Kolmesta syystä:

-Sell in May

-Ennen Q1 tulosten julkistusta kohistiin, että nyt nähdään Trumpin tullien vaikutus. Ei tietenkään vielä eikä ohjauksetkaan kovin paljon kertoneet, koska kaikki on auki.

-Kolmas syy on ratkaiseva ja siitä enemmän. Montaa muutakin lähdettä voisi käyttää, mutta valitsin miljardööri Ray Dalion tweetin, jonka copypastasin valikoidusti alle. Pääpointit: USA ei ole entisellään ja Trumpin poukkoilu hankaloittaa tilannetta. Tilauksesta valmistukseen, rahtitilan varaamiseen, lastaamiseen, matkaan Kiina – USA ja purkamiseen kuluu huoletta yksi kvartaali.

Vakaa nero USA:ssa on ehkä uskonut uhkauksensa esim. 100 % tulleista johtavan loistaviin diileihin. Todellisuudessa kauppa vähenee reaaliajassa ja toimitusten palautumiseen kuluu kuukausia. Trump ei ole ainoa kiukuttelija maailmassa ja esim. USA:n valtion bondien omistajillakin, harvinaisten mineraalien ja vaikkapa lääkkeiden raaka-aineiden toimittajillakin on sanansa sanottavanaan. Vakaus ja ennustettavuus olisi hyväksi ja sitä on turha odottaa USA:lta. USA:n ongelmat eivät ole Trumpin syytä, mutta asioita ei korjata hänen konsteillaan.

Joten palaan sijoittamiseen toimien tasolla aikaisintaan syksyllä. Dalion luettelemien reaalisten ongelmien lisäksi on vielä yksi. Ei kai kukaan tosissaan luule, että Trumpin toiminta loppujen 3,5 v:n aikana olisi järkevää? Päin vastoin, esim. nyt lääkkeisiin liittyvän ilmoituksen kaltaisia julistuksia tulee jatkossakin jatkuvalla syötöllä.

Ps. 17.5. Trump ilmoitti, että jo 2022 Putin olisi vallannut koko Ukrainan 5 tunnissa. Jos mahdollista Trump on vielä entistäkin tyhmempi.

Kirjoitin tekstin lauantaina, enkä julkistamista lykkää, vaikka Lasse alempana käsitteleekin samaa tematiikkaa.

Ray Dalio:

”Some people believe that the tariff disruptions will settle down as more negotiations happen and greater thought is given to how to structure them to work in a sensible way.  However, I am now hearing from a large and growing number of people who are having to deal with these issues that it is already too late.  For example, many exporters to the United States and importers from other countries that trade with the U.S. are saying they have to greatly reduce their dealings with the United States, recognizing that whatever happens with tariffs, these problems won’t go away, and that radically reduced interdependencies with the U.S. is a reality that has to be planned for. Most obviously, American producers and investors in China, Chinese producers and investors in China that deal with Americans, American producers and investors in the United States that deal with Chinese, and Chinese producers and investors in United States that deal with Americans must now go about making alternative plans, regardless of what the next round of trade negotiations are like.  While this need to minimize U.S. – China interdependence and worry about conflict is now broadly recognized, this view is now becoming more commonly believed by most people…

…It is also increasingly being realized that the United States’ role as the world’s biggest consumer of manufactured goods and greatest producer of debt assets to finance its over-consumption is unsustainable, so assuming that one can sell and lend to the U.S. and get paid back with hard (i.e. not devalued) dollars on their U.S. debt holdings is naive thinking, so other plans have to be made.

Said more simply, enormous trade and capital imbalances are creating unsustainable conditions and major risks of being cut off, so they must come down -i.e., excessive imbalances + deglobalization = smaller trade and capital imbalances.

More broadly, what I am saying is that, based on many of my indicators, it appears that:

1) we are on the brink of the monetary order, the domestic political and the international world orders breaking down due to unsustainable, bad fundamentals that can be easily seen and measured,

2) the progression of events leading to these increasing disorders is similar to those that have progressed many times throughout history, so this one looks like a contemporary version of the old story of how monetary, domestic political and social, and international geopolitical orders change,

3) there is a growing risk that the United States, imposing these challenges to deal with, will increasingly be bypassed by a world of countries that will adapt to these separations from the United States and create new synapses that grow around it, and

4) if these circumstances are managed in the best ways, the outcomes will be much better than if they are managed in the worst ways…”