Ounastelin keväällä laskumarkkinan olevan siunausta vaille haudassa, mutta niin vain Eurooppa taikoo nyt kriisiä toisen perään samaan aikaan kun euroalue olisi mukavasti elpymässä. Brexitin seuraukset pysyvät arvailun varassa vielä pitkään, mutta haittaa jos toista siitä varmasti pukkaa muodossa ja toisessa.

Ikään kuin se ei riittäisi, on horisonttiin noussut uusi samanlainen musta pilvi, joskin brexitiä vielä paljon suurempi. Italian pääministeri Matteo Renzi lupasi äänestäjilleen syksyksi kansanäänestyksen hänen perustuslakiuudistuksestaan, joka selkeyttäisi maan mutkikasta parlamentaarista järjestelmää ja helpottaisi vahvojen hallitusten luomista. Italian kaksikamarinen systeemi muistuttaa Yhdysvaltojen parlamenttia, mutta on sitäkin konstikkaampi, joten uudistuksia on helppo jarruttaa ja lehmänkauppoja pakko tehdä naurettavuuksiin asti. Systeemin ontuessa Italia on kärsinyt vuosikymmeniä heikoista ja jatkuvasti vaihtuvista hallituksista sekä poliittisesta korruptiosta, joka tosin juontaa hamaan historiaankin.

Uudistus olisi sinänsä tarpeen, mutta Renzi otti mallia David Cameronista eli pelaa venäläistä rulettia oman valtansa vahvistamisen toivossa. Hän sitoi hallituksensa kohtalon kansanäänestykseen, joten tappio johtaisi ennenaikaisiin vaaliin. Ja gallupeja johtaa euroskeptinen Viiden tähden liike, joka nappasi juuri tärkeät Rooman ja Torinon pormestarin virat ylivoimaisesti Renzin puolueen nenän edestä.

Viiden tähden liike on sinänsä kaikessa sekavassa populismissaan ihan terve tuuletus maan politiikassa, koska sen keskeinen teema on korruption kitkeminen ja hallinnon tervehdyttäminen. Tämä hyvä, mutta myös eurosta ero on ollut harvoja poliittisesti kirjavaa liikettä selkeästi yhdistävistä linjoista. Omapa tämäkin asiansa, mutta sen toteutuminen ajaisi toteutuessaan Euroopan kaaokseen. Jos perustajajäseniin kuuluva Italia häipyisi seurueesta, euro ja EU uppoaisivat aika satavarmasti, tai ainakin tuloksena olisi aivan jotain muuta kuin nykyiset organisaatiot. Ja se kyllä rassaisi luteita ihan eri tavalla vielä kuin brexit, koska britit eivät kuulu euroon.

Brexit teki selväksi, että kyseinen vaihtoehto on kaukana utopiasta, vaikka brittien euroskeptisyys on ollut perinteisesti rajumpaa kuin italialaisten. Mutta maan hoiperteleva talous voi tehdä saman eli protesti kohdistuu EU:hun ja euroon, olivat syyt mitkä tahansa. Viiden tähden liike tosin on jonkin verran kai loiventanut euroskeptisyyttään, mutta riski on silti yhä suuri.

Tämä näkyy jo rahamarkkinoilla. Italian korot ovat nousseet Espanjaa korkeammaksi, ja Italian pankkien osakkeet ovat sukeltaneet vielä rankemmin kuin muiden maiden pankit, jopa brittipankkeja enemmän. Toki niiden vaikeudet ovat todellisia kansanäänestyksestä riippumatta, koska niillä on 360 miljardia euroa hoitamattomia lainoja. Summa on viidesosa koko luottokannasta. EKP vaatii pankkeja vahvistamaan pääomiaan. Markkinoilta rahaa ei näillä näkymin tipu, koska italexit jättäisi maan vaille turvaverkkoja.

Renzin uhkapelin ansiosta saamme taas pidätellä hengitystämme syksyyn asti. Kuten brexit osoitti, äänestäjien mielialat voivat heilua miten sattuu vielä aivan vaalin alla, ja tulos saattaa olla aivan muu kuin toiveet ja mittarit nyt kertovat. Renzin tappio ei toki automaattisesti tietäisi vielä mitään varmuudella – paitsi pirunmoisen epävarmuuden ainakin uusien vaalien tulokseen asti.