Poliittisista riskeistä

Yhteiskunta

Robin Prior kirjassaan, joka käsitteli sotatapahtumia 1939-40 kertoi, miten brittien PM Neville Chamberlain uskoi a) kapinaan Saksassa ja b) Hitlerin pikaiseen kuolemaan, koska mies näytti sairaalta. Chamberlain itse kuoli jo 1940, koska hän todella oli sairas (ja tietoinen syövästään). Tuntuuko tutulta?

En väitä, että Putin välttämättä on kuolematon, vaikka joku metropoliitta tai arkkimandriitta taatusti niin uskookin. Toisaalta, 10 v. päästä Putin on yhtä vanha kuin Biden nyt. Ja Bidenhän pyrkii jatkokaudelle.

Ihan varteenotettava vaihtoehto on Putinin jatkaminen presidenttinä ainakin 2028 asti. Putinin jälkeen en usko seuraajan olevan mikään pullantuoksuinen liberaali, mielestäni seuraaja löytyy Jevgeni Prigožinin tapaisista tyypeistä. 10 v. päästä saatamme muistella kaiholla Putinia, hän oli sentään seuraajaansa verrattuna järkevä ja ennakoitava.

Lännen media on 22 kuukautta toistanut väitettä, jonka mukaan Venäjän asevoimat ovat luhistumassa, miehet karkaavat ja viimeiset kranut ovat putkessa. Tosiasioitten tasolla EU on rankasti jäljessä tavoitteestaan viedä Ukrainaan (yksi) miljoonaa kranaattia. Venäjä lienee käyttänyt yli 10 miljoonaa kranaattia ja neljä miljoona olisi tuon mukaan vielä jäljellä.

Trump johtaa USA:n gallupeja. Jos yllä oleva tulevaisuudenkuvani ei miellytä, en voi mitään. Se on huomattavan realistinen, mahdollinen ja jopa todennäköinen näkymä.

Tähän asti en ole uskonut Kiinan pyrkivän suoraan aseelliseen konfliktiin. Kiina ei historiassaan ole ollut ekspansiivinen, sen asevoimat ovat klikkiotsikoiden takana paljon väitettyä heikommat, Kiina on vahvojen valtioiden (esim. Intia ja Japani suurimmasta päästä) ympäröimä ja etenkin maalla on ollut uskomatonta kärsivällisyyttä. Macaotakaan ei vallattu, vaikka Portugal ei tietenkään tilanteelle olisi mitään voinut.

Joulukuussa olen alkanut epäillä em. arviotani. Kiinankin väestö vanhenee ja lännen ollessa kiinni Ukrainassa, tilanne on Kiinalle suotuisampi kuin ehkä koskaan toiste. Xi on diktaattori ja tuoreet spekulaatiot arvioivat hänen puhdistaneen hallintoa kovakouraisesti.

Mielestäni markkinat reagoivat aivan liikaa päivittäisiin tapahtumiin ja varautuvat yleisellä tasolla liian vähän.

Yllä en ole esittänyt oikeastaan mitään väittämää, vaan ainoastaan epäilyksiä. Mutta viisas ottaa palovakuutuksen, vaikka käyttääkin sähkökynttilöitä. Nehän on valmistettu – Kiinassa.

turvallisuus

3 thoughts on “Poliittisista riskeistä

  1. Yritin joskus tehdä poliittisiin riskeihin perustuvaa sijoitustoimintaa:
    Sijoitin niihin maihin, joiden poliittinen riski oli kovasti esillä ja joiden riskiarvio oli minusta arvostettu liian pahaksi pörssissä.

    Tein kovasti töitä että oppisin tämän tyylistä sijoittamista. Ja toimin sen mukaan ja sijoitin kohdennetusti muun muassa Vietnamiin, Egyptiin, Turkkiin, Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan, Koreaan, Venäjälle……

    Tämä harjoitus epäonnistui pahasti. Sijoitukset onnistuivat jos onnistuiva, lähinnä satunnaisesti. En osannut arvioida riskejä ja tulevaa kehitystä. Usein arvioin riskin liian pieneksi. Ulkopoliittinen instituutti ja ulkoministeriö luultavasti ymmärtävät näitä riskejä kussakin tapauksessa paremmin, mutta minä en kerta kaikkiaan ymmärtänyt.

    Sanot ”markkinat varautuvat (poliittisiin riskeihin) yleisellä tasolla liian vähän.” Hyvin sanottu. Tuon virheen olen minäkin tehnyt jo monta kertaa.

  2. Täsmennän erästä asiaa. Googlehaulle ”Kansallistaminen pysäyttäisi investoinnit Venäjälle” löytyy yhä osumia, joissa arvioidaan mainehaitta liian suureksi. Jotenkin epäilen, että eräät ”asiantuntijat” ovat kantojaan poistaneet. Ongelma on vain siinä, että maaliskuussa 2022 Venäjä oli jo tehnyt viikkoja kerrostaloista soraläjiä Ukrainassa, ja joku kansallistaminen olisi sitten ollut mainehaitta. Muuttuvia tilanteita ei haluta tunnustaa varsinkaan silloin, kun seuraukset ovat negatiivisia.

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen