omista parasta aikaa Keskoa, vaikka se yhä hyvä sijoituskohde onkin, mutta kaupan alalta salkussani on sitä paljon parempiakin, ei toki suomalaisia. Kesko kuitenkin voi palata salkkuuni, jahka liikevaihdon, kannattavuuden ja osakekurssin suhde taas minua miellyttää.

Nostin Keskon framille siksi, että se on luullakseni yllättävä esimerkki – kukaan ei ole kuullut Kesko-miljonääreistä. Keskon kaltaisen arvo-osakkeiden ja korkoa korolle –tekijän hyödyntäminen selittää Warren Buffetin käsittämättömän vaurauden. Hänen sijoituksensa ovat toki olleet Keskoa parempia ja aikaväli paljon pidempi kuin 30 vuotta. Mutta juuri siksi lopputuloksessa ei ole ihmettelemistä.

PS  – Pidän syksyllä Tampereella Sampolan kansanopistossa osakesijoittamisen peruskurssin, jossa käsittelen seikkaperäisesti näitä asioita. Kurssi on tarkoitettu aloittelijoille, mutta saattaa siinä olla yhtä jos toista hyödyllistä kokeneellekin. Kurssi kestää 15 tuntia eri viikoille jaettuna.

Opistolta toivottiin, etten vielä varsinaisesti markkinoisi kurssia ennen kuin kurssisuunnitelmat aikatauluineen on lyöty lukkoon ja julkistettu. Sitä ennen ilmoittautumisia opisto ei voi ottaa vastaan. Pidän asiaa silti esillä sen verran, ettei se unohdu kiinnostuneilta.

Lukija kysyi mahdollisuutta etäopiskeluun. Opiston mukaan se on mahdollista striimin kautta, mutta tarkemmin eivät osanneet sanoa vielä. Veikkaan, että se voi vaatia useamman etäopiskelijan, mutta se selviää myöhemmin. Palaan asiaan.