Pörssiale päättyi
Viime vuosi oli osakemarkkinoilla poikkeuksellisen tuottoisa. Lähes kaikki maailman merkittävät pörssit tehtailivat ennätyksellisiä nousuja. Japanin pörssi nousi 55 %, Yhdysvalloissa Dow Jones – indeksi nousi 26 %, Nasdaq 38 %, Saksan pörssi 26 % jne. Varsin mukavasti on menestynyt myös kotoinen pörssimme. Nousua on kertynyt vuoden aikana peräti 27 %. Hintataso meillä parin lamavuoden aikana oli painunut poikkeuksellisen alhaiselle tasolle. Nyt pörssiale on ohi.
Poikkeus osakemarkkinoilla olivat kehittyvät markkinat ja siellä erityisesti BRIC – maat (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina), joita sijoitusalan ammattilaiset hehkuttivat vielä muutama vuosi sitten parhaina sijoituskohteina. Niihin sijoittanut on joutunut katselemaan sivusta muiden ilottelua.
Hyvin ei ole mennyt korkosijoittajallakaan. On käsittämätöntä, että meillä vuodesta toiseen yli 80 miljardia roikkuu pankkitileillä negatiivisella reaalituotolla. Joukkolainoissa tuotto rahoille on ollut muutaman prosentin luokkaa.
Kultaa erinomaisena sijoituskohteena hehkutettiin vielä vuosi-pari sitten. Sijoitusammattilaisten suosituksiin uskonut ja kultaan sijoittanut on joutunut katselemaan vuoden mittaan sijoitusvarallisuutensa murenemista.
Kaikkia kiinnostaa se, kuinka tästä eteenpäin. Uskon, että palataan normaaleille tasoille, jolloin nimellistuotot osakemarkkinoilla ovat keskimääräistä 10 %:n luokkaa. Korkopapereiden pitkäaikaiset historialliset tuotot ovat olleet puolet osakkeiden tuotoista. Korkotaso lähtee pakostakin ennen pitkää talouden elpymisen vuoksi nousemaan, joten korkopapereille voidaan myös jatkossa odottaa keskimääräistä niukempia tuottoja.
Olen usein todennut, että sijoittaminen on hyvin yksinkertaista puuhaa. Pitkäaikaiset säästöt kannattaa ohjata osakeindeksirahastoon tai aitoon ETF-rahastoon, jolloin varat hajautuvat indeksin mukaisesti ja kustannustehokkaasti. Tämän jälkeen annat rahan tehdä työtä sinun puolestasi. Tätä sanotaan osta ja pidä – strategiaksi (joskus osta ja unohda – strategiaksi). Miksi kaikki eivät toteuta tätä strategiaa? Siihen on useita syitä. Kuvittelemme olevamme markkinoita fiksumpia. Tämä taas ei pidä tutkimusten mukaan paikkaansa. Pörssiammattilaiset häviävät vuodesta toiseen keskimääräisille osakemarkkinoiden tuotoille. Toinen syy on se, että tällainen vaurastuminen on tylsää. Sijoittajat hakevat elämäänsä jännitystä pyrkimällä hakemaan tulevia voittajia. Jos ammattilaiset eivät tähän pysty supernopeine tietokoneineen, niin mieti, miksi sinä onnistuisit. Kolmas syy on toki se, että aika moni elättää itsensä ja perheensä myymällä sijoittajille erilaisia sijoitustuotteita ja -palveluja. Menestyäkseen myyjän pitää hehkuttaa aina uusia ”himmeleitä”, joiden riskejä ja realistisia tuotto-odotuksia sen enempää myyjä kuin ostajakaan ei pysty hahmottamaan.
Tämä on toistaiseksi viimeinen kolumnini Suur-Jyväskylän Lehdessä. Kiitän kolumnieni lukijoita hyvästä ja rakentavasta palautteesta.
Toivotan menestyksekästä sijoitusvuotta 2014. Pitäkäähän rahoistanne hyvää huolta!
jorma.kokko@jamk.fi
Kirjoittaja on Osakesäästäjien Keskusliiton hallituksen jäsen.
Entä Piksuun?
Oho, näytit kirjoittavan ensin Suur-Jyväskylän lehteen ja kopsasit kirjoituksesi koneeltasi sellaisenaan suoraan tänne. No, ei se mitään. Totesit, että tämä oli toistaiseksi viimeinen kirjoituksesi Suur-Jyväskylän lehteen – tämä on kuitenkin Piksu, mitenkäs jatkat tähän suuntaan? Kirjoituksesi oli sinänsä aivan hyvää perusasiaa. Jos rahamme olisivat indekseissä, emme lukisi edes Piksun sivuja. Joku on sanonutkin, että sijoitus on aivan mukava harrastus, mutta vähän kallis. Toivotan myös sinulle menestyksekästä sijoitusvuotta – pidä itsestäsi huolta. Arvelen, että indeksirahastot ja ETF:t pitävät rahoisasi huolta.
Piensijoittajat pärjäävät ammattilaisia paremmin (?!)
Sanot että: "Kuvittelemme olevamme markkinoita fiksumpia. Tämä taas ei pidä tutkimusten mukaan paikkaansa. Pörssiammattilaiset häviävät vuodesta toiseen keskimääräisille osakemarkkinoiden tuotoille."
Mutta entä sitten harrastelijat? Jos toinen häviää pörssissä, niin toisen pitää voittaa. Ja jos pörssiammattilaiset vuodesta toiseen häviävät, niin harrastelijoiden on siinä tapauksessa pärjättävä hyvin. Keskimääräisen harrastelijan on silloin pakko peitota vuodesta toiseen pörissammattilaiset.
Tässä implisiittisessä väitteessäsi on hitunen perää, vaikka se sadulta kuulostaakin. Pörssiammattilaiset ovat yleensä rahastonhoitajia ja harrastelijat taas suoria sijoituksia tekeviä yksityishenkilöitä. Suuria pääomia hallitsevat rahastonhoitajat ovat piensijoittajia heikommassa asemassa:
Yhtiön osavuotiskatsauksissa ja julkisissa esiintymisissä on paras tieto yrityksen tilasta
Joskus sanotaan, että suursijoittajat saavat parmpaa ns. "sisäpiiritietoa". Tämän väitteen tiedän omasta kokemuksestani vääräksi vaikken suursijoittaja olekaan. Toimitusjohtaja on lain velvoittmana pakotettu antamaan osavuotiskatsauksessa oikein mahdollinen tieto yrityksensä tilasta. Ja tämä yleensä toteutuu. Toimari nimittäin aidosti pelkää sitä, että on antanut tahallisesti väärää tietoa. Väärästä tiedosta joutuu nimittäin oikeusvastuuseen.
Mutta sitten "kabinetissa" toimari saattaa kokemukseni mukaan olla vuolaampi ja vihjata sitä ja tätä. Nämä vihjeet ovat yleensä bullshittiä, suomeksi häränsontaa. Toimari nimittäin joskus vahingossa "kabinetissa" puhuu kauniimpia ja parempia kuin osarissa. Toimarin bonukset ja tuleva ura ovat siitä kiinni, että pörssikurssi nousee ja silloin voi käydä niin, että tulee vahingossa puhuttua hieman löyhemmin, kun ollaan kahden kesken.