Sijoittaisinko osinkoihin?

Kirjoitusvuorossa Mika Huhtamäki

Vuosi vaihtui ja pörssiyhtiöt ovat alkaneet raportoida vuoden 2013 tuloksia. Lähtölaukaus kevään osinkoralliin on siis ammuttu ja on aika päättää millä taktiikalla mahdolliseen ralliin osallistuu. Tänä vuonna verotus on hivenen osinkosijoittajia vastaan, sillä 2014 voimaan astunut yritysten alempi yhteisöverokanta ei vielä lisää jaettavia euroja, mutta korotettu pääomaverotus nipistää silti aiempaa suuremman osan maksettavista osingoista.

Mielipiteet jakautuvat osinkosijoittamisen suhteen ja monien mielestä osinkosijoittaminen ei ole tuottavampaa, koska osinkoina ulos maksetut varat laskevat osakkeen arvoa vastaavalla summalla. Asia ei kuitenkaan ole niin suoraviivainen miltä ensisilmäyksellä näyttää. Tutkimusten mukaan osingot ovat vastanneet Yhdysvalloissa noin 40 prosentista osakkeiden kokonaistuotosta vuodesta 1930 alkaen. Yrityksen osingonmaksukyky on myös merkki taloudellisesta kestävyydestä ja vahva osingonmaksukyky suojaa paremmin yrityksen kurssia pahimmilta markkinakuopilta. Hyvät osingonmaksajat korostuvatkin epävarmoina aikoina.

Hyvissä osinkoyhtiöissä vuosittain jaettavan osingon määrä kasvaa tasaisesti. Nousevat osingot suojaavat hyvin myös inflaatiota vastaan. Tutkimusten mukaan osingot ovatkin keskimäärin kasvaneet samaa vauhtia inflaation kanssa, tästä poikkeuksen tekevät ainoastaan erityisen matalan ja korkean inflaation ajanjaksot.

Korkea osinkoprosentti ei ole silti lupaus hyvästä sijoituksesta, vahvasti velkaiset yritykset saattavat ylisuurilla osingoillaan syödä omistajiensa varallisuutta. Tästä löytyy esimerkkejä myös Helsingin pörssistä, kuten murroksen kourissa painiskeleva Sanoma, joka aikaisemmin tunnettiin hyvänä osingonmaksajana veloistaan huolimatta. Sanoman kevään osinkoehdotus onkin enää 0,10 euroa osakkeelta, leikkausta kolmen vuoden takaisiin huippuosinkoihin on tullut jo kokonainen euro.

Verotus on aina yksi ohjaava tekijä mietittäessä sijoituksia ja tässä myyntivoittojen ja osinkojen välillä on eroja, vaikka molemmissa tapauksissa puhutaankin pääomaveroista. Mikäli tappioita ei ole vähennettäväksi asti, niin osinkotuotot on useimmiten sijoittajalle parempi vaihtoehto, koska osinkojen verokanta on pienempi kuin myyntivoitoissa ja kaupankäyntikuluja ei tule. Toisaalta osakkeen myynti voitolla ennen osingon irtoamista ja takaisinosto irtoamisen jälkeen voi olla parempi vaihtoehto, jos sijoittajalla on myyntitappioita vähennettäväksi. Samalla osakkeen myynti ja takaisinosto poistaa piilevän myyntivoittojen verovelan, mutta toisaalta mitätöi samalla 10 vuoden omistuksesta saatavan 40 prosentin hankintameno-olettaman.

Jos yrityksen yhteisöveroja ei huomioida, niin osingot ovat saajalleen verotuksellisesti useimmiten kustannustehokkain tulomuoto, osinkoveron ollessa 25,5 tai 27,2 prosenttia omista pääomatuloista riippuen. Vastaavasti myyntivoitoista maksetaan joko 30 tai 32 prosenttia. Sijoittajan kannattaa huomioida laskelmissaan myös tulonhankkimiskulut ja –lainat, joiden korot voidaan vähentää pääomatuloista, myös osingoista. Tulonhankkimislainojen lisäksi osingoista saa vähentää tänä vuonna myös 3/4 asuntolainan koroista. Vahva osinkovirta luokin asuntovelalliselle kustannustehokkaan korkokaton, jossa osingoista maksettavat pääomaverot pienenevät korkokulujen kasvaessa.

Pitkäaikaiselle sijoittajalle huolella valitut osinkoyhtiöt ovat osoittautuneet tutkimusten valossa kuitenkin tuottoisiksi. Oleellista on löytää yhtiöt, jotka kykenevät ajan saatossa tasaisesti kasvattamaan voittoja ja osinkoja. Hyvä osinkosijoitus ei siten välttämättä ole alkuvaiheessa se suurin osingonmaksaja prosenteilla mitattuna. Laadukkaita osingonmaksajia on löydettävissä myös kotimaan pörssistä, kunhan muistaa pitää pään kylmänä ja silmät auki kevään osinkorallin alkaessa.

Lisätietoja:

Eagle Asset Management – Dividends Deliver: Dividend-oriented investments can offer much more than income

Tweedy, Browne Company – The High Dividend Yield Return Advantage

Verohallinto – osinkoverotus 2014

Verohallinto – asuntolainan korkovähennys

Verohallinto – Korkojen vähentäminen pääomatuloista

Verohallinto – luovutusvoiton määrän laskeminen

Osinkoennusteet keväälle 2014

Lue Punaisen mukin blogia.

 

5 thoughts on “Sijoittaisinko osinkoihin?

  1. Nimenomaan Suomessa on

    Nimenomaan Suomessa on valloilla käsittämätön osinkomania, joka korostuu joka kevät. Kuvitellaan, että sijoittajan kokonaistuotto kasvaa kun osinkoa kasvatetaan. Yhtiökokouksissa ruinataan "vähän suurempaa osinkoa". Fakta on, että osingon irtoaminen on varallisuuden siirtoa pois osakkeen arvosta verottajalle ja osakkaan tilille.

    Osinko on huono vaihtoehto silloin kun sijoittajan tarkoitus on kasvattaa salkkuaan sijoittamalla osingot uudestaan. Paljon tuottavampaa ovat esim. omien osakkeiden ostot. Tätä harrastetaan jenkeissä huomattavan paljon ja se on yksi osa voitonjakoa osingon rinnalla. Ja kun tätä tehdään joka vuosi, ei ole väliä, jos joku osto sattuu huipuille.

    Suomessa tuijotetaan sokeasti korkeaa osinko-%:a, joka yleensä kertoo vain ja ainoastaan heikentyneistä odotuksista, ei herkullisesta osingosta. Täällä jopa ostetaan osakkeita vain siksi ajaksi, että osinko irtoaa ja myydään pois. Eli kuviteellaan, että osinko olisi jotain imaginaaristä taikarahaa, joka yhtäkkiä ilmestyy tilille. Tällöin sijoittaja vain ja ainoastaan saa tappioksi verot. Ei senttiäkään tuottoa. On ehdottoman tärkeä ymmärtää, että kurssi ja siis salkun arvo laskee aina osingon verran. Jos tätä ei hahmota, ei ikinä hahmota, mitä osinko on ja mitä se ei ole. 

    Malkiel kirjoittaa osinkosijoittamisesta kirjassaan Random Walk Down the Wall Street. Totaa, ettei tutkimukset osoita tässäkään merkkejä siitä, etteä osakemarkkinat olisivat epätehokkaat. 

    Itseäni ei haittaa osingot, mutta sokea tuijottaminen osinkotuottoon on idioottimaista. Se kertoo, että kaikki pumpataan ulso, tulosta ei jätetä investointeihin ja kasvuun, verottaja saa ison siivun (varsinkin kun verotus tiukkenee). Kannattaa panostaa yrityksiin, jotka kasvattavat tulostaan, eivät maksa kaikkea ulos (osingonjakosuhde saisi olla alle 50%) ja hyödyntävät verotehokkaita voitonjakomuotoja, kuten omien osakkeiden ostot.

    1. Takaisinostot ja osingot

      Kiitos hyvästä kommentista, tässä vielä yksi näkökulma samaan asiaan.

      Molemmat, sekä osingot, että omien osakkeiden ostot voivat olla omistajien kannalta hyvin tai huonosti toteutettuja. Kummassakin tapauksessa pitää tutkia yritys, sen motiivit ja voitonjaon osuus tuloksesta.

      Osinkojen osalta huomioitavat perusasiat tuli jo käsiteltyä, omien osakkeiden ostoissa mietin itse ainakin seuraavia asioita:

      • Markkinatilanne, aika ei ole aina otollinen omien osakkeiden ostolle ja johdon on yleensä helpoin käyttää rahaa ostoihin kurssihuippujen aikaan
      • Mitä osakkeille tehdään ostojen jälkeen, mitätöinti vai jotain muuta? Selkein ratkaisu olisi mitätöinti, jolloin jokaisen jäljelle jääneen omistajan osuus yrityksessä kasvaa aidosti ja vältetään samalla turhilta veroilta, joita osingoista maksetaan
      • Johdon kannustimet ja omien osakkeiden osto. Joissain tapauksissa on nähtävissä, että johto suosii omien osakkeiden ostoa nostattaakseen keinotekoisesti omien kannustimiensa arvoa

      Paras tilanne on jos omien ostot ovat säännöllisiä ja ennustettavia toimenpiteitä, johon yritysjohto ei voi vaikuttaa. Samalla osakkeet tulisi mitätöidä, eikä käyttää esimerkiksi ylihinnoiteltuun yrityskauppaan.

      Tässäkin asiassa ratkaisee mielestäni tapauskohtainen arviointi, korkea osinkoprosentti tai omien osakkeiden ostot eivät automaattisesti tarkoita, että yritys toimii omistajiensa eduksi.

      Terveisin,

      Mika Huhtamäki

      1. Mitätöinti

         

        Jos osakkeiden ostoa verrataan osinkoihin pitää seurata myös osakkeiden mitätöintiä. Ei vanhoille osakkeenomistajille tule edes teoreettisesti mitään hyvää ennenkuin osakkeet mitätöidään. Osakkeiden määrää kannattaa seurata.

        T. Jarno

         

         

         

    2. lippu irtoaa

      Tuskin Mainittu Malkiel on osoittanut että suomessa markkinat olisivat tehokkaat. Epäilen, että ainakin suomessa markkinat ovat epärationaalisia tässä kohti: osinkodippi kurotaan usein nopeasti umpeen. Veikkaan, että syy on huonosti toteutetuissa osakekaupan päätöksenteko-ohjelmissa, jotka toteavat yhtäkkiä osinkolipun irtoamisen jälkeen, että nyt osake on jostain syystä halpa -> ostamaan. Rationaalisemmin toimivalle sijoittajalle tämä avaa mahdollisuuksia.

      1. Hmm, mahdetaanko kuroa

        Hmm, mahdetaanko kuroa kuitenkaan. Joskus tutkailin Orionin kurssin kehitystä ja muistaakseni selvä lopputulema oli, että osinkodipin kesto vaihtelee suuresti, välillä kurotaan nopeasti, välillä menee kuukausia. Sanoisin, että jos dipin kestoista otetaan keskiarvo, niin se olisi kuukausia, eikä mitään selvää anomaliaa löydy lainkaan. Ei tuolla voi tienata siis systemaattisesti.

        Mutta katsoin vain yhtä osaketta. Tietenkin pitäisi katsoa useaa, 10+v ajan ja katsoa sitten miten kurssi käyttäytyy.

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

EToron pörssilistautuminen

Eräs sijoittajan tärkeimmistä työkaluista urallaan on oikea kaupankäyntialusta. Oikean kaupankäyntialustan valitsemalla kykenet helpottamaan elämääsi ja sijoitusten tekemistä uskomattoman paljon, kun taas valitsemalla väärän alustan, rajoitat

Sijoittaminen

Norwegianin unelma haihtui

Monet piensijoittajat, etenkin kokemattomat, ravaavat kuraojaan kaatuneiden yhtiöiden perässä osakekurssin sukellettua taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Halpuus houkuttaa, kuten surkeisiin kauppoihin aina ajautuvaa Sulo Viléniä takavuosien hittikomediassa Tankki