Suomenlahden ympäristön kulttuurikoheesio on turvallisuuspolitiikkamme oleellisin tekijä

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö järjestää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän kokouksen 16.-17 kesäkuuta Kultarannassa. Presidentti Niinistö sanoi YLE:n ykkösaamussa, että Suomen tämänhetkistä puolustuspoliittista linjaa on parempi määritellä tekemistemme kautta. 

Turvallisuutemme on aina määräytynyt täällä lähiympäristössämme. Turvallisuuttamme, koskemattomuuttamme ja itsenäisyyttämme ihmisinä ovat historiamme aikana horjuttaneet tai tukeneet maamme sisäiset tilanteet ja suhteemme lähinaarpureihimme. Ja ne ovat tällä hetkellä mutkattomat. Meillä asuu merkittävä määrä Virosta, Ruotsista ja ennen kaikkea Pietarin alueelta tänne muuttaneita, jotka tekevät käytännön tason yhteistyötä naapureidemme kanssa. Esimerkiksi Pietarissa tunnetaan läheisempänä Helsinki kuin kaukainen, lähes tuhannen kilometrin metsäseutujen takana sijaitseva Moskova.

Suomen turvallisuus- ja kulttuuripoliittinen koheesioalue (Kartta: Google earth)

Mihin Suomi tarvitsee Natoa tai edes pohjoismaista puolustusteollista yhteistyötä, jos kerran turvallisuus määräytyy lähialueilla?

Ulkopoliittinen tilanteemme ei ole yksioikoisen auvoinen

Poliittinen asemamme ei ole aivan niin yksinkertainen, kuin hyvin toimivista lähialuesuhteistamme voisi päätellä. Venäjän intresseissä ei ole Pietarin alueen kulttuurillisen koheesion liiallinen kehittyminen Tallinnan ja Helsingin kanssa. Venäjän intresseissä on maan sisäisen yhteinäisen kulttuurin ja identiteetin rakentaminen ja tämän politiikka ilmenee meillä siten, että Venäjä nostaa esille:

  • kulttuurien välisiä ristiriitoja (lasten huostaanottojen käsittely)
  • rajakysymyksiä (Venäjän ja Suomen rajan oikean paikan julkinen pohdiskelu, Viron ja Venäjän rajasopimuksen ratifioimatta jättäminen)
  • sotilaallisen uhan mahdollisuuden, jonka Suomen Nato jäsenyys aiheuttaisi

Taustalla on Venäjän sisäpolitiittiset jännitteet, joka heijastuvat ulkopolitiikkaan. Mutta yhtä kaikki, nuo Putinin Venäjän esiin nostamat asiat täytyy ottaa vakavasti. Asiat ovat niin kuin niistä puhutaan.

Suomen mahdollinen Nato jäsenyys on käytännöllinen asia

Suomen suhde Natoon on enemmän käytännöllinen kuin kulttuurillinen asia. Aseteollisuus on samanlaista kuin mikä muu tahansa korkean teknologian toimiala. Siinä pärjäävät vain globaalit, kymmeniä vuosia alalla toimineet yritykset. Samalla tavalla kuin maailmassa voi olla vain kourallinen hissitoimittajia tai siviili-ilmailun lentokonevalmistajia, maailmassa voi olla enintään kourallinen, noin kolme, menestyvää asejärjestelmätoimittajaa kullakin erillisellä osa-alueella.

Puolustusvoimamme tarvitsee järkevät, poliittiseen tilanteeseemme sopivat aseet. Saamme perinteisiä yksinkertaisia käsiaseita kotimaasta ja vähän monimutkaisempia asejärjestelmiä Skandinavian ja Suomenlahden maiden piiristä, mutta korkean teknologian asejärjestelmien hankkiminen vaatii yhteistyötä jonkin maailmanlaajuisen sotateollisuusyhteisön kanssa. Ja vaihtoehtoja on vähän, käytännössä kolme. Nato, Intian ja Venäjän muodostama puolustusvälineyhteistyö ja Kiinan aseteollisuus.

Olemme taloudellisesti ja poliittisesti integroituneet Euroopan unioniin. Kuulumme kenties unionin maantieteelliseen periferiaan, mutta EU muodostaa meille silti luonnollisen suunnan myös aseteknisen yhteistyön suhteen.

Suomenlahden alueen maiden välinen yhteistyö hyödyttäisi meitä kaikkia

NATO jäsenyytemme nostaisi meidän ja Pietarin alueen välille haitallista muuria, mutta olisiko tuo muuri kuitenkaan tavallisille ihmisille merkittävä asia? Paljon tärkeämpää on toteuttaa Suomenlahden maiden piirissä tapahtuva ihmisten, ajatusten, tavaroiden ja palvelusten vaihto ja liikkuminen. Eivätkä sotilastekniset asiat ole ennenkään estäneet ihmisten yhteistyötä. Meitä on tässä lähekkäin, saman pienen merenlahden ympärillä, aika paljon ihmisiä. Yli kymmenen miljoonaa ihmistä pienellä alueella.  

Suomen kansalaisuuden saaneet alkuperämaan suhteen jaoteltuna (Lähde: Tilastokeskus, 2011)

6 thoughts on “Suomenlahden ympäristön kulttuurikoheesio on turvallisuuspolitiikkamme oleellisin tekijä

  1. Sauli Niinistöstä

    Minulla ei otsikon henkilöstä ole ollut pahemmin  mitään käsitystä. Lähinnä mieleen on jäänyt silloisen VM:n tiuskaisu eduskunnassa ed. Stenius-Kaukoselle, ettei raha kasva puussa. Varmaan ihan tottakin, mutta sillä rajalla, mitä vakaa ja arvokas käytös (Perustuslain 31 pykälä) edellyttää.

    Katsoin linkin haastattelun http://areena.yle.fi/tv/1907178 ja yllätyin Niinistön asiallisesta tyylistä. Jotenkin edellisestä arvoisasta presidentistä jäi mieleen jatkuva itsekorostuksen tarve, mitä en Niinistöstä havainnut.

    Mitä tulee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevään kokoukseen 16.-17 kesäkuuta Kultarannassa, sanoisin, että ans´ kattoo. Jotenkin  ikävästi tulee mieleen Mauno Koiviston kautensa alussa suorastaan toivoma ulkopoliittinen keskustelu. Kun keskustelu pääsi vauhtiin,  Koivisto haukkui keskustelijat lyttyyn (linkin 4. kappale).  http://fi.wikipedia.org/wiki/Raimo_V%C3%A4yrynen

    Ans´ kattoo. Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole presidentin, ministerien ja virkamiesten aivan helppoa keskustella esim. tutkijoiden tai journalistien kanssa. Jälkimmäisten suita ei mikään suitsi, mutta edellisellä ryhmällä vastaan tulee realiteetti, ettei kaikkea ole viisasta sanoa ääneen, esim. sitä, mitä maata vastaan Suomi vaurautuu puolustautumaan, ei vaikka kaikki tietävät vastauksen niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

      1. Verrataan Natoa ja Euroa

        Verrataan mahdollista Natojäsenyyttä eurojäsenyyteen. Silloin käytiin keskustelua eduskunnassa kiihkeää keskustelua euro-jäsenyydestä ja pakko todeta opposition olleen oikeassa ja myös nykyinen presidentti jopa naurettavan väärässä:
        http://www.youtube.com/watch?v=7FYpbCPJNy4
        Epäluuloa Natoa kohtaan voidaan verrata tähän. Onko mahdollista, että Suomi ajautuu johonkin Pohjois-Afrikan selkkaukseen tarpeettoman syvälle jos liitymme Natoon. Olen ymmärtänyt, että tilanne esim. Egyptissä, Libyassa tai Syyriassa ei toki ole vakaa. Pystytäänkö Nato jäsenyyden kautta ajamaan meille huomattavia Afrikkakustannuksia aivan kuten Euron kautta on tullut? Näin luulen, että vaara on olemassa.

      2. Ottajia on

        Naton idea oli sitoa alkavaan konfliktiin niin monta osapuolta, että se toimi estävänä pelotteena NL:n suuntaan. Toisaalta seurauksena oli suuri vekslaus. Saksassa oli yli 200.000 USA:n sotilasta ja saksalaiset treenasivat puolestaan Norjassa. Vekslaus on jäljellä, mutta pelote ei toimi. Terroristille on tietysti ihan sama kuinka monen maan vääräuskoisia vastaan sotia.

        Afganistan-operaation yms. suuri ongelma on tuoda Suomeen sellaista tieto-taitoa paikallisista oloista, joilla ei ole mitään käyttöä Suomessa. Verrokkina voi sanoa, että esim. Ranskan maavoimia -39 rasittivat tällaiset poliisitoimet siirtomaissaan, vaikka Euroopassa oli heikkoa. Mauno Koivisto vertasi puolestaan tilannetta aikoinaan Suureen Pohjan sotaan. Suomalaisia soti Pultavassa, mutta Suomen puolustus oli rempallaan.

        Kuitenkin suurin kysymys on lähinnä. Baltiassa ei ole omia ilmavoimia, vaan 4 (neljä) Naton vaihtuvaa konetta, joukossa ollut jopa Mig-21. http://en.wikipedia.org/wiki/Baltic_Air_Policing Baltiaan sopisi iloisesti 20 Hornetia Suomesta.

      3. Luonnollista ja hyvä vertaus

        Olisi hyvä sijoittaa puolet Suomen ilmavoimista Tarttoon. Jos Venäläiset hyökkäisivät he joutuisivat automaattisesti kahden rintaman sotaan eli iskemään niin Suomeen kuin Viroonkin. Ja Tartosta on varsin lyhyt iskumatka Pietariin. Puolalla on varsin paljon lentokoneita hekin voivat tehdä iskuja Leningradin sotilaspiirin alueelle. Norjasta voitaisiin ennakoivasti sitten iskeä Murmanskin alueelle. Pääriski Venäjälle on kuitenkin Aasiassa. Siellä on monia maita jotka ovat mielestään kokeneet vääryyttä ja haluaisivat korjata asioita.

        Ei tarvitse olla edes peruskoulun historianopettaja, että oivaltaa Naton halutessa säilyttää nykyisen asemansa niin Suomelle tulee tarpeita investoida Aasian ja Afrikan suuntaan sotavälineisiin. Johan meidän miinalaiva kävi hoitelemassa Suomen turvallisuutta Somalian rannikolla. Maailmanlaajuisella toimijalla kuten Natolla on maailmanlaajuiset rahareijät. Natoon kuuluvat maat ovat kuitenkin sijoittuneet Eurooppaan ja USAan. Euroopan turvallisuus hoidetaan poliisilla ja ydinaseilla. Johan USA on vaihtanut doktiiriniaan ja se on uusimassa ydinpelotettaan Euroopassa. Eurooppalaisten Natomaiden on syytä investoida merivoimiin, jotta saadaan kollektiivista sotavoimaa Aasiaan. Pitääkö Suomen olla tässä mukana ja lisääkö se meidän turvallisuutta?

      4. Viron ja Venjän kielten asema on Suomessa pidettävä vahvana

        Suomen sotilaat kaukomailla on Nato kumppanuuden kustannus

        Olen samaa mieltä Nato jäsenyyden lieveilmiöistä. Sen seurauksena joutuisimme mukaan jos jonnekin maailman kolkkaan, Afganistaniin, Irakiin, Maliin, …..

        Niin on tapahtunut kohdallamme ennenkin. Suomella, Venäjällä, Puolalla, Kazakstanilla ja muutamilla muilla mailla oli 1800 luvulla personaaliunioni. Yhteinen valtion päämies, mutta erilaiset tavat hallita. Yhteistä tuolle kokonaisuudelle oli puolustus. Olimme mukana eräässä tuon ajan Nato:ssa. Ja seuraukset olivat samanlaisia. Suomen kaarti marssi sotaan Turkkia ja Tattaria (Tataareita) vastaan aina Konstantinoopolin (Istanbul) porteille saakka.  

        Ja niin tapahtuu nyt myös Nato yhteistyömme yhteydessä. Suomen Nato rauhankumppanuussotilaat ovat mukana Afganistanin konfliktissa, Aadenin lahdella, Islannin ilmatilassa ja Hornettimme käyvät myös Viron ilmatilassa eikä tämä tule tähän päättymään. 

        Nämä ovat Nato kumppanuuden suoria kustannuksia.

        Mutta sitten ovat nuo Nato kumppanuuden positiiviset seikat

        • saamme uskottavan puolustuksen (järkeviä asejärjestelmiä ja harjoittelua pätevien kumppanien kanssa)
        • puolustusteollisuutemme tuotteille on kysyntää (Nato kumppanimme ostavat käytännössä vain Nato aseita ja laitteita; tällä tavalla rakennetaan uskottava teollinen pohja)
        • samme jonkinlaiset turvatakuut (uskon, että tämä tarkoittaisi sitä, että kriisitilanteessa saisimme ostaa varusteita Nato teollisuusyhteisöltä ja voisimme saada tiedustelutietoja sekä mahdollisuuden käyttää ostamiamme GPS ohjattuja asejärjestelmiä)

        Poliittiset kustannukset ovat nekin merkittäviä

        Nato kumppanuuden poliittiset seuraukset ovat nekin varteenotettavia. Olemme Nato:n rajamaa eikä tuo asema ole paras mahdollinen. Olisi parempi jos voisimme kasvattaa Suomenlahden valtioiden välistä yhteistyötä.

        Olemmeko ajopuu vaiko sopeutuvia realisteja ?

        Emme ehkä pysty lyhyellä tähtäimellä luomaan Suomenlahdesta sopimuksin sinetöityä koheesion keskusta vaikka kuinka yrittäisimme. Poliittisella tasolla turvallisuutta ei ole helppo ihan hetkessä sementoida. 

        Minusta käytännön realiteettina nykyisessä tilanteessamme on Nato kumppanuus taikka täysjäsenyys.

        Mutta on syytä samaan aikaan rakentaa koheesiota tänne Suomenlahden alueelle:

        • Venäjän ja Viron kielen asema on pidettävä maassamme vahvana
        • Muuttoliikettä Pietarista ja Pietariin on tuettava (tämä onnistuu esimerkiksi ulkomaalaisvirastossa)
        • EU:n ja Venäjän välinen viisumivapaus on meidän etumme (ja viisumien saaminen on pidettävä helppona, halpana ja nopeana)

         

Comments are closed.

Related Posts