Keskitetty EU- tason pankkivalvonta on ikävä välttämättömyys
Päätöksenteko tulisi hajauttaa niin lähelle yksittäistä kansalaista kuin mahdollista. Mutta monissa käytännön asioissa on pakko myöntää, että jopa EU tasoa tarvitaan. Yksi näistä on pankkivalvonta. Jarno Lönnqvist on Toto sijoitusryhmän markkinakatsauksessaan kiinnittänyt huomiota pankkien suuriin taseisiin ja saman havainnon on myös Erkki Liikanen/BOF tuonut esille.
Yllä on muutamien maiden bruttokansantuotetta verrattu maan suurimpien pankkien tasevarallisuuteen. Suuren pankin tasevarallisuus on monessa maassa (Saksa, Ranska, Englanti, Ruotsi) bruttokansantuotteen luokkaa ja monasti jopa kaksi kertaa bruttokansantuotteen suuruinen (Espanja, Alankomaat, Sveitsi, Tanska). On selvää, että nämä maat tarvitsevat ulkoista tukea, jos edes osa tämän suuruisesta riskistä äklillisesti toteutuu. Yhteiseurooppalaiselle pankkivastuulle on tilausta. Kyse on vain siitä, rakennetaanko mekanismit etukäteen, vai sammutetaanko tulipalo yhdessä hätäprojektina jälkikäteen.
Pahimmat riskit liittyvät keskitettyyn päätöksentekoon
Pahimmat riskit eivät kuitenkaan liity yksittäisen ison pankin huonoon taloudenhoitoon. Vielä vakavampaa riskiä aiheuttaa valtiotason ja EU tason keskitetty päätöksenteko. Olemme Suomessa 90- luvun alussa kokeneet miten lähes 10% kaikkien pankkien lainakannasta muuttui huonoksi. Syynä ei ollut yksittäiten pankin generoima ongelma, vaan valtion kehnon päätöksenteon aiheuttama katastrofi. Ongelman aiheutti tuolloin Suomen valtio ja Suomen pankki, jotka ajoivat vahvan markan politiikalla vientiteollisuuden polvilleen ja vaihtotaseen pakkaselle. Valuuttalainat vapautettiin ja vaihtotaseen vaje katettiin yritysten ja pankkien ottamilla ulkomaan lainoilla. Nuo valuuttalainat muuttuivat kalliiksi kun markka devalvoitiin ja seurasi sekä pankkien että yritysten konkursseja, työttömyyttä ja asuntojen hintaromahdus ja sen seurauksena myös yksityisten konkursseja.
Mitä suurempi on jonkin yksittäisen instituution vaikutusvalta sen suurempia ovat aiheutuneet riskit. Liian suuret pankkikokonaisuudet ovat onglemallisia, mutta vielä ongelmallisempaa on yhteiskunnallisen päätöksenteon keskittyminen. Yksittäisen yrityksen, esimerkiksi kännykkä Nokian, johtamiskulttuuri voi johtaa yhden yrityksen katastrofiin, mutta niin voi käydä myös yksittäisen valtion tai jopa EU:n kohdalla. Miten keskittyvän päätöksenteon riskejä vastaan on mahdollista taistella? Keinoina voivat toimia ainakin:
- päätöksenteon ja valinnanvapauden hajauttaminen, jos mahdollista, kansalaisille saakka (=markkinatalous)
- julkisen sektorin tuottamien palveluiden alistaminen osittaiselle kilpailulle siellä missä se on on mahdollista (esim. poliisitoimea ja maanpuolustusta ei voi alistaa kilpailulle, mutta esimerkiksi terveydenhuollon, päivähoidon, vanhustenhuollon ja kaavoituksen alueilla tulee ylläpitää vaihtoehtoja)
- muodollisen pätevyyden arvostaminen virkanimityksissä (poliittisista virkanimityksistä tulisi kaikissa tilanteissa pidättäytyä)
- päättäjien julkisen, demokraattisen vastuun vaaliminen
Mutta ennen kaikkea vallan turhaa keskittymistä vastaan kannattaa taistella. Pieni on kaunista.
Hitaita ovat herrojen kiireet
EU-tasoista pankkivalvontaa puuhattiin jo 2006 http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/blog/3490/suomen-rahoitusmarkkinoitten-tila-osa-i
Valvonta ja vastuu
Minä taas en näe yhteisessä valvonnassa mitään aukottoman hyvää. Kyllä kelmeille aina jostain löytyy nurkka, jonka taakse mennä piilottelemaan ja levittelemään käsiään. Miten voidaan esimerkiksi yhden euromaan pankin tultua vatsa edellä pintaan vaatia sen maan hoitavan sotkunsa, jos valvonnan on töpeksinyt jokin ylikansallinen ja keskitetty tirehtöörikerho? Kyllä silloin valvonta on pettänyt meidän kaikkien silmien alla ja jokainen kaivakoon kuvettaan. Ja kun tiedetään, että mitä useampi kaivaa kuvettaan, sen varmemmin tappiot kuitataan -> sitä holtittomampaa touhua voidaan tehdä. Se suorastaan houkuttelee sellaiseen.
Ylin johto olkoon aina ensisijaisessa ja täydessä henkilökohtaisessa vastuussa. Hillitsee paljon enemmän uhkarohkeaa riskinottoa, kun tietää, että kotoa ulosmitataan flyygelikin jos ei pidä tarkkaa kirjaa toiminnasta. Ns. riviomistajien vastuu rajautukoon edelleen omistukseensa.
Pitää antaa anteeksi jos armahdukseen on aihetta
Jep. Ylikansallisessa valvonnassa ei ole tosiaan mitään mieltä jos vastuut on kansallisella tasolla. Jos valvonta on eurooppalaisella tasolla niin totta toki sitten myös vastuut on siellä. On väärin puhua valvonnasta kun pitäisi puhua pankkiunionista.
Minusta tuossa taulukossa mainittujen pankkien valvonta ja vastuut pitää olla EU tasolla kun kerran noita vastuita ei pystytä kansallisella tasolla hoitamaan. Ja silloin noiden pankkien tulisi myös maksaa valvovalle viranomaiselle valvonnasta aiheutuneet kulut. Ja pankkien pitäisi myös maksaa mahdollisiin tappioihin varautumisesta. Vakuutus maksaa.
Tuo mainitsemasi työntekijöiden ja pääomistajien henkilökohtainen vastuu yrityksen liiketoiminnasta on hankalampi juttu. Tänäkin vuonna jotkin suomalaiset "yrittäjät" tekevät tahallaan konkurssin ja jättävät velkojat itkemään. En tosiaankaan osaa sanoa miten nämä väärinkäytökset erotetaan tilanteista, joissa rehellinen yirttäjä on kovasta yrittämisestä huolimatta tehnyt konkurssin ja menettänyt konkurssissa omaisuuttaan. On hyvä antaa anteeksi, jos siihen on aihetta.
Pankkien vastuut
Brasiliassa ei ole tapahtunut pankkikuplia huolimatta välillä kovastakin talouskasvusta ja sitten rajusta talouskasvun hidastumisesta. Siellä johto onkin pankeissa henkilökohtaisesti vastuussa vielä eroamisensakkin jälkeen. Se on inhimillistä, että jos on itse yrittäjämäisesti vastuussa hieman katsoo kuinka antaa lainoja. Tässä meidän rakentamisen ihmemaassa voisi myös samaa soveltaa myös rakentamiseen. Saksassa arkkitehti on rakentamisvirheissään osittain myös henkilökohtaisesti vastuussa. On monia aloja joihin osakeyhtiö ei ole paras yhtiömuoto. Rajoitetun vastuun yhtiömuoto tuli yleiseksi jotta pystyttiin rakentamaan suuria rannikolta rannikolle rautateitä. Nyt ei enää ole niin pientä yhtiötä ettei käytettäisi LTD yhtiömuotoa. Samaten noita ihmeellisiä tuloslaskelmia saataisiin siistämmäksi jos vaikka vähintään 20% tuloksesta pitäisi jakaa rahaosinkoina ulos. Tuloksen katteeksi pitäisi läytyä muutakin kuin sanoja.
Yksityishenkilö ei pääse velkojaan pakoon kuin taivaaseen
Noista yhtiöistä on monenlaista harmia. Esimerkiksi liiketilan vuokraaminen yhtiölle on paljon riskaapelimpaa kuin huoneiston vuokraaminen yksityishenkilölle. Tämä siitä huolimatta, että kyseessä saattaa olla yhden miehen yritys. Tuo yritys voi helpostikin mennä konkurssiin, mutta yksityinen henkilö ei pääse velkojaan helposti pakoon, muuta kuin ehkä taivaaseen.
Yrityksen hallitus tai johto joutuu erittäin harvoin omalla omaisuudellaan vastuuseen. Pitää olla kyseessä melkein kavallus tai räikeä velkojien laillisten oikeuksien loukkaus ennen kuin vastuuta alkaa löytyä. Tuo ehdottamasi suurempi vastuu (esimerkiksi kun kyseessä on yhden miehen yritys) voisi olla paikallaan, mutta en ole kuullut että sellaista olisi minkään maan lainsäädännössä kokeiltu.
Pankit ja muut
Tosiaan osakeyhtiö ei ole kovinkaan vanha yhtiömuoto. Sitä ennen omistaja vastasi omaisuudellaan yrityksen vastuista. Suomessa tuli osakeyhtiöasetus 1864. Elinkeinovapaus tuli Suomessa vasta 1879. Ei tuota elinkeinonharjoittamisen vapautta juuri muuallakaan ollut vaan sitä säädeltiin todella paljon vaikka pilkottuja yrityksiä on ollutkin jo pitkään. Yhdysvaltojen rannikolta rannikolle olevat rautatiet pakottivat rajoitetun vastuun yhtiömuodon kehittelyyn kun kukaan ei uskaltanut muuten noin riskialttiiseen yritykseen lähteä. Pankeissakin tuli rajoitetun vastuun toiminta yleiseksi, kun he eivät uskaltaneet lainottaa suuria riskialttiita yrityksiä. Euroopassa varovaisuuteen vaikutti Baringsien tilanne.
Pankit ovat aina olleet jollain lailla erikoisessa asemassa. Varsinkin nyt kun raha on vain sopimuksia niin pankkien asema on rahanlisäjänä noussut erikoiseen ehkä jopa tarpeettomaan keskiöön. Kuitenkaan kaikkialla ei hyväksytä pankkien vastuutonta toilailua ja Brasilia on tästä paras esimerkki.
http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2010/04/11/tassako-maailman-turvallisin-pankkijarjestelma/20105047/12
On mielenkiintoista pohtia pitäisikö yritysmuotoja kehittää ja ennenkaikkea mihin suuntaan. Yrittäjien henkilökohtaisesta konkurssista on puhuttu paljon mutta keskustelu ei ole oikein vielä edennyt ratkaistavaksi asti.