Politiikan karikoilla

 

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

 

Poliittinen riski yhdistetään useimmiten kehittyviin maihin, sotiin, diktatuuriin tai vallankaappauksiin. Näissä tapauksissa on kysymys kuitenkin enemmän poliittisen riskin ääritapauksista ja tavallisesti suurin osa sijoittajista havaitsee riskit jälkikäteen, välillisten vaikutusten kautta, esimerkiksi öljyn hinnanmuutoksina. Mutta poliittinen riski on muutakin kuin kehittyvien maiden äärimmäisiä ongelmia.

 

Euroopan vallitsevassa taloustilanteessa poliittiset riskit ovat enemmän kehittyneiden kuin kehittyvien maiden ongelma. Kehittyneiden markkinoiden poliittisten riskien arviointi ei ole kuitenkaan yhtään helpompaa kuin kehittyvien markkinoiden. Aktiiviselle sijoittajalle yksittäisen yrityksen tuloksen ennustaminen saattaakin olla käytännössä helpompi tehtävä kuin poliittisten riskien arviointi. Ja poliittisista päätöksistä seuraavia pidempiaikaisia vaikutuksia onkin jo lähes mahdoton ennustaa. Ainut varmasti ennustettava asia on kurssiheilunnan kasvaminen. 

 

Riskien arviointi edellyttää, että riskiin vaikuttavat tekijät voisi tunnistaa ennalta ja arvioida sen jälkeen niiden mahdollisia vaikutuksia. Sijoittajalle yksi helpoimmin tunnistettavista kurssiheiluntaa aiheuttavista poliittisista tapahtumista ovat vaalit. Normaalisti vaalien yhteydessä tapahtuu kuitenkin lähinnä pieniä muutoksia ja vaalien vaikutus onkin hetkellinen, ellei tiedossa ole poikkeuksellinen ja yllättävä politiikan muutos. Ennen vuodenvaihdetta tulemme näkemään vielä ainakin yhdet globaalisti merkittävät vaalit, Yhdysvaltojen presidentin valitsijamiesvaalit marraskuussa (6.11). Suomen kunnallisvaalit 28.10. tuskin aiheuttavat kurssiheiluntaa Helsingin pörssissä, ellei sitten poliittinen kenttä muuta yllättäen muotoaan.

 

Merkittävämpi riski onkin poliittisen ilmapiirin yllättävä suunnanmuutos ja ennen kaikkea siitä seuraavat ennakoimattomat päätökset. Poliittisiin riskeihin vaikuttaa myös osaltaan päätöksenteon tapa, politiikka voi olla ääripäissään joko nopeasti tempoilevaa tai hidasta ja päättämätöntä. Molemmissa tapauksissa epävarmuus kasvaa ja tämä heijastuu ainakin lisääntyneenä kurssiheiluntana, arvonalentumisina ja mahdollisesti myös kasvavana työttömyytenä.

 

Suomessa molemmat päätöksenteosta johtuvat riskit realisoituvat nyt samaan aikaan. Ensimmäinen tulee sisältäpäin, omista tempoilevista päätöksistä johtuen ja toinen ulkopuolelta, eurokriisin hitaasta ja epävarmasta hoidosta. Suomen poliittinen valinta on, että taantuman ja mahdollisen laman kynnyksellä useimpia verokantoja kiristetään nopealla aikataululla. Päätöksistä aiheutuva riski korostuu, kun verrataan Suomea naapurimaiden Ruotsin ja Viron vastaavaan tilanteeseen. Ruotsissa päätettiin samaan aikaan laskea yritysverokantaa (Talous Sanomat: Ruotsi laskee yritysveron 22 prosenttiin) ja Virossa on perinteisesti Suomea kevyempi ja vakaampi verokohtelu sekä yksityisillä että yrityksillä. (YLE: Viron verotus houkuttelee yhä useampaa yrittäjää)

 

Suomi on poliittisilla päätöksillään kasvattanut riskejään ja se näkyy myös mielipiteistä; tutkimusten mukaan 86 % yritysjohtajista ja yli puolet poliittisista päättäjistä ovat sitä mieltä, että Suomen poliittiset riskit ovat kasvaneet viimeisen viiden vuoden aikana(Talous Sanomat: Yritysjohtajien mielestä poliittinen riski kasvanut). Saman viiden vuoden jakson aikana ulkomaalaisomistus on Helsingin pörssissä laskenut vuoden 1997 tasolle. Ehkäpä ulkomaalaiset sijoittajat hinnoittelevat myös Suomen poliittisen riskin tehdessään sijoituspäätöksiään. (Talous Sanomat: Ulkomaiset sijoittajat kaikkoavat Helsingin pörssistä)

 

(Talous Sanomat: Arvopaperi: Ulkomaiset sijoittajat pakenevat Helsingin pörssistä)

 

Tällä hetkellä kuitenkin suurin sijoituksiin vaikuttava poliittinen riski on Euroopan hidas ja epävarma päätöksenteko kriisinhoidossa. Vaikka jo tehdyistä päätöksistä voidaankin olla montaa mieltä, niin päätöksenteon hitaus tai joissain tapauksissa jopa päättämättömyys on osaltaan pitkittänyt kriisiä ja lisännyt myös epävarmuutta kaikilla rintamilla. Lisäksi kasvava epävarmuus on hiipinyt vähitellen myös Euroopan ulkopuolelle, aina kehittyville markkinoille Kiinaan ja Intiaan saakka. (Kauppalehti: Luokittajan pessimismi kasvaa: Eurokriisi paha riski)

 

Nykytilanteessa poliittisiin riskeihin varautumisessa ei auta edes kylmä käteinen, etenkään jos se on euroissa. Varmaa on ainoastaan se, että epävarmuus tulevasta kasvaa, kurssiheilunta tulee toistaiseksi jatkumaan ja sijoittajat joutuvat luovimaan läpi yhä tiukemmista karikoista.

 

Lisätietoja:

 

Talous Sanomat: Ruotsi laskee yritysveron 22 prosenttiin

 

YLE: Viron verotus houkuttelee yhä useampaa yrittäjää

 

Talous Sanomat: Yritysjohtajien mielestä poliittinen riski kasvanut

 

Talous Sanomat: Ulkomaiset sijoittajat kaikkoavat Helsingin pörssistä

 

Talous Sanomat: Arvopaperi: Ulkomaiset sijoittajat pakenevat Helsingin pörssistä

 

Kauppalehti: Luokittajan pessimismi kasvaa: Eurokriisi paha riski

 

 

Lue Punaista mukia

 

 

2 thoughts on “Politiikan karikoilla

  1. Suurimmat poliittiset riskit ovat aina olleet lähellä

    Erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä havainto. Säästäjää uhkaavat suurimmat poliittiset riskit ovat aina tulleet läheltä.

     

    Ennen euroaikaa nuo suurimmat poliittiset riskit olivat kotimaisia. Ja muutamia kertoja ne myös realisoituivat:

    • 1990 luvun taloudellinen katastrofi ja suurtyöttömyys aiheutui pääosin suomen poliittisen eliitin fiksaantumiseen (yli-) vahvan markan politiikkaan
    • 1940 ja 1950 luvulla säästäjät menettivät paljon omaisuutta kun valtiontalous laitettiin kuntoon inflatoimalla valtion obligaatioiden ja säästöjen arvot

    Mutta monia poliittisia riskejä on suomessakin vältetty:

    • omaisuuden turva on pääosin säilynyt katkeamattomana samaan aikaan kun puolet Euroopasta on kokenut omaisuuden mertittävän sosialisoinnin

     

    Nyt euroaikana nuo suurimmat riskitekijät siirtyvät osittain Euroopan tasolle. Siellä tehdään meitä koskevat merkittäviä päätöksiä. Pidän kuitenkin edelleen suomalaista poliittista päätöksentekoa suurimpana riskitekijänä tai mahdollisuutena (jos asian haluaa sanoa kauniimmiin). Suomessa on edelleen paljon päätösvaltaa omista asioista.

    Päätösvaltaa kannattaa minusta säilyttää itsellä niin paljon kuin asioiden järkevän hoidon nimissä on mahdollista. Keskitetty päätösmonopoli on minusta huonompi ratkaisu kuin valtioiden välinen vapaa kilpailu parhaasta hallionnosta. 

    1. Euroopan ongelmat

      Mielestäni perimmäisesti Euroopan ongelmien kasvun syynä ei ole saamattomat poliitikot vaan meidän kilpailukyvyn puute. Kun kilpailukyky puuttuu, niin se pakottaa eintason laskuun. Elintasonlasku on taas ongelmallinen poliitikoille ja se aiheuttaa paniikkireaktioita. Ei onnistunut Lissabonin sopimus missä vuosina 2000-2010 parannettiin EU:N kilpailukykyä niin, että siitä tulee maailman kilpailukykyisin talous. Ei onnistunut vaikka sopimus tehtiin juhlallisesti arvovaltaisessa seurassa. Kilpailukyvyn saaminen on tuottavuuden kasvua ja sen saavuttaminen on kovaa työtä, myös ajatustyötä. Talouksien pitää tuottaa ylijäämää, koska velkojen korkoja pitää maksaa. Moniko euromaa tuottaa nyt ylijämää?

Comments are closed.

Related Posts