Tarvitseeko talouselämä todella ruotsin kielen opiskelua?
On asioita, joista kirjoittaminen on aina vaarallista, sillä kirjoitti miten päin vain niin suututtaa varmasti toisen puolen lukijoista. Eräs näistä asioista on ruotsin kielen opiskelu Suomessa. Tämä on niitä asioita, jossa lähes jokaisella alkaa olla varma ja lopullinen mielipide, jota ei enää mikään horjuta.
Kaikesta huolimatta ajattelin katsella asiaa hieman talouden näkökulmasta, sillä eräänä argumenttina ruotsin kielen opiskelun pitämisenä pakollisena kaikille suomalaisille on ollut ruotsin kielen hyödyllisyys talouselämässä ja yrityksissä.
Aivan varmasti kaikilla kaksikielisillä alueilla ruotsin kielen taito on ehdoton välttämättömyys myös yritysmaailmassa toimiville. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että ylivoimainen valtaosa Suomesta ei ole kaksikielistä. Jo sadan kilometrin päästä rannikosta ruotsin kieli on yleensä asia, jotka kuulee vain FST:stä, jos tuolle kanavalle joskus eksyy.
Epäilen pahan kerran, että Jyväskylässä tai Varkaudessa sattumalta joskus asioiva ruotsinkielinenkään ei todellisuudessa koskaan odotakaan kaksikielisyyttä. Sellaista käytännössä ei yleensä toki olisi nytkään tarjolla, sillä todellinen käytännön ruotsin kielen taito on näillä alueilla todellinen harvinaisuus kouluruotsin ahkerasta tankkaamisesta huolimatta. Käytön täydellinen puute kun armotta rapauttaa koulussa hankitun alkeellisen kielitaidon melkoisen nopeasti.
On asioita, joista kirjoittaminen on aina vaarallista, sillä kirjoitti miten päin vain niin suututtaa varmasti toisen puolen lukijoista. Eräs näistä asioista on ruotsin kielen opiskelu Suomessa. Tämä on niitä asioita, jossa lähes jokaisella alkaa olla varma ja lopullinen mielipide, jota ei enää mikään horjuta.
Kaikesta huolimatta ajattelin katsella asiaa hieman talouden näkökulmasta, sillä eräänä argumenttina ruotsin kielen opiskelun pitämisenä pakollisena kaikille suomalaisille on ollut ruotsin kielen hyödyllisyys talouselämässä ja yrityksissä.
Aivan varmasti kaikilla kaksikielisillä alueilla ruotsin kielen taito on ehdoton välttämättömyys myös yritysmaailmassa toimiville. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että ylivoimainen valtaosa Suomesta ei ole kaksikielistä. Jo sadan kilometrin päästä rannikosta ruotsin kieli on yleensä asia, jotka kuulee vain FST:stä, jos tuolle kanavalle joskus eksyy.
Epäilen pahan kerran, että Jyväskylässä tai Varkaudessa sattumalta joskus asioiva ruotsinkielinenkään ei todellisuudessa koskaan odotakaan kaksikielisyyttä. Sellaista käytännössä ei yleensä toki olisi nytkään tarjolla, sillä todellinen käytännön ruotsin kielen taito on näillä alueilla todellinen harvinaisuus kouluruotsin ahkerasta tankkaamisesta huolimatta. Käytön täydellinen puute kun armotta rapauttaa koulussa hankitun alkeellisen kielitaidon melkoisen nopeasti.
Jos ruotsin kieltä kuitenkin opiskeltaisiin edelleen maamme kaikissa kaksikielisissä maakunnissa, pysyisi kaksikielisyys voimissaan siellä missä sitä todella oikeasti tarvitaan ja kielellä on todella joskus myös käyttöä.
Epäilenpä, että mitään suurta eroa ei nykytilanteeseen syntyisi, vaikka kaikki sisä-Suomesta kaksikielisille alueille muuttavat työntekijätkään eivät ruotsin kieltä osaisi.
Nytkään eivät aivan varmasti kaksikielisten alueiden kaikkien yritysten kaikki työntekijät osaa käytännön ruotsia, vaan riittävä palvelutaso taataan useimmiten sillä, että riittävästi kieltä osaava aina löytyy talosta.
Toisaalta ruotsin kielen opiskelua on perusteltu vientiteollisuuden vaatimuksilla. Maamme suurin vientikohde on kuitenkin Saksa ja Venäjä on vientikohteena aivan samaa luokkaa Ruotsin kanssa. EU-maiden viennin osuus oli yli 56 prosenttia. Eikö silloin pitäisi panostaa pikemminkin saksan, ranskan tai venäjän kielen opiskeluun, jos englanti riitä?
Omien kokemuksieni perusteella olen myös vahvasti sitä mieltä, että kankeaa ja puutteellista kouluruotsia kehnosti tankkaava ihminen voi tehdä melkoisesti huonomman vaikutuksen kuin hyvää ja sujuvaa englantia taitavasti käyttelevä myös Ruotsissa.
Asioiden selvittäminen vain sujuu yleensä paljon paremmin ja luontevammin kielellä, jota ihminen oikeasti käyttää kuin kielellä, josta ihminen hallitsee vain teoreettiset alkeet. Ruotsissahan englantia osataan jos mahdollista jopa paremmin ja yleisemmin kuin Suomessa.
Kylmä tosiasia on, että nykynuori käyttää englantia päivittäin jatkuvasti, mutta ruotsin kieli kuihtuu väkisin ainakin sisä-Suomessa käytön puutteessa yleensä tankero-ruotsin asteelle.
Ruotsin kieltä yhtiökielenään käyttäviä kansainvälisiä yrityksiäkään ei taida montaa olla, sillä kieli vain tuppaa vaihtumaan väkisinkin englanniksi aina, kun yritys laajenee Skandinavian ulkopuolelle.
Juuri näin
Erittäin asiallinen ja kiihkoton kirjoitus, jonka kanssa olen aivan samaa mieltä.
Talouselämän tai Pohjoismaisen yhteistyön kannalta ruotsin taitaminen tuskin on oleellista, koska skandinaavit puhuvat oikein hyvin englantia, mikä on tietysti helppo ymmärtää senkin vuoksi, että ne ovat sukulaiskieliä, toisin kuin suomi. Sitä paitsi, miksi Pohjoimaisessa yhteistyössä pitäisi puhua juuri ruotsia, eikä norjaa tai tanskaa, jos kerran jotain täkäläistä kieltä on käytettävä?
Suomen kaksikielisten tai puhtaasti ruotsinkielisten alueiden ulkopuolella ruotsilla ei tee arjessa mitään. Olen itse kotoisin Joensuusta, eikä siellä kuule ruotsia tosiaan muualla kuin televisiossa. Harvojen ruotsalaisten turistien takia kielen pakko-opiskelu on täysin järjetöntä. Lähimmille kaksikielisille alueillekin on satoja kilometrejä.
Venäjä on sen sijaan heti rajan takana. Sortavalaan on Joensuusta reilut sata kilometriä, saman verran kuin Kuopioon ja Varkauteen. Taloudelliselta kannalta Venäjän rooli Itä-Suomelle on jo nyt ja varsinkin tulevaisuudessa aivan toista tasoa kuin Ruotsi tai Pohjoismaat. Sen vuoksi ymmärrän ja kannatan ehdottomasti pohjoiskarjalaisten ehdotusta, että siellä voitaisiin opiskella venäjää ruotsin sijaan.
Itäisten rajaseutujen näkökulmasta pakkoruotsi on eteläsuomalaisten imperialismia, jossa rannikkoseutujen kulttuuriset erityisolot yleistetään koskemaan koko maata. Ei nykyisellä asuinseudullani Hämeessäkään ruotsia kuule, vaikka ruotsinkieliselle rannnikolle on matkaa vain parisataa kilometriä.
Heikki Ikonen
Eräs asia joka keskustelusta
Eräs asia joka keskustelusta usein unohtuu on viron kieli. Sitä kuulee täällä Helsingin ympäristössä yhä enenevässä määrin ja useimmat matkustavat viroon vähintäänkin kerran vuodessa. Kaikki eivät ole kielellisesti lahjakkaita ja heille helppo ja ytimekäs viron kieli voisi olla joillekin hyvä vaihtoehto.
