Julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 20.8.

Talous sakkaa, miksi ministerit vinoilevat?

Suomen talous- ja työllisyystilanne on heikentynyt viime kuukausien aikana huolestuttavalla tavalla. Harva se päivä kuulemme uutisia yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja lomautuksista.

Vaikka joitain hyviäkin uutisia on joukkoon mahtunut, tosiasia on se, että olemme vakavassa tilanteessa. Taustalla on eurokriisi, joka edelleen näkyy epävarmuutena ja aiheuttaa euroalueella kaikenlaisten investointien lykkäämistä ja kaikinpuolista varovaisuutta. Suomen taloustilannetta pahentaa vielä se, että suhdannetyyppisen eurokriisin lisäksi meitä kurittaa paperiteollisuuden ja Nokian kriisi.

Tässä tilanteessa maan hallitus valmistautuu elokuun lopulla pidettävään budjettiriiheensä. Työmarkkinajärjestöt ovat samaan aikaan tunnustelleet mahdollisuuksia solmia keskitetty työmarkkinaratkaisu. Sitä on myös maan hallitus toivonut, suorastaan pyytänyt.

Palkansaajapuoli on jo keväästä lähtien ilmaissut halunsa työllisyyttä ja vakautta edistävään keskitettyyn ratkaisuun, joka ottaa huomioon viennin tarpeet ja kohtuullisen ostovoiman. Sen sijaan työnantajia edustava EK ja erityisesti sen suurin jäsenliitto Teknologiateollisuus on vastustanut keskitettyä. Se haluaa palkoista sopimisen tapahtuvan työpaikkatasolla, tai enintään liittotasolla.

Vaikka maan hallitus jo keväällä kehysriihen yhteydessä toivoi keskitettyä tuloratkaisua, se ei kuitenkaan kytkenyt yrityksille annettua lähes miljardin euron yhteisöveroalennusta ratkaisuun. Se oli kummallista, koska muita motivointikeinoja hallituksella ei ollut eikä enää ole.

Hallituksen tapa houkutella työmarkkinajärjestöjä tulosopimukseen on muutoinkin hieman outo. Niin pääministeri kuin valtionvarainministerikin ovat viime päivinä enemmän vinoilleet ja uhkailleet kuin motivoineet työmarkkinajärjestöjä. Se tuntuu epäreilulta, kun kaikki palkansaajajärjestöt ovat tosiaan jo keväästä lähtien kertoneet halunsa päästä sopimukseen. Jos ja kun ongelmana on EK:n halu, eikö silloin Kataisen ja Urpilaisen pitäisi patistaa sitä neuvottelupöytään.

Hallituksen asema on kieltämättä vaikea senkin vuoksi, että gallupien mukaan kummatkin päähallituspuolueet ovat menettäneet kannatustaan viimeisen vuoden aikana. Kun oman profiilin kohottamiseksi ehkä hieman varotaan näykkimästä toista hallituspuoluetta, on helppoa kääntää tykit kohti työmarkkinajärjestöjä. Tosin näyttää ihan viime päivien perustella siltä, että myös tätä toinen toisensa nokittelua on alkanut esiintyä. Se ei yleensä lupaa hyvää, kun hallituksen asema muutoinkin on aika tukala.

Työmarkkinajärjestöt ovat pidättäytyneet toistensa nokkimisesta. Kesällä Suomen Yrittäjät – joka ei ole työmarkkinajärjestö, mutta on ainakin joskus sellaiseksi halunnut – nosti esille ehdotuksen palkansaajien lomaraha ja pekkaspäivien poistamiseksi. Aloite toteutuessaan merkitsisi noin 5 – 7 prosentin palkanalennusta. Työnantajien EK sanoutui hetimiten irti SY:n ehdotuksesta.

Jos keskitetty tuloratkaisu halutaan tehdä, se pitäisi saada aikaan parin viikon sisällä, ennen hallituksen budjettiriihtä. Vai pitääkö? Nähdäkseni on mahdollista tehdä se myöhemminkin. Tuo ajankohta olisi lokakuun loppu. Silloin nimittäin umpeutuvat Teknologiateollisuuden sopimukset Metalliliiton, STTK:n Pron ja Akavan Ylempien toimihenkilöiden kanssa. Olisikohan Teknologiateollisuus avoimempi keskitettyä sopimusta kohtaan, kun työehtosopimukset ja samalla työrauhavelvoite ovat auki?

Matti Tukiainen
SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja