Käytiin tuossa juuri vaimon kanssa aamiaispöydässä jälleen kuuma keskustelu työurien pidentämisestä. Jäi hieman harmittamaan, että vaimo ehti lähteä töihin ennen kuin keksin oman uuden pienen ehdotukseni siitä kuinka työssäoloaikoja voitaisiin suhteellisen kivuttomasti pidentää, mutta kaikeksi onneksi voin kertoa sen tässä teille!

Ehdimme päästä vaimon kanssa yksimielisyyteen siitä, että ei voi olla vain yhtä keinoa, jolla asiaan pureudutaan. Pitää olla mahdollisimman laaja valikoima mahdollisuuksia ja keinoja, joilla ihmisiä houkuteltaisiin jatkamaan töissä mahdollisimman pitkään.

Pelkkä kylmä koko kansan eläkeiän nostaminen ei ollut meidän kummankaan mielestä se keino, jolla asia pitäisi hoitaa. Ihmisten tilanteet, työt ja jaksaminen vaihtelevat villisti. Osa ihmisistä pystyisi toki kevyesti jatkamaan seitsemänkymppisiksi mielenkiintoisissa ja haastavissa työtehtävissään. Osa kuitenkin raahautuu jo kuusikymppisinä hyvin vastenmielisesti tekemään tympeää työtä, joka ei enää jaksa lainkaan innostaa ja kiinnostaa.

Perusongelma tietysti on, että eläkkeitähän ei todellisuudessa makseta omilla eläkemaksuilla etukäteen. Käytännössä niillä rahoitetaan sillä hetkellä jo eläkkeellä olevien eläkkeiden maksu. Meidän täytyy vain luottaa siihen, että lapsemme pystyvät maksamaan aikanaan meidän eläkkeemme.

Kun eliniät nyt venyvät, kasvaa vääjäämättä myös niiden vuosien määrä, jolloin eläkettä nautitaan. Käytännössä yhä pienempi työssä olevien joukko rahoittaa yhä suuremman eläkkeellä olevien joukon eläkkeet. Tämä yhtälö ei voi toimia tietyn rajan jälkeen ja asialle on yksinkertaisesti jossain vaiheessa pakko tehdä jotain.

Ehdotin tuossa jo aikaisemmin tällä palstalla uutta osa-aikaeläkejärjestelmää. Siinä ihminen voisi jäädä osa-aikaeläkkeelle vaikkapa vuoden tai kaksi vuotta ennen normaalia eläkeikää, jos hän samalla sitoutuu jatkamaan osa-aikaista työtä kaksi tai neljä vuotta eläkeiän täyttymisen jälkeenkin. 

Tämä järjestelmä lisäisi kokonaistyössäolovuosien määrää, mutta auttaisi työkunnoltaan hieman heikentyneitä jaksamaan työelämässä ja loisi osa-aikaisten pitkäaikaisten sijaisten tarvetta. Nämä osa-aikaisuudet taas voisivat olla opiskelijoille ja nuorille oiva pehmeä tie työelämään. Järjestelmä ei vaikuttaisi eläkkeen karttumiseen.

Ongelmaa voidaan hoitaa tietysti joko pidentämällä työuria tai myös lisäämällä valtion tuloja, joilla kasvavat eläkemenot katetaan. Aamulla suihkussa iski sitten mieleen sitten ajatus; jolla voitaisiin pureutua jälkimmäiseen. Keksin ratkaisulleni jo keksin hienon nimenkin: senioriyrittäjä. 

Tässä järjestelmässä yli 63-vuotias voisi perustaa uudentyyppisen senioriyrittäjän toiminimen, jolla olisi hieman erilainen säännöstö ja erityisesti verokohtelu kuin tavallisella yrittäjällä. 

Senioriyrittäjä saisi edelleen perustoimeentulonsa eläkkeestä; pysyvä eläke poistaisi yrittäjäriskiä ja lisäisi radikaalisti järjestelmän kiinnostavuutta. Kun kaikki tienattava raha olisi extratuloa, voitaisiin sitä kuitenkin verottaa selvästi kovemmalla kädellä kuin perustuloa. Samalla kuitenkin poistettaisiin kokonaan tulorajat, joiden jälkeen lisätulo alkaisi vaikuttaa eläkkeeseen ja senioriyrittäjäksi hyväksyttäisiin myös ihminen, jolla on vain yksi tulolähde.

Perusajatukseni on, että hyvin monille ihmisille on kertynyt pitkän työuran aikana tietoja ja taitoja, jotka menevät yritysten ja yhteiskunnan kannalta hukkaan, kun nykyisin yhä useammin vielä hyvinkin työkykyinen ihminen siirtyy eläkkeelle. 

Visiossani senioriyrittäjyyden säännöissä kuitenkin kiellettäisiin ehdottomasti kaikki päivittäisiin työaikoihin sidottu työnteko. Senioriyrittäjien tekemien asioiden tulisi aina olla ilman päivittäistä minuuttiaikataulua tehtäviä asioita ja säännön loukkaaminen johtaisi heti senioryrittäjän aseman menettämiseen. 

Senioriyrittäjäksi lähtevä ihminen siis vapautuisi läsnäolopakkojen ja päivittäisten aikataulujen orjuudesta. Yrityksissä, kunnissa ja laitoksissa on kuitenkin valtavasti asioita ja tehtäviä, joita voidaan tehdä ilman kelloon sidottuja läsnäoloaikojakin. 

Yrityksestä itsestään tulevaa senioriyrittäjää ei tarvitsisi opastaa, perehdyttää tai usein juuri valvoakaan ja hän olisi motivoitunut ja pätevä tekemään juuri niitä asioita, joista hänelle maksetaan suoritus- ja projektiperusteisesti. 

Jaakko Wallenius

 Käytiin tuossa juuri vaimon kanssa aamiaispöydässä jälleen kuuma keskustelu työurien pidentämisestä. Jäi hieman harmittamaan, että vaimo ehti lähteä töihin ennen kuin keksin oman uuden pienen ehdotukseni siitä kuinka työssäoloaikoja voitaisiin suhteellisen kivuttomasti pidentää, mutta kaikeksi onneksi voin kertoa sen tässä teille!

Ehdimme päästä vaimon kanssa yksimielisyyteen siitä, että ei voi olla vain yhtä keinoa, jolla asiaan pureudutaan. Pitää olla mahdollisimman laaja valikoima mahdollisuuksia ja keinoja, joilla ihmisiä houkuteltaisiin jatkamaan töissä mahdollisimman pitkään.

Pelkkä kylmä koko kansan eläkeiän nostaminen ei ollut meidän kummankaan mielestä se keino, jolla asia pitäisi hoitaa. Ihmisten tilanteet, työt ja jaksaminen vaihtelevat villisti. Osa ihmisistä pystyisi toki kevyesti jatkamaan seitsemänkymppisiksi mielenkiintoisissa ja haastavissa työtehtävissään. Osa kuitenkin raahautuu jo kuusikymppisinä hyvin vastenmielisesti tekemään tympeää työtä, joka ei enää jaksa lainkaan innostaa ja kiinnostaa.

Perusongelma tietysti on, että eläkkeitähän ei todellisuudessa makseta omilla eläkemaksuilla etukäteen. Käytännössä niillä rahoitetaan sillä hetkellä jo eläkkeellä olevien eläkkeiden maksu. Meidän täytyy vain luottaa siihen, että lapsemme pystyvät maksamaan aikanaan meidän eläkkeemme.

Kun eliniät nyt venyvät, kasvaa vääjäämättä myös niiden vuosien määrä, jolloin eläkettä nautitaan. Käytännössä yhä pienempi työssä olevien joukko rahoittaa yhä suuremman eläkkeellä olevien joukon eläkkeet. Tämä yhtälö ei voi toimia tietyn rajan jälkeen ja asialle on yksinkertaisesti jossain vaiheessa pakko tehdä jotain.

Ehdotin tuossa jo aikaisemmin tällä palstalla uutta osa-aikaeläkejärjestelmää. Siinä ihminen voisi jäädä osa-aikaeläkkeelle vaikkapa vuoden tai kaksi vuotta ennen normaalia eläkeikää, jos hän samalla sitoutuu jatkamaan osa-aikaista työtä kaksi tai neljä vuotta eläkeiän täyttymisen jälkeenkin. 

Tämä järjestelmä lisäisi kokonaistyössäolovuosien määrää, mutta auttaisi työkunnoltaan hieman heikentyneitä jaksamaan työelämässä ja loisi osa-aikaisten pitkäaikaisten sijaisten tarvetta. Nämä osa-aikaisuudet taas voisivat olla opiskelijoille ja nuorille oiva pehmeä tie työelämään. Järjestelmä ei vaikuttaisi eläkkeen karttumiseen.

Ongelmaa voidaan hoitaa tietysti joko pidentämällä työuria tai myös lisäämällä valtion tuloja, joilla kasvavat eläkemenot katetaan. Aamulla suihkussa iski sitten mieleen sitten ajatus; jolla voitaisiin pureutua jälkimmäiseen. Keksin ratkaisulleni jo keksin hienon nimenkin: senioriyrittäjä. 

Tässä järjestelmässä yli 63-vuotias voisi perustaa uudentyyppisen senioriyrittäjän toiminimen, jolla olisi hieman erilainen säännöstö ja erityisesti verokohtelu kuin tavallisella yrittäjällä. 

Senioriyrittäjä saisi edelleen perustoimeentulonsa eläkkeestä; pysyvä eläke poistaisi yrittäjäriskiä ja lisäisi radikaalisti järjestelmän kiinnostavuutta. Kun kaikki tienattava raha olisi extratuloa, voitaisiin sitä kuitenkin verottaa selvästi kovemmalla kädellä kuin perustuloa. Samalla kuitenkin poistettaisiin kokonaan tulorajat, joiden jälkeen lisätulo alkaisi vaikuttaa eläkkeeseen ja senioriyrittäjäksi hyväksyttäisiin myös ihminen, jolla on vain yksi tulolähde.

Perusajatukseni on, että hyvin monille ihmisille on kertynyt pitkän työuran aikana tietoja ja taitoja, jotka menevät yritysten ja yhteiskunnan kannalta hukkaan, kun nykyisin yhä useammin vielä hyvinkin työkykyinen ihminen siirtyy eläkkeelle. 

Visiossani senioriyrittäjyyden säännöissä kuitenkin kiellettäisiin ehdottomasti kaikki päivittäisiin työaikoihin sidottu työnteko. Senioriyrittäjien tekemien asioiden tulisi aina olla ilman päivittäistä minuuttiaikataulua tehtäviä asioita ja säännön loukkaaminen johtaisi heti senioryrittäjän aseman menettämiseen. 

Senioriyrittäjäksi lähtevä ihminen siis vapautuisi läsnäolopakkojen ja päivittäisten aikataulujen orjuudesta. Yrityksissä, kunnissa ja laitoksissa on kuitenkin valtavasti asioita ja tehtäviä, joita voidaan tehdä ilman kelloon sidottuja läsnäoloaikojakin. 

Yrityksestä itsestään tulevaa senioriyrittäjää ei tarvitsisi opastaa, perehdyttää tai usein juuri valvoakaan ja hän olisi motivoitunut ja pätevä tekemään juuri niitä asioita, joista hänelle maksetaan suoritus- ja projektiperusteisesti. 

Jaakko Wallenius