Maksamme kansallisromantiikan laskua
Viro voisi olla hyvinkin mielekäs vaihtoehto etenkin pääkaupunkiseudulla, yhteydet ovat lahden yli niin vilkkaat monin tavoin.
Ylipäätään pakkoruotsissa on – erinäisten tunnettujen poliittisten syiden ohella – takana se kansallisromantiikasta periytyvä ajatus, että maamme ja kansamme on yhtenäinen. Tarkoitan kulttuurisesti yhtenäinen – sehän oli kansallisromantiikan tavoite, kun kansallisvaltio Suomea luotiin heimokulttuurien pohjalta. Tähän yhtenäisyyden ajatukseen ujutettiin sitten ajatus, että Suomi on kaksikielinen maa, ja ruotsi on kaikkien suomalaisten toinen äidinkieli. Ja koska kansallisromantiikan ideaalin mukaan kansa on yhtenäinen, niin kaksikielisyyskin koskee koko Suomea. Tällä ajatuksella ostettiin suomenruotsalaiset osaksi kansallista identiteettiä.
Korostan, että minulla ei sinänsä ole missään tapauksessa mitään ruotsin kieltä tai sitä puhuvia tai sen opiskelua vastaan sinänsä. Mutta jokainen rannikkojen ulkopuolella asuva tietää, että tämä pyhäksi kansallispolitiikaksi nostettu kaksikielisyys on täyttä puppua muualla kuin ruotsia puhuvilla seuduilla. Niissä asuu tietysti iso osa Suomen väestöä, mutta ruotsinkielisyyden rajat ovat varsin tarkat.
Jos Tampereelta lähtee vaikka Turkua kohti, niin aika kaus saa mennä, ennenkuin ruotsia kuulee, eli tullaan kaksikielisiin kuntiin. Vyöhyke on pitkä kyllä rannikolla, mutta kapea. Maantieteellisesti se on pieni osa Suomea. Ruotsinsuomalaisuudella on toki ollut merkittävä rooli Suomessa ollut, ja tulee varmasti olemaankin, sen arvoa ja merkitystä en hitustkaan vähättele. Sen sijaan pakkoruotsin opiskelu seuduilla, joilla ruotsinkielistä kulttuuria ei ole, on jokseenkin hyödytöntä – ainakin jos vertaa siihen, että saman ajan ja vaivan voisi käyttää tarkoituksenmukaisemminkin.
Heikki Ikonen
Suomi, englanti, ruåtsi, venäjä ja muut
Pakkohan ei ole kuin kuolla! Näinhän se on, että kannettu vesi ei kaivossa pysy ja näin ollen pakkoruotsi on järjetön jäänne koulujärjestelmässämme. Toisaalta ruotsi vieraana kielenä erittäin järjellinen. Jos olisin nyt kouluikäinen ja valmentaisin itseäni nykyisenlaiseen talous- ja liiketoimintaympäristöön kielivalintani olisi suomi, englanti, ruotsi ja venäjä. Suomi äidinkielenä tarjoaa kielialustan, joka on tärkeä ajatuksen juoksun ymmärtämiselle ja vieraiden kielten opiskelulle. Englanti on esperanto, eli koko maailman yhteinen kieli. Ruotsi on hyödyllinen, ei ainoastaan kun myyt tuotteita Ruotsiin, vaan myös, kun ruotsalainen yritys ostaa edustamasi yrityksen. Venäjä on hyödyllinen, kun palvelemme venäläisiä turisteja maassamme, kun myymme tuotteita Venäjälle, kun venäläinen yritys ostaa edustamasi yrityksen ja kun korkeasti koulutettu ammattitaitoinen työväkemme etsii leipäpuuta, jota kotimaamme ei pystynyt tarjoamaan. Siinä, missä Ruotsi vastaanotti satojatuhansia, yleensä alhaisen ammattitaidon omaavia suomalaisia 60-luvulla, Venäjä voisi olla hyvä mahdollisuus tänään. KHL eli Venäjän jääkiekkoliigahan työllistää kasvavan määrän suomalaisia kiekkoammattilaisia, niin pelaajia kuin valmentajia! Neljännesmiljoona suomalaista voi helposti sijoittua hyviin positioihin Venäjän kasvavalla markkinalla kunhan kieli ja kulttuurinen ymmärrys ovat jollakin tapaa hallinnassa.