Synkkää on meininki pörsseissä – en edelleenkään vain oikein tiedä miksi. Salkussani on vino pino osakkeita, joiden kurssit ovat olleet laskutrendissä viime kevään EKP-euforian puhkeamisesta asti, mutta itse yhtiöillä on mennyt läpi vuoden edellisvuotta paremmin niin tuloksen kuin liikevaihdon suhteen. Salkkuni osinkosumma kasvaa viime vuodesta, mitä olisi vaikea uskoa kurssikehityksen perusteella. Tehokkaiden markkinoiden teorian mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista, kun korkoympäristö ja rahapolitiikka eivät ole oleellisesti muuttuneet – Fed tosin nosti korkoa merkityksettömän 0,25%, mutta EKP on lisäelvyttänyt.

Kiinan hidastunut talouskasvukin on ylimitoitettu useimpien osakkeiden hintoihin. Toki osalla yhtiöistä laajasti ottaen on takana heikko vuosi, varsinkin loppupäästään, mutta ennen kaikkea kyse on ollut hinnoittelun muuttumisesta. EKP-euforian ylihinnoittelu on vaihtunut maailmanlopun hinnoitteluksi, jossa terveitä kasvavia hyvää osinkoa maksavia yhtiöitä saa pilkkahintaan.

Erikoinen laskumarkkina, johon yhtenä syynä on kenties alempana olevassa jutussa kuvattu öljyrahastojen purkaminen. Niin tai näin, todellisuutta kuitenkin. Vaan koska lasku loppuu? Fundamenttien perusteella en osaa arvailla, kun en täysin käsitä syytäkään. Mutta teknisin perustein esitän valistuneen arvauksen.

Laskumarkkinoille on tyypillistä kestää noin vuoden, jonka aikana ne putoavat noin puolet siitä noususta, jota niihin kertyi edellisen nousukauden aikana. Tästä on toki paljonkin poikkeuksia, monissa pörsseissä ja monin aikoina, mutta ainakin edellisen laskumarkkinan suhteen sääntö on pitänyt paikkansa varsin tarkasti.

Edellinen laskumarkkinahan oli niinkin äsken kuin 2011 – tosiasia, jonka hämmästyttävän monet markkina-analyytikot ohittavat puhuen kuuden vuoden nousuputkesta. Se ei yleensä ottaen pidä paikkaansa. 2011 useimmat tärkeimmät indeksit putosivat yli 20 prosenttia, mitä pidetään laskumarkkinan kriteerinä. Lasku kesti yleensä ottaen vajaan vuoden, mikä aikaperspektiivin kannaltakin täyttää laskumarkkinan kriteerin.

Käytän esimerkkeinä amerikkalaista Russell 2000-indeksiä ja eurooppalaista Stoxx600:sta, koska niiden liikkeet ovat hyvin identtiset, ja molemmat sisältävät hyvin laajan otannan markkina-alueidensa yhtiöitä. Pidän näitä indeksejä todistusvoimaisempina kyseisen syyn takia kuin vaikka Dow Jonesia ja SP 500:aa, koska ne ovat suppeampia, vaikkakin markkina-arvoltaan huimat. Laajat indeksit kuitenkin heijastavat markkinoita tehokkaammin ainakin omasta mielestäni. (Linkit jutun lopussa)

Suuren finanssikriisin jälkeen molemmat indeksit – kuten pörssit yleensäkin sen puoleen – pohjasivat samaan aikaan maaliskuussa 2009. (Muistan sivumennen sanoen edelleen hyvin kyseisen päivänkin, koska tein tuolloin päiväkauppaa.) Siitä alkanut nousu – johon harva tuossa kohtaa uskoi paniikkitunnelmien levittyä suureen yleisöönkin – kesti aika tarkkaan kaksi vuotta. Kyseiset indeksit piikkasivat taas samoihin aikoihin aikaisin keväällä 2011, josta alkanut laskutrendi kiihtyi vuoden lopussa, kun markkinoille levisi pelko Yhdysvaltojen valtion maksukyvyttömyydestä poliittisen pattitilanteen seurauksena. Vakava tilanne olikin, kunnes Obama ja kongressi pääsivät laihaan sopuun. Kohta ravisteli Euroopan velkakriisi.

Russell oli noussut 2009 pohjista noin viisisataa pistettä 350:sta 850:een. Laskumarkkinassa se putosi 600:aan eli siitä hupeni 250 pistettä, joten noususta suli  puolet. Stox600 lähti 150:sta pisteestä ja nousi 290:een eli kasvua tuli 140 pistettä. Laskumarkkinassa se putosi 210:een eli laskua kertyi 80 pistettä eli vähän yli puolet noususta. 

Nyt Russell oli noussut edellisestä montusta viime kevääseen 600:sta 1300:aan eli 700 pistettä ja Stox600 210:sta 410:een eli 200 pistettä. Kuluneen vajaan vuoden aikana ne ovat pudonneet siten, että Russell on nyt lukemassa 950 ja Stox600 lukemassa 300. Laskua on siten kertynyt 350 pistettä ja 110 pistettä. Lukemat ovat aika tarkkaan puolet edellisestä noususta. Pudotus on nyt siten saavuttanut saman tason kuin 2011 laskumarkkina pohjassaan. Ja takana on kohta vuosi laskua.

Markkinatrendit eivät ole kaksosia, mutta varsin usein niissä on yhdenmukaisuuksia. Ne eivät selvästikään johdu reaalitaloudesta vaan muista tekijöistä, alkaen psykologiasta. Kuten jutun alussa esitin tämä laskumarkkina on maistunut varsin paljon tekniseltä korjausliikkeeltä, joten teknisin perustein sen voi odottaa päättyvänkin – ellei nyt sitten tapahdu jotain radikaalia talousympäristössä. Finanssikriisistä puhutaan paljon, mutta materialisoitunut se ei ole. Myrskyn silmässä ollut Deutsche Bank muun muassa aikoo ostella velkojaan takaisin, kun markkinat eivät muuten usko sen seisovan jaloillaan.

Puhtaasti teknisin perustein uskon pohjien olevan näillä nurkilla. Tekniset indikaattoritkin ovat vahvasti ylimyydyn alueella, missä ne eivät tapaa pitkiä aikoja pysyä. Tämä alkaa päteä jo viikkoindikaattoreihinkin, ei tosin vielä kaikkiin niihin.

Markkinan kääntymiseen antaisi motiivin vaikkapa EKP maaliskuun kokouksessa kuten äsken ounastelin, lisäelvytykselle on nyt kova tilaus. Ja runsaat osingotkin tietysti houkuttavat. Laskumarkkinat 2003 ja 2009 päättyivät tähän aikaan vuodesta, joten miksei tämäkin kohta sen vuoden kestänyt. Mitään takeita tästä ei tietenkään ole, mutta jos niitä isoja yllätyksiä ei puskista tule, niin pidän tätä varsin mahdollisena skenaariona.

http://www.marketwatch.com/investing/index/SXXP/charts?symb=XX%3ASXXP&countrycode=XX&time=20&startdate=1%2F4%2F1999&enddate=2%2F12%2F2016&freq=1&compidx=none&compind=none&comptemptext=Enter+Symbol%28s%29&comp=none&uf=7168&ma=1&maval=50&lf=32&lf2=4&lf3=1024&type=2&size=2&style=1013

http://www.marketwatch.com/investing/index/rut/charts?symb=RUT&countrycode=US&time=13&startdate=1%2F4%2F1999&enddate=2%2F12%2F2016&freq=1&compidx=none&compind=none&comptemptext=Enter+Symbol%28s%29&comp=none&uf=7168&ma=1&maval=50&lf=1&lf2=4&lf3=0&type=2&size=2&style=1013