Saksan suhdannekello pysähtyy näyttämään korkeasuhdannetta ?
Saksalaisen IFO instituutin mittaama suhdannekello visualisoi Saksan ja keski-Euroopan makrotaloudellisen tilanteen. Yleensä suhdannetilanne kiertää kellon lailla tätä nelikenttää:
– Nousuvaiheessa (Upswin) odotukset ovat korkealla mutta talous ei vielä kasva.
– Korkeasuhdanteessa (Boom) sekä odotukset että kasvu ovat voimakkaita.
– Laskusuhdanteessa (Downswing) odotukset ovat heikot mutta talous kuitenkin vielä kasvaa
– Lama (Recession) vaiheessa sekä odotukset että kasvu ovat heikkoja
Olemme nyt korkeasuhdanteessa ja matkalla kohti laskusuhdannetta, jolloin pörssiosakkeet kehittyvät huonosti. Mutta mikä yllättävintä; kello käy yhä hitaammin. Voiko olla, että jäämme korkeasuhdanteeseen??
IFO instituutin suhdannekellon tilanne
Vuosina 2006..2008 kävi juuri niin. Kello pysähtyi useaksi vuodeksi näyttämään vahvaa nousukautta (kiertääkseen sitten vuoden 2009 syvän laman ja vuoden 2010 nousukauden kautta kautta kello kahteen, jossa nyt olemme). Voisiko sama toistua? Kenties se on toiveajattelua, mutta ei aivan mahdotonta. Kehittyvät maat ovat suhdannekierrossaan edellä ja vaikuttaisi siltä että talouskasvu kuitenkin jatkuu sillä suunnalla. On siis olemassa jonkinlaisia toiveita siitä että korkeasuhdanne kestää.
Myös The Economist/FT kyselyssä on optimismia
Päivän The Economist kertoo kyselystä, joka tehtiin 1500 johtohenkilölle. Kokonaisluottamus maailmalla oli 19,3 prosenttiyksikköä. Vertailun vuoksi, syykuussa 2008 lukema oli -37,1.
Taidan mennä laittamaa pari pesällistä rahaa Timon lista – Suomi pääomalainaan.
Pari seikkaa
Suhdannekiertoon on joitakin oleellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat myös suhdanteiden kestoon. Sellaisia ovat aivan varmasti ainakin rahan hinta eli korkotaso, inflaatiovauhti ja kansantalouden kapasiteetin käyttöaste. Nythän raha on edelleen edullista ja keskuspankkeja sitoo edelleen taloudellinen epävarmuus, joskin inflaatio on kiihtynyt. Toisaalta ainakin Fed näkee tilanteen niin, että korot pysyvät alhaalla vielä pitkään, koska työttömyys on korkella tasolla ja uhkana on edelleen deflaatio. EKP:n näkemys on aika erilainen, mutta eivätköhän nämä velkakriisit hillitse EKP:nkin koronnostointoa.
Teollisuudesssa on edelleen runsaasti vapaata kapasiteettia, eikä investointibuumi ole päässyt vauhtiin juuri ollenkaan. Laskusuhdannetta edeltää normaalisti kova investointitahti, joka nostaa inflaatiota sekä hyödykkeiden että työn hinnan kautta, ja samalla investointien tuottohorisontti heikkenee. Siitä seuraa investointitaantuma ja ylipäätään taantuma.
Tästä ei ole kovasti vielä merkkejä, aika vähän mieluummin, ainakin kun investointeja katsoo. Monella sektorilla puhutaan vielä toiveikkaasti edellisen huippusuhdanteen saavuttamisesta tuotantoluvuissa, joten ylikuumentumiseen on sen perusteella matkaa.
Edellinen korkeasuhdanne kesti 2003-2007 osapuilleen. Siis viisi vuotta. Nyt on takana pari. Tuolloin puhuttin paljon supersyklistä, jonka takana oli Aasian säästöbuumin aiheuttama liian pitkä halvan rahan aika. Se on totta, mutta en näe silti mitään fundamentaalia syytä, miksi suhdannekierto olisi nyt väistämättä lyhyempi. Taloudelliset olot ovat nyt tietysti hankalat monesta tunnetusta syystä, mutta toisaalta juuri nuo tekijät estävät aika tehokkaasti taloutta ylikuumentumasta. Sen perusteella olisi syytä juuri odottaa, että noususuhdanteesta tulee pitkä, joskin kitulias ja pomppuinen. Kuten se on ollutkin.
Suomessa ei ollut taantumaa 90-luvun laman jälkeen kuin vasta 2000-luvun taitteessa muun maailman mukana. Se kuvaa, että kun oikein syvältä lähdetään, suhdanteen huipulle ei mennä huitaisten.
Eees taas sahataan tänä
Eees taas sahataan tänä vuonna todennäköisesti. Tämän kuun tasoittelu ja lasku johtunee Euroopan PIIGS-kriisin ajankohtaistumisesta, mikä nostaa riskiä ja laskee kursseja. Nousun uhkana ovat kehittyneiden maiden velkaongelmat – ensi kädessä juuri EU:n tilanne. Lisäksi on suurta epävarmuutta keskuspankkien korkopolitiikasta tilanteessa, jossa toisaalta pitäisi tukea valtion velanmaksukykyä ja toisaalta kiinnittää inflaatio. Sykli tuskin on vielä ohi – tässä vaan vedetään henkeä. Kuten Heikki Ikonen hyvin kirjoitti, ei tyypillisiä noususuhdanteen ylikuumenemisvaiheen merkkejä ole juurikaan näkyvissä. Näyttää siis siltä, että reaalitaloudessa noususuhdanne jatkunee mutta epävarmuudet valtionvelasta ja inflaatiosta heiluttavat markkinoita ja jarruttavat nousua