Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Vanhan viisauden mukaan ”huono uutinen on hyvä uutinen”. Tällä opilla media on jaksanut synkistellä sekä maailmantaloutta, eurokriisiä että Suomen tilaa. Vaikka itse kuulunkin toimittaja-synkistelijöiden sukuun ja heimoon, en ole enää vuosiin jaksanut lukea kaikkea mustalla väritettyä talousuutisointia. Tätä lääkettä on tullut enemmän kuin lääkäri – tosiasiat – on määrännyt.  Teknisesti uutisointi menee siten, että aina löytyy sopiva ”päivystävä talousdosentti”, joka osaa maalata median haluamaa mustaa väriä ja joka näin tehdessään saa naamansa ja nimensä ruutuun. En sitä paitsi jaksa uskoa, että jatkuva synkistely olisi jotenkin hyvää kauppatavaraa. Kuka sitä jatkuvassa synkistelyssä jaksaa elää, ei edes suomalaiset.

Ilokseni havaitsin, että sijoittamisen ammattilainen Mika Pesonen Ilkka –lehdessä 17.8. purki mieltään samasta asiasta: ”Olen kyllästynyt valittajiin … Kesällä mediassa oli liikaa talousviisaita, jotka kilvan todistelivat Suomen olevan tuhon partaalla … Kun taloudesta välillä kuuluu hyviä uutisia, he huutavat suden tuloa entistä kirkuvammin. Euroalueen teollisuustuotannon kasvu heinäkuussa, Yhdysvaltain talouden varsin vahva veto ja yleensä talouskasvua ennakoivien osakekurssien nousu ovat heistä vain viimeisiä merkkejä lopullisen tuhon lähentymisestä. Pessimisti ei pety koskaan.”

Laittamattomasti sanottu. Pienellä oli lehtiin pantu sekin tieto, että taantuma Suomessa on virallisestikin ohi, kun tilastokeskuksen bkt näytti plussaa!

Nyt pitäisi taas kohta oppia elämään ilman setelielvytystä. Amerikassa tähän jo totutellaan, vaikka meillä vielä budjettiriihen ovella haikaillaan ”elvytyksen” perään. Jos homekouluja korjataan ja huonokuntoisia teitä kunnostetaan, on ”elvytys” sille kovin epämääräinen termi. Poliitikkojen kieli saisi olla paljon tarkempaa, ei pelkkää mielikuvien luomista.

Pohjola Pankin pääjohtaja Reijo Karhinen peräänkuulutti tulosjulkistuspuheessaan Suomelta kahta asiaa: ”Nyt tarvitaan arkijärkeä lisää. Hintakilpailukyky kuntoon”, oli Karhisen viesti. Korjauksia hän odottaa niiltä, jotka ovat olleet kilpailukykyämme nakertamassa.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen lupasikin pari viikkoa sitten rakenteellisia uudistuksia. Mutta, mutta! Ei vielä, vaan vasta myöhemmin syksyllä, sanoi Urpilainen. Taas odotetaan.

Karhisen sormi osoittaa työmarkkinajärjestöjen suuntaan, jossa sielläkin kuulemma vielä odotellaan. Mitä? Siitä ei ole täsmällistä tietoa. Ehkä ”ilmapiirin kypsymistä”. Aamu-tv:n sohvilla on nähty jo lähes kaikki työmarkkinajohtajat varajohtajineen, joten näyttäytymispuoli pitäisi olla hoidettu. Synkiltäkin he ovat näyttäneet!

Vaikka maailmantalouden tervehtyminen ja Amerikan setelielvytyksen asteittainen hidastaminen ovat periaatteessa hyviä asioita, saattavat suomalaisen asuntovelallisen ja piensijoittajan varpaat kastua. Tämä on jo näkynyt suursijoittajien panikoimisena maailman pörsseissä. He tulkitsevat Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajan Ben Bernanken sanoja ja ilmeitä.

Eli nyt vaan silmä tarkkana ja pää kylmänä, niin korkojen kuin osakesijoitustenkin kanssa. Olemme matkalla kohti uudenlaisia haasteita.

—

Lue Punaisen mukin blogia.