Portugalin tukeminen ja ansaintamallit
Kun tietty markkinasegmentti kypsyy ja saturoituu, on siinä segmentissä toimivan, kasvua hakevan yrityksen pyrittävä saamaan haltuun mahdollisimman suuri osa arvoketjusta. Esimerkkinä monet infrastruktuuriyritykset, jotka aloittavat laite- ja järjestelmätoimittajina laajentaen toimintansa huoltoon, ylläpitoon ja käyttötoimintoihin. Pitkässä juoksussa menestyneet suuryritykset voivat kassavarojensa ansiosta tarjota asiakkailleen myös rahoituksen tehtäviin investointeihin ja jopa käyttöpalveluihin. Näin on synnytetty systeemi, jossa toimittaja rahoittaa asiakastaan, jotta tällä olisi varaa hankintoihin, joita toimittaja tarvitsee elääkseen.
Tämä yrityselämästä tuttu kehityspolku on nyt saavuttanut myös valtiontaloudet. Suomen tulee rahoittaa Portugalia ja muita horjuvia valtiontalouksia taatakseen sen, että vientimme vetää, mitä puolestaan tarvitsemme elääksemme.
Mielestäni tällaiset "koplatut" talousjärjestelmät niin yritys- kuin julkistaloudessa ovat pitkän päälle epäterveitä. Ilmiö muistuttaa tilannetta, jossa geneettisesti liian läheiset populaatiot jatkavat keskenään sukua. Seurauksena elinkelvottomuus.
Luonnollisena ja siten kestävänä ansaintamallina pidän sitä, jossa käyttäjäasiakas toimii toimittajasta riippumattomana maksajana. Tällaisessa systeemissä elää avoin kriittisyys, mikä on kaiken inhimillisen kehityksen lähtökohta. Nykyinen internet-ansaintamalli, jossa kolmas osapuoli, eli mainostajat, maksaa käytön, ei ole kestävä ansaintamalli.
Kun tietty markkinasegmentti kypsyy ja saturoituu, on siinä segmentissä toimivan, kasvua hakevan yrityksen pyrittävä saamaan haltuun mahdollisimman suuri osa arvoketjusta. Esimerkkinä monet infrastruktuuriyritykset, jotka aloittavat laite- ja järjestelmätoimittajina laajentaen toimintansa huoltoon, ylläpitoon ja käyttötoimintoihin. Pitkässä juoksussa menestyneet suuryritykset voivat kassavarojensa ansiosta tarjota asiakkailleen myös rahoituksen tehtäviin investointeihin ja jopa käyttöpalveluihin. Näin on synnytetty systeemi, jossa toimittaja rahoittaa asiakastaan, jotta tällä olisi varaa hankintoihin, joita toimittaja tarvitsee elääkseen.
Tämä yrityselämästä tuttu kehityspolku on nyt saavuttanut myös valtiontaloudet. Suomen tulee rahoittaa Portugalia ja muita horjuvia valtiontalouksia taatakseen sen, että vientimme vetää, mitä puolestaan tarvitsemme elääksemme.
Mielestäni tällaiset "koplatut" talousjärjestelmät niin yritys- kuin julkistaloudessa ovat pitkän päälle epäterveitä. Ilmiö muistuttaa tilannetta, jossa geneettisesti liian läheiset populaatiot jatkavat keskenään sukua. Seurauksena elinkelvottomuus.
Luonnollisena ja siten kestävänä ansaintamallina pidän sitä, jossa käyttäjäasiakas toimii toimittajasta riippumattomana maksajana. Tällaisessa systeemissä elää avoin kriittisyys, mikä on kaiken inhimillisen kehityksen lähtökohta. Nykyinen internet-ansaintamalli, jossa kolmas osapuoli, eli mainostajat, maksaa käytön, ei ole kestävä ansaintamalli.
Nykyihmiselle tyypillinen integriteetin puute tekee johtamismalleista ylivoimaiseksi sen, jossa sitoutunut, pitkäjänteinen ja yhteiskuntavastuullinen omistaminen yhdistyy liiketoiminnan strategiseen ja operatiiviseen johtamiseen.
Intel on pysynyt
Intel on pysynyt vertikaalisena yhden teknologian toimittajana eikä ole lähtenyt haukkaamaan laajempaa siivua arvoketjusta. PC arvoketju on itse asiassa pysynyt muuttumattomattomana jo parikymmentä vuotta.
Autoteollisuuden arvoketju on myöskin pysynyt aika lailla stabiilina vaikka jo Henry Ford lähti ostelemaan kumiplantaaseja integroidakseen rengasteollisuuden arvoketjuunsa.
Minusta nämä esimerkit osoittavat että arvoketju ei välttämättä aina integroidu yhteen vertikaaliseen yritykseen sitten jos teollisuudenala vanhenee. Minusta kysymys on tarkoituksenmukaisuudesta.
Eräs esimerkki ovat esimerkiksi siivouspalvelut tai IT palvelut. Monet ovat ulkoistaneet nämä osat arvoketjusta jollekin asiansa osaavalle alihankkijalle